Suomen kielen dokumentoitu historia oletettua vanhempaa ja vankempaa

Julkaistu 25.1.2018 - 11:46
Mikko Heikkilä/ Kuva: Jonne Renvall
Mikko K. Heikkilä on koonnut suomen kielen tutkimuksen historiassa ensimmäisen keskiajan suomen kielen sanaston. Kuvassa hän esittelee vuosi sitten ilmestynyttä kirjaansa "Kuka oli herra Heinäricki? ‒ Piispa Henrikin arvoitus".

Mikko K. Heikkilän sanaston mukaan suomen kielen vanhimmat sanat löytyvät 1200-luvulta, kaikkein vanhin mahdollisesti jo 800-luvulta

Teksti: Heikki Laurinolli
Kuva: Jonne Renvall

Dokumentoidun suomen kielen historia on pidempi kuin yleisesti luullaan.  Kielitieteilijä Mikko K. Heikkilä on julkaissut keskiajan suomen kielen sanaston, jonka vanhimmat suomen sanat ajoittuvat 1200-luvulle, kaikkein vanhin jo 800-luvulle.

Vanhimpina kirjoitettuina suomen kielen sanoina Heikkilä pitää nousemiseen viittaavaa Nousia(inen)-nimeä, joka esiintyy vuonna 1232 laaditussa asiakirjassa, ja henkilönnimeä Kaikkivalta, joka esiintyy jo 1210-luvulla. Vielä sitäkin vanhempi on frankkilaisesta annaalista vuodelta 811 löytyvä henkilönnimi Suomi. Valtion nimeksi Suomi vakiintui tunnetusti vasta paljon myöhemmin.

Heikkilä ei pidä varsinaisesti vääränä sitä yleistä käsitystä, että kirjoitetun suomen kielen aikakausi alkoi 1500-luvulla Mikael Agricolan elämäntyön myötä. Se ei kuitenkaan ole koko totuus. Vanhimmat suomeksi kirjoitetut pidemmät tekstit ovat 1540-luvun alkupuolelta, mutta sitä vanhemmistakin keskiaikaisista asiakirjoista löytyy paljon suomen kieltä.

Varhaissuomeksi kutsutun keskiajan suomen sanastoa on tutkittu aiemminkin, mutta Heikkilän kokoama teos on kuitenkin suomen kielen tutkimuksen historiassa ensimmäinen keskiajan suomesta laadittu sanasto.

Heikkilän sanastossa on yli tuhat hakusanaa, jotka ovat peräisin noin 7000 asiakirjasta ja yli miljoonan sanan tekstimassasta, josta sanat on poimittu manuaalisesti. Päälähteenä on Kansallisarkiston ylläpitämä Diplomatarium Fennicum -tietokanta.

Uskontoa, hallintoa ja
erityisesti luontosanastoa

Keskiajan suomen kielestä löytyy runsaasti nykysuomessa tunnettua ja paljon käytettyä luontoon, uskontoon ja hallintoon liittyvää sanastoa.

Uskonnon sanoista tuttuja ovat jumala, risti, pappi, piispa, paavi, lukkari, munkki, kirkko, alttari, hautuumaa, pyhä, kalma, tuoni ja hiisi. Armo, usko ja toivo tunnettiin, mutta sanoja rakkaus ja synti ei asiakirjoissa esiinny.

Hallinnon sanoista käytössä olivat pitäjä, käräjä, linna, kuningas, keisari, ritari ja seurakuntaa tarkoittava paasta.

Luontosanasto oli monipuolinen. Tunnettuja olivat esimerkiksi ahde, alho, joki, järvi ja valtameri. Puusanastosta tunnettiin muun muassa puu, latva, haapa, honka, haavisto, hongisto ja koivisto.

Dokumentoituja keskiajan suomenkielisiä ammattinimikkeitä olivat huovi, kalamies, kokki, kylväjä, kyntäjä, seppä, talonpoika ja tuomari.

Sauna ja kiuas tunnettiin jo keskiajalla. Mikko Heikkilän suosikkisana on ”suloinen ja mukava yhdyssana” yölintu. Yhdyssanoja esiintyi keskiajalla muutenkin aika paljon.

Keskiajan suomi kattoi elämän koko kirjon. Käytössä olivat myös sanat viina, huora ja lounaismurteissa esiintynyt, siitintä tarkoittava huja.

Monet Tampereen kaupunginosien
nimet dokumentoitu jo keskiajalla

Mikko K. Heikkilän tutkimustyö vahvistaa käsitystä, että paikannimet säilyvät sukupolvien yli. Paikannimistön on joskus laskeskeltu häviävän noin 500 vuodessa. Heikkilän mukaan empiirinen evidenssi puhuu aivan muuta.

– Paikannimien säilyvyysprosentit on korkeita. Ei paikannimistö 500 vuodessa häviä, Heikkilä sanoo.

Todisteita paikannimien pitkästä säilyvyydestä löytyy Tampereen seudultakin. Suuri osa Tampereen nykyisten kaupunginosien nimistäkin on dokumentoitu jo keskiajalla.

Monet nykysuomessa yleiset etu- ja sukunimet tulevat keskiajalta. Mikko Heikkilä on löytänyt oman etu- ja sukunimensä 1400-luvulta.

– Jo keskiajalla asiakirjoissa mainituilla henkilöillä oli kaksi nimeä, etunimi ja sukunimen kaltainen lisänimi, Heikkilä kertoo.

Nykynäkökulmasta täysin epäkorrektien nimien kantajatkin saattoivat olla yhteiskunnassa merkittävissä asemissa. Vääräpää-niminen henkilö oli pappi, Tukijalaksi kutsuttu oli lautamies eli maallikkotuomari ja Luupää oli rauhan takuumies.

– Keskiajalla ei ollut kielellistä poliittista korrektiutta, mutta paljon tärkeämpää on se, etteivät ihmisten psyykkiset tai fyysiset erityispiirteet näytä estäneen elämässä menestymistä. Siitä on tutkimustietoa olemassa, Heikkilä kertoo.

Nykyaikana olisi Heikkilän mielestä paljon opittavaa menneisyyden ihmisiltä. Monilla on Heikkilän mukaan nykyään vääriä käsityksiä keskiajasta, jota pidetään pimeänä ja negatiivisena aikana.

– On hyvä muistaa, että länsimaat ja yliopistot ovat nimenomaan keskiajan luomuksia läntisen kristikunnan alueelta. Keskiajan Ruotsin valtakunnassa ei ollut noitavainoja kuten usein virheellisesti luullaan eikä ollut natsejakaan, ei oikeita eikä kuviteltuja.

Tekoäly ei vielä osaa
koota sanakirjaa

Kielen ja historian tutkija Mikko K. Heikkilä puolustaa humanististen tieteiden asemaa käynnissä olevassa Tampereen yliopistojen organisaatiomuutoksessa.

Heikkilä kysyy, mikä on kielen, kirjallisuuden ja historian tutkimuksen tarve ja arvo yhteiskunnassa, jossa hänen mukaansa vallitsee teknologiahypetys, muutosta pidetään itseisarvona ja tulevaisuutta tehdään mitattavasti tekoälyllä.

– Vastaus on ihmisen ymmärrys, koska ihmistieteiden tutkimus lisää ihmisen ymmärrystä. Mielestäni se korostuu tänä äärimmäisyyksien aikana.

Kielen ja historian tutkimus voi Heikkilän mukaan vaikuttaa monellakin tavalla nykyelämään, koska ihmisen perusolemus ei muutu, vaikka sen ilmenemismuodot muuttuvat.

”Pehmeät” hermeneuttiset tieteet kuten kielitiede ja historiantutkimus ovat tarpeellisia, koska ne ovat Heikkilän mukaan tekoälyllekin paljon vaikeampia kuin kirurgia ja autolla ajaminen.

– Kirurgiasta ja autonajosta tekoäly alkaa jo suoriutua varsin hyvin, mutta historiallisen sanakirjan laatimiseen tekoälystä ei vielä pitkään aikaan ole.

Ihmistieteen tutkijan korvatakseen tekoälyn tulisi Heikkilän sanojen mukaan ”osata ajatella, kokea ja tuntea kuin ihminen eli rakastua, pettyä, vihastua, turhautua, olla kateellinen, sairastua, väsyä, kokea seksuaalista halua, pohtia syntyjä syviä, kokea uskonnollinen herätys ja tietää kuolevansa”.

Mikko K. Heikkilä: Keskiajan suomen kielen dokumentoitu sanasto ensiesiintymävuosineen. Mediapinta 2017.