Suomen EU-linja pysynyt vakaana

Julkaistu 10.5.2017 - 08:37

Suomi ja EU/ Kuva: Jonne Renvall

Tutkijoiden EU-kirjan mukaan Suomi ei ole aktiivinen Euroopan rakentaja vaan kansallisista eduista huolehtija

Tapio Raunio/ Kuva: Jonne Renvall
Keskustelun kannalta olisi tärkeää, että pääministerillä olisi kiinnostusta EU-politiikkaa kohtaan. Nyt meillä on aikamoinen Eurooppa-keskustelun tyhjiö, professori Tapio Raunio sanoo.

 

Eurokriisi nakersi Suomen EU-politiikan konsensusta, mutta peruslinja on säilynyt vakaana.

– Jos Suomi on ollut hankala euroalueen vakauttamistoimissa, niin ei Suomi ole ollut aiempaa hankalampi tai löysempi maatalouspolitiikassa tai vaikkapa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, arvioi Tampereen yliopiston valtio-opin professori Tapio Raunio.

Sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari sanoo, että esimerkiksi sosiaalipolitiikan perusratkaisut hakattiin sementtiin jo 1990-luvun alkupuolella.

– Sen jälkeen on suojauduttu ja sopeuduttu parhaan kykymme mukaan. Me emme ole olleet aktiivisia Euroopan rakentajia vaan pyrkineet huolehtimaan kansallisista eduistamme.

Raunio ja Saari arvioivat Suomen 22-vuotista EU-jäsenyyttä toimittamassaan kirjassa Reunalla vai ytimessä?, johon on kirjoittanut heidän lisäkseen 10 muuta tutkijaa.

Ministerit vaihtuvat,
mutta linja säilyy

Kriisit ja perussuomalaisten jytky-vaalivoitot ovat tutkijoiden mielestä vain pintakuohua, jota media ikävästi korostaa. Suomen EU-linjaa ne eivät ole horjuttaneet.

– Ministerit tulevat ja menevät, mutta perustoimintalinja ei ole muuttunut. Onhan nykyinen hallitus EU-kriittisempi kuin aikaisemmat, mutta kun tarkastellaan perusduunia ja arkista vaikuttamista, niin on hankala nähdä mitään toimintakulttuurin eroja, Tapio Raunio sanoo.

Raunio on havainnut Suomen linjassa ”osittaisen suunnanmuutoksen” vuoden 2010 tienoissa. Sitä ennen ei ole tunnistettavissa yhtään isomman kokoluokan kysymystä, jossa Suomi olisi yksin vastustanut muita Euroopan unionissa.

Juho Saari/ Kuva: Jonne Renvall
Me emme ole ajatelleet Eurooppaa mahdollisuuksien ikkunana. Sen sijaan on lähdetty siitä, että pienen maan on selvittävä, sanoo professori Juho Saari.

Jyrki Kataisen hallituksen alkuun osuu kolme isoa kysymystä, joissa Suomi asettui muita vastaan. Kaksi niistä liittyi eurokriisiin ja yksi Schengenin sopimukseen. Tunnetuin näistä oli Suomen vaatimat vakuudet Kreikka-lainoille.

– Tämä on sitä pintakuohua, mikä näkyy mediassa. Mediahan tykkää ikävistä uutisista. Tarkoittaako tämä hallituksen oikkuilu sitä, että myös arkinen työskentely on muuttunut? Tämän kirjan perustella voi aika hyvin sanoa, että ei se arkinen perusduuni ole muuttunut, Raunio vakuuttaa.

”EU ei enää ole
leikin asia”

Eurokriisi, jytky-vaalit ja perussuomalaisten nousu tarkoittavat Tapio Raunion mukaan sitä, että EU:sta on tullut paljon julkisempi aihe Suomessa.

– Julkinen keskustelu on hyvä asia ja sitä tarvitaan, mutta ei se ole liittynyt koko EU:hun vaan euroalueen vakauttamistoimiin ja sen jälkeen turvapaikanhakijoiden sijoittamiseen, Raunio sanoo.

Juho Saaren mukaan merkittävä asia vuodessa 2010 on se, että EU ei enää ollut leikin asia. Siihen saakka Suomi oli edelläkävijämaa ja esikuva muille EU-maille. Finanssikriisin jälkeen Suomi joutui hyväksymään tosiasiat siitä, että eurooppalaiset pelisäännöt alkoivat määrittää kansallista politiikkaa.

– Tässä kohtaa Suomi joutui ottamaan lusikan kauniimmin käteensä ja olemaan muiden moitittavien joukossa, mitä emme koskaan aikaisemmin olleet.

Suomi ei kuitenkaan edennyt kriisin kautta vaan Saaren sanoin pro-aktiivisesti korjaamalla omaa lainsäädäntöään.

Laajempi keskustelu
EU:sta puuttuu Suomesta

Euroalueen vakauttaminen ja muuttoliike ovat herättäneet julkista kohua, mutta laajempi keskustelu puuttuu.

Tapio Raunion mukaan Suomen koko EU-aikana ei ole käyty kunnollista keskustelua talouspolitiikan keskittämisestä Brysseliin, vaikka tällainen vallansiirto on ollut käynnissä eurokriisin alkamisesta lähtien.

– Suomen hallitus ei ole tykännyt euroalueen vakauttamistoimista ja tukipaketeista, mutta samalla Suomen hallitus on systemaattisesti tukenut toimia, joilla on lisätty EU:n talouspoliittista koordinaatiota ja talouspoliittista valvontaa, Raunio sanoo.

Juho Saaren mukaan Suomessa on taipumus käydä keskustelua yksi aihe kerrallaan. Kun EU-jäsenyyttä puidaan, niin Emu jää keskustelematta.

– Jos isoja EU-kokonaisuuksia tulee liian paljon vastaan, niin kansalaisten epäluulo ja vastarinta alkavat nousta. Tosiasia on kuitenkin analyysien valossa, että kyllä Suomi on EU-jäsenyydestä olennaisin osin hyötynyt.

EU-vastaisuus
ei ole kasvussa

Populistiset liikkeet ovat olleet äänekkäitä eri puolilla Eurooppaa. Mikä on tutkijoiden vastaus siihen, miksi populistiset liikkeet saavat jalansijaa ja EU-vastaisuus on nousussa?

– Ei ole. Tämä on juuri sitä, että media ja toimittajat eivät tunne tosiasioita varsinkaan, jos niissä on numeroita, Tapio Raunio huudahtaa.

Kansalaismielipide on Raunion mukaan pysynyt yllättävän vakaana EU:ta kohtaan ja euron kannatus on viime vuosina noussut selvästi.

– Ei nyt ihan kaikkialla mutta ympäri Eurooppaa kuitenkin. On vain tiettyjä maita, joissa populistit ovat pärjänneet vaaleissa todella hyvin.

Raunio huomauttaa, että esimerkiksi hollantilainen populistipoliitikko Geert Wilders ei välitä EU:sta tippaakaan. Hän huolehtii vain marokkolaisista.

– Ei tämä kaikki ole vain EU:n vastustamista. Tästä tulee väärä vaikutelma, kun mediaa lukee.

Jopa perussuomalaiset ovat tutkijoiden mukaan pysyneet Suomen vakaalla EU-linjalla.

– Populismissa vahvin käyttövoima on kansallinen, jota koristellaan EU-retoriikalla, jos se palvelee sitä varsinaista tavoitetta, Juho Saari arvioi.

Timo Soinin ”Missä EU, siellä ongelma” -iskulauseet eivät tutkijoiden mukaan tarkoita sitä, että Suomen EU-politiikkaa pitäisi perussuomalaistenkaan mielestä muuttaa perustavalla tavalla.

Tapio Raunio vakuuttaa, ettei hän hetkeäkään epäile Sampo Terhon haluavan Suomen eroavan EU:sta, vaikka Terho on ehdottanut EU-kansanäänestystä.

– Olen lukenut hänen kirjoituksiaan ja niitä on paljon. On hankala uskoa, että niiden kirjoittaja vaatisi kansanäänestystä EU:sta.

Suomi EU:ssa/ Kuva: Jonne Renvall

Suomi saavuttanut hyvin
kansalliset tavoitteensa

Reunalla vai ytimessä? -kirja ei ainakaan nimessään anna selvää vastusta siihen, missä Suomen paikka tarkalleen sijaitsee.

– Suomi sitoutui jäsenyyden alussa jollei nyt ytimeen, niin ainakin tiiviimpään integraatioon. Jos sanotaan, että Suomi on ollut ytimessä, niin ei se Suomen paikka ole kauheasti muuttumassa, Tapio Raunio sanoo.

Raunio kysyy, kumpi paikka olisi Suomen politiikan tavoitteiden saavuttamisen kannalta parempi.

– Tämä kirja ja myös kansainväliset vertailututkimukset viittaavat siihen, että Suomi on ollut jopa yllättävän hyvä saavuttamaan kansallisia tavoitteitaan.

Yleinen käsitys on, että Paavo Lipposen pääministerikaudella Suomi pyrki ja pääsi EU:n ytimeen, mutta myöhemmin sieltä on vajottu sivummalle.

Tapio Raunio sanoo, että kansallisen keskustelun kannalta on tärkeää, että pääministerillä olisi harrastuneisuutta ja aitoa kiinnostusta EU-politiikkaa kohtaan.

– Kun meillä on eripurainen hallituskoalitio, jonka johdossa on EU-myönteinen muttei selkeästi mitenkään EU-ihminen, niin kyllähän meillä on ollut aikamoinen Eurooppa-keskustelun tyhjiö viimeiset pari vuotta, Tapio Raunio arvioi.

Juho Saari sanoo, että toiminnallisesti ja politiikan linjausten kannalta Suomi on nyt aika reunalla.

– 2000-luvun alkupuoliskolla me olimme se maa, johon kurkittiin ja jota katsottiin. Nyt me emme ole enää kiinnostuksen kohteena. Ei Suomea enää nosteta eurooppalaisen politiikan mallimaaksi tai huolenaiheeksi. Me olemme aika kaukana ison alueen reunalla, ja tässä mielessä me olemme reunavaltio Euroopassa, ehkä vähän puskurivaltiokin, kun otetaan huomioon ulkopolitiikan itäraja, Saari sanoo.

Onko EU-jäsenyys ollut Suomelle menestys?

– Me emme voi tietää, koska emme voi olla yhtä aikaa sisä- ja ulkopuolella. Mutta kyllä se minullekin on selvää, että Suomi on monin tavoin hyötynyt EU:sta. Kyllä meidän keskeiset kansalaisyhteiskunnan toimijat, puolueet ja kansalaiset ovat samaa mieltä. Kyllä tämä selkeä viesti on, Tapio Raunio sanoo.

Juho Saari kysyy, olisiko Suomi voinut hyötyä vieläkin enemmän.

– Kyllä meillä on joitakin poliittisia ratkaisuja tehty, joista on jälkeenpäin todettu, että oliko ihan loppuun saakka mietitty.

Esimerkkejä löytyy Saaren mukaan ainakin talouspolitikasta ja maatalouspolitikasta.

– Me emme ole ajatelleet Eurooppaa mahdollisuuksien ikkunana, että mitä kaikkea hyvää täältä voidaan saada irti. Sen sijaan on lähdetty siitä, että tässä on vaan pienen maan selvittävä ja pidettävä huoli niistä asioista, jotka ovat meille arvokkaita.

Suomi EU:N jäsenenä

Tampereelle sopisi
EU-tutkimuksen keskus

Suomen EU-politiikasta kertova Reunalla vai ytimessä? -teos on Juho Saaren mukaan hyvä esimerkki ilmiölähtöisestä tutkimuksesta, jonka moniteiseen kirjoittajajoukkoon kuuluu politiikan tutkijoita, sosiaali- ja terveyspoliitikkoja, taloustieteilijöitä sekä maatalous- ja ympäristötutkijoita.

– Vahva uskoni on, että myös Tampere3:ssa meidän tulee rakentaa tällaisia ilmiölähtöisiä kokonaisuuksia. Sen sijaan, että meillä on eri oppiaineissa pieniä palikoita, meidän täytyy koota isoja kokonaisuuksia.

Tampereen yliopistolla on Juho Saaren mukaan mahdollisuus nousta yhdeksi tärkeimmistä EU-tutkimuksen keskuksista Suomessa.

– Tarvitsemme EU:n ja hyvinvointivaltion kaltaisten ilmiöiden tutkimusta ilmiölähtöisesti, ei tieteenalalähtöisesti, koska tieteenalat oppivat toisiltaan ja innovaatiot tuotetaan rajapinnoilla.

Teksti: Heikki Laurinolli
Kuvat: Jonne Renvall

Reunalla vai ytimessä? Suomen EU-politiikan muutos ja jatkuvuus. Toim. Tapio Raunio ja Juho Saari. Gaudeamus 2017.