Suomalainen työelämä Euroopan huippua

Julkaistu 19.12.2016 - 09:15
Jouko Nätti/ Kuva: Jonne Renvall
Professori Jouko Nätti sanoo, että Suomessa on eurooppalaisessa vertailussa eniten työaikajoustoja. Suomi on Euroopan kärkeä monissa asioissa, mutta työelämän sosiaalisissa suhteissa suomalaiset eivät pärjää. Kuva: Jonne Renvall

 

Suomalainen työelämä on monella mittarilla Euroopan huippua. Puheet työmarkkinoiden jäykkyydestä ja luottamuspulasta eivät saa tukea työelämän tutkijoilta.

Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan professori Jouko Nätti sanoo, että Suomi ei pistä silmään edes lakkojen määrässä, vaikka Suomea on moitittu lakkoherkäksi maaksi.

Nätti on tutkinut työaikajoustoja, joita Suomessa on paljon eurooppalaisessa vertailussa. Koko organisaation kannalta työntekijät kokevat joustot myönteisiksi silloin, kun ne toteutetaan työntekijöiden omilla ehdoilla.

– Mitä enemmän työntekijäjoustoja, sitä parempi menestys ja koettu hyvinvointi. Mitä enemmän työnantajajoustoja, sitä huonompi menestys, kiteyttää Nätti tutkimustulokset, jotka perustuvat henkilöstölle tehtyihin kyselyihin.

Nätti johtaa Suomen Akatemian Flexlife-tutkimushanketta, joka arvioi työn ajallisen joustavuuden pitkän aikavälin sosiaalisia vaikutuksia työuralle ja perhe-elämälle. Tutkimus perustuu 1970-luvulta saakka kerättyihin työolo- ja ajankäyttöaineistoihin.

Tutkimuksessa ei kysytä työaikajoustojen taloudellisia vaikutuksia. Tutkimuskohteina ovat henkilöstön hyvinvointi, tyytyväisyys ja sitoutuneisuus.

– Jos työntekijällä on paljon vaikutusvaltaa ja työajat joustavat työntekijän tarpeiden mukaan, niin silloin työntekijöiden näkemys on se, että organisaatiollakin menee hyvin, Nätti sanoo.

Lopputulos päinvastainen, jos joustot ovat työnantajalähtöisiä siten, että työntekijä joutuu tekemään liikaa ylitöitä ja venyttämään työpäiviään. Mitä enemmän on työnantajalähtöisiä joustoja, sitä huonommin työntekijä arvioi organisaation menestyvän.

Liukuva työaika jo
kahdella kolmasosalla

Työaikajoustot ovat kehittyneet myönteisesti 1970-luvulta saakka. Vuonna 1977 kolmannes työntekijöistä saattoi käyttää liukuvaa työaikaa. Vuonna 2013 liukuvan työajan piirissä oli jo kaksi kolmasosaa työntekijöistä.

Jouko Nätti sanoo, että työelämän muutokset eivät kokonaisuutena ole kovin dramaattisia.

– Media korostaa muutosta, mutta meidän keskeinen viestimme on se, että muutosten ohella on yllättävän paljon pysyvyyttä.

Henkilöstöryhmien välillä on eroja. Työntekijänaisten joukossa osa-aikatyö on yleistynyt erityisesti kaupan alalla sekä ravitsemus- ja majoitusaloilla. Kauppojen aukioloaikojen pidentäminen saattaa näkyä seuraavassa ajankäyttöaineistossa, joka kerätään vuonna 2018.

Toisen ääripään muodostavat toimihenkilömiehet, joiden työaika venyy etenkin it-alalla.

Yleiskuva kertoo työelämän parantumisesta, mutta erojakin löytyy. Kun yhdistetään sukupuoli ja sosioekonominen asema, niin työntekijänaiset ovat selvimmin heikoimmassa asemassa.

Työaikamuodolla yhteys
avioeroriskiin?

Epätyypillisillä työajoilla epäillään aiemman tutkimuskirjallisuuden mukaan olevan yhteyttä kohonneeseen avioeroriskiin. Jouko Nätin johtama tutkimusryhmä tutkii seuraavaksi, onko tällaista yhteyttä olemassa. Yhtenä avioeron mekanismina tutkimuksessa pidetään sitä, kuinka paljon aviopuolisot viettävät aikaa yhdessä.

Tutkimus perustuu kyselyyn ja ajankäyttöpäiväkirjoihin. Niiden mukaan aviopuolisoiden yhdessä viettämä aika on supistunut 45 minuuttia runsaan 30 vuoden aikana vuodesta 1979 vuoteen 2010.

Oman työuran ja perhe-elämän lisäksi ajankäytön vaikutuksia tutkitaan pidemmällekin. Tavoitteena on selvittää tutkimukseen osallistuneiden vanhempien silloisten lasten myöhempää elämää ja heidän kouluttautumistaan.

Jouko Nätti kiittelee sitä, että Suomessa on erinomaiset aineistot ajankäyttötutkimuksen tarpeisiin. Survey- eli kyselyaineistoja on kerätty 1970-luvulta alkaen.

– Viime vuosina on ollut kova haloo siitä, jatketaanko näitä vai ei, mutta toistaiseksi on saatu jatkaa ja tutkijat ovat aika aktiivisesti olleet näitä puolustamassa. Olisi äärimmäisen typerää katkaista 30 vuoden aikasarjat.

Suomessa tutkijoiden on mahdollista hankkia Tilastokeskukselta lupa yhdistää kyselyaineistoihin rekisteriseurantaa niin, että esimerkiksi avioeroseuranta onnistuu.

– Kontrolli on tiukka siinä, että emme saa koskaan yksilöiden tunnistamiseen kuuluvia tietoja. Se on tarkkaan valvottu. Kansainvälisesti tämä on harvinainen mahdollisuus, että pystytään yhdistämään survey-aineistoja ja rekisteriaineistoja.

Työaika pitenee tutkijoiden
varoituksista huolimatta

Ensi vuonna voimaan tuleva kilpailukykysopimus edellyttää työajan pidentämistä 24 tunnilla vuodessa. Päätös tehtiin vastoin tutkijoiden varoituksia.

– Ymmärtääkseni on monia organisaatioita, joissa sovitaan, ettei tehdä mitään, kun se aiheuttaisi enemmänkin ongelmia, Jouko Nätti sanoo.

Työaikatutkijat suosittelivat kilpailukykysopimusta tehtäessä, että työaikaa ei kannata pidentää, koska sillä olisi pääasiassa kielteisiä vaikutuksia. Nämä argumentit eivät painaneet päätöksenteossa.

Työajan pidennyksen toteutustavat vaihtelevat. Joillakin työpaikoilla lisätään kokonaisia työpäiviä, toisilla lisätään minuutteja työpäivään.

– Yliopistolla vuosittaiseen työsuunnitelmaan laitetaan 24 tuntia lisää. Sillä on tuskin olennaista käytännön merkitystä. Veikkaan, että monessa muussa asiantuntijaorganisaatiossa on sama tilanne, Nätti arvioi.

Tutkimustulokset kelpaavat ohjaamaan työelämän arkea vaihtelevasti. Työterveyslaitoksen tutkijat kehittivät vuorotyöstä suosituksen, jonka mukaan ensin kannattaa ottaa muutama aamuvuoro, sitten muutama iltavuoro ja lopuksi muutama yövuoro. Sen jälkeen olisi vapaapäivien vuoro.

– Työntekijät eivät kovin innokkaasti ota tämmöisiä käyttöön, koska se tarkoittaa sitä, että tulee vähemmän pitkiä vapaita jaksoja. Mutta terveyden näkökulmasta nämä mallit ovat hyviä ja kyllä monet organisaatiot ottavat aika hyvin niitä käyttöön.

Koettu työsyrjintä
vähentynyt

Koettu työsyrjintä on vähentynyt Suomessa viime vuosikymmenten aikana. Nuorten kokema syrjintä on laskenut, ja miesten kokema syrjintä on aina ollut äärimmäisen vähäistä. Vanhojen ihmisten kokemus työsyrjinnästä lisääntyy odotetusti iän myötä.

Naisten kokemus työsyrjinnästä osuu uran keskivaiheisiin useammin kuin muilla ryhmillä. Kaikissa ryhmissä työsyrjinnän kokemus on valtiosektorilla suurempi kuin kunnissa ja yksityisellä puolella.

– Mitä enemmän ihminen kouluttautuu, sitä enemmän hän havaitsee asioita. Tässä tavallaan tieto lisää tuskaa, selittää Nätti valtiosektorin muita huonompaa tilannetta. Koettua työsyrjintää tutkitaan Työsuojelurahaston tuella.

Työsyrjinnän kokemus on laskenut tasaisesti 1990-luvulta vuoteen 2003, jolloin myönteinen kehitys pysähtyi. Mitä tapahtui vuonna 2003?

– Se olisikin mielenkiintoista tietää. Myönteinen tulkinta voisi olla, että erilaisilla kampanjoilla voi olla vaikutusta niin, että ilmiö nousee esiin julkisuudessa ja siitä puhutaan enemmän, Nätti pohtii.

Vuoden 2003 käänne voi johtua monesta eri tekijästä. Nätti sanoo, että jo kysymysten järjestyksen vaihtaminen lomakkeessa voi vaikuttaa tuloksiin.

Euroopan kärkimaa muussa
kuin sosiaalisissa suhteissa

Eurooppalaisissa vertailuissa Suomi pomppaa esiin kielteisessä mielessä silloin, kun tutkitaan työelämän sosiaalisia suhteita. Työsyrjinnästä raportoidaan Suomessa, mutta Etelä-Euroopassa se on äärimmäisen vähäistä kenties erilaisen työkulttuurin vuoksi.

Jouko Nätti pitää maiden välisten erojen selittämistä vaikeana. Ei ole varmuutta siitä, esiintyykö ongelmaa oikeasti enemmän joissakin maissa. Sekin on mahdollista, että ongelma tiedostetaan toisissa maissa paremmin julkisen keskustelun seurauksena.

Teksti: Heikki Laurinolli