Suomen lippu on nuorille kodin ja juhlapäivien symboli

Julkaistu 9.3.2017 - 12:37

Suomi/ Kuva: Jonne Renvall

Lukiolaisille tehdyn kyselytutkimuksen mukaan lippu ei ole vain tietyn ihmisryhmän aatteellinen symboli vaan kaikille yhteinen asia

Suomi 100/ Kuva: Jonne RenvallSuomen lippu ei ole jäänyt vain erillisryhmien tunnukseksi. Pääkaupunkiseudun lukiolaisille tehtyjen kyselytutkimusten mukaan Suomen lippu on säilyttänyt 2000-luvun alusta saakka merkityksensä kodin ja turvallisuuden symbolina.

– Aineistoni ei tue sitä, että Suomen lippu olisi vain tietyn porukan tai tietyn ihmisryhmän omaksuma aatteellinen symboli vaan kyllä se on monille näille nuorille muun muassa kodin symboli, sanoo Tampereen yliopiston sosiaalipsykologian yliopistonlehtori Eerika Finell.

Finell on tutkinut kansallisten symboleiden merkityksen muuttumista suomalaisnuorten keskuudessa vuosina 2002, 2008 ja 2014. Tutkimuksessa pyydettiin valitsemaan noin 50 kuvan joukosta ne, jotka kuvaavat Suomea parhaiten. Aineisto kerättiin viidestä pääkaupunkiseudun lukiosta.

Lukiolaiset nostavat vuodesta toiseen lähes samat kuvat tärkeimmiksi Suomi-symboleiksi. Keskeinen muutos on Suomen markan merkityksen väheneminen, kun eurosta tuli vuoden 2002 alussa käteisvaluutta markan tilalle.

Lipun lisäksi tärkeiksi Suomi-symboleiksi nuorten valinnoissa nousivat muun muassa Suomen kartta, luonto, sauna, Suomen vaakuna, Suomi-neito ja jääkiekko.

Kansallisuus
osa nuorten arkea

Suomi-symboleita tutkinut Eerika Finell ei halua osallistua kiistelyyn siitä, ovatko populistiset ääriryhmät kaapanneet suomalaisille rakkaat symbolit kuten leijona-tunnuksen ja Suomen lipun. Arkitodellisuus on hänen mielestään paljon epädramaattisempi kuin kiivailu Suomi-symboleista antaa ymmärtää.

– Nuorten lukiolaisten kirjoituksissa heidän kansallinen identiteettinsä ja suomalaisuutensa on osa elämää ja arkea. Heidän käsityksensä lipusta ja luontokuvastosta on sellainen, minkä useimmat meistä varmaan pystyvät jakamaan, Finell sanoo.

Lukiolaiset kirjoittivat esseevastauksissaan, että Suomen lippu on sellainen, joka vedetään salkoon isoisän kanssa. Lippua katsotaan, kun pidetään kaveria kädestä rippikoululeirillä tai sitä kannetaan partiojuhlissa. Joillekin lippu assosioitui myös sotaan.

Lukiolaisia pyydettiin kuvailemaan Suomen lippuun liittyviä muistojaan. Yksi kirjoittaja kertoi ensimmäisenä muistonaan kokemuksen, kun hän katseli isoäidin kanssa karttakirjaa. Silloin hän näki Suomen lipun ja ymmärsi, miksi eri mailla on erilaiset liput.

– Joissakin esseissä tuli myös negatiivista puhetta muita ryhmiä kohtaan, mutta hyvin vähän. Lähinnä lippu on kotoinen, hyvin tavallinen, aika turvallinen ja tuttu. Koti, koulun itsenäisyyspäiväjuhlat tai koko lapsuus tulee heille mieleen, kun he kirjoittavat Suomen lipusta, Finell kertoo.

Suomi-symboleista ainesta
vastakkainasetteluun

Eerika Finellin vuonna 2012 valmistuneen väitöskirjan mukaan kansalliset symbolit ovat yhteydessä maahanmuuttajiin kohdistuviin asenteisiin. Tutkimuksen mukaan vastaajat ilmaisivat sitä enemmän negatiivisia asenteita maahanmuuttajia kohtaan, mitä tärkeämpinä Suomi-symboleina he pitivät urheilua ja talvisotaa.

Finell pitää kuitenkin virheellisenä ajatusta, että erityisesti talvisota- ja urheilukuvat pönkittäisivät populismia ja muukalaispelkoa. Oleellisia eivät hänen mukaansa ole symbolit sinänsä vaan se, että joidenkin symbolien yhteydessä on mahdollista rakentaa voimakasta vastakkainasettelua eri ryhmien välille.

– Ei ole olennaista, että se on juuri talvisota- tai jääkiekkokuva. Se ei ole se juttu vaan se, miten tietyt kansalliset symbolit tuovat esiin sen vastakkainasettelun, Finell sanoo.

Sauna ja luonto ovat symboleita, joiden kautta korostuu Suomen ja suomalaisuuden ainutlaatuisuus. Urheilu ja talvisota taas edustavat symboleita, jotka rakentavat erottuvuutta vastakkainasettelujen kautta.

– Kun ihmisiä pyydettiin kirjoittamaan luonnosta, niin eivät ne tee vertailuja joihinkin tiettyihin maihin. Ne kirjoittavat luonnosta niin, että se on ainutlaatuinen tai kaunis, mutta eivät ne tee sellaisia vertailuja, että Suomen luonto olisi kauniimpi kuin Ruotsin, Finell selvittää.

Symboleiden merkitykset
riippuvat ajasta ja paikasta

Luonto on autonominen, ei-polarisoiva symboli, mutta sen merkitys voi silti muuttua. Eerika Finell pitää mahdollisena, että luonnostakin voidaan puhua niin, että se on Suomessa kauniimpi kuin jossakin tietyssä toisessa maassa.

– Se, minkä merkityksen joku symboli saa, voi muuttua. Ne merkitykset voivat olla myös erilaisia eri ihmisillä. Sen takia yksi tietty symboli ei ole vain jotakin vaan sen merkitys riippuu ajasta ja paikasta.

Urheilukuva ei välttämättä sisällä ajatusta vastakkainasettelusta, jos puhutaan jääkiekon sijasta vaikkapa joogasta. Ei tuntuisi luontevalta sanoa, että suomalaiset ovat muita parempia joogaamaan. Saunominen sen sijaan voi paremmin mukautua uskomukseen, että suomalaiset olisivat parempia saunojia kuin ruotsalaiset.

– Asia riippuu myös puhujasta. Tämä on paljon monimutkaisempaa kuin että talvisota tai jääkiekko tuottaa jotakin. Oleellista on se, miten tietyn symbolin sisällä tuotetaan eroja ryhmien välillä.

Talvisotakaan ei aina merkitse vastakkainasettelua. Sen sijaan sitä käytetään usein yhtenäisyyden tai sisun symbolina.

”Olennaista on se,
miten näemme itsemme”

Yksittäiset kuvat voivat saada erilaisia merkityksiä, ja niihin voidaan liittää tietyssä historiallisessa hetkessä vastakkainasetteluja.

– Jos ihminen rakentaa tällaisten vastakkainasettelujen kautta omaa kansallista identiteettiään, niin siihen linkittyvät tämän tutkimuksen mukaan myös negatiiviset asenteet ulkoryhmiä kohtaan, Eerika Finell sanoo.

Se millaisen merkityksen ihminen antaa kansallisuudelleen, vaikuttaa siihen, miten ihminen näkee itsensä. Se taas vaikuttaa siihen, millaisina muut ryhmät nähdään.

– Usein ajatellaan, että meidän pitäisi muuttaa se, miten me näemme muut ryhmät, mutta se ei ole ainut olennainen asia. Juju on se, miten ihminen näkee itsensä. Se myös vaikuttaa siihen, miten muut nähdään. Kysymys ei ole siis vain siitä, miten ne muut ovat, vaan myös siitä, miten me itsemme miellämme.

Teksti: Heikki Laurinolli
Kuvat: Jonne Renvall