Suomi pihtiliikkeen puristuksissa

Julkaistu 28.1.2016 - 12:49

äärilaidat

Hiski Haukkala huolestui äänekkäiden äärilaitojen meuhkaamisesta

hiski haukkala

– Teknologian kehitys juoksee karkuun nopeammin kuin YK-konferensseja saadaan pystyyn, sanoo apulaisprofessori Hiski Haukkala. Hänen uudet tutkimuksensa kohdistuvat tulevien teknologiauhkien hallintaan. Kuva: Jonne Renvall

Suomen turvallisuusympäristön heikentyminen huolestuttaa kansainvälisen politiikan apulaisprofessori Hiski Haukkalaa, joka palasi vuodenvaihteessa ulkoministeriön erikoistutkijan tehtävästä Tampereen yliopistoon.

– Tämä on ikävä pihtiliike, Haukkala sanoo Suomen nykytilanteesta, jossa ulkoiset uhat ja sisäiset ongelmat kohtaavat toisensa.

Ukrainan kriisi nosti sotilaallista jännitettä Suomen lähialueella. Euroopan unionin kriisit pakolaisongelmineen lisäsivät ihmisten turvattomuutta.

– Meidän pitää huolehtia yhteiskunnallisesta eheydestä, että tämä Oy Suomi Ab ja Suomen kansalaiset pysyvät kaikki samassa veneessä, ettemme näiden murheiden lisäksi ala repiä itseämme rikki.

Haukkala pitää pelottavana kehitystä, jossa suomalaiset asettuvat toisiaan vastaan pakolaiskysymyksessä.

– Tulkintani on, että nämä ovat aika pieniä mutta äänekkäitä äärilaitoja, jotka nyt meuhkaavat. Siinä keskellä kansan suuri enemmistö on aika hiljaa. Siinä on järkevä köli, jonka pitäisi pysyä nyt järkevänä.

Toinen sisäinen ongelma on Oy Suomi Ab, jonka Haukkala toivoo onnistuvan neuvottelemaan järkevän yhteiskuntasopimuksen, jotta repivä pakkolakiprosessi voidaan välttää.

– Eniten levottomuutta herättävä tunne on, että tapahtuu hahmottomia prosesseja, joita kukaan ei hallitse. Meille runtataan 35 000 pakolaista sisään, ja meidän on vaan sopeuduttava. Tarvitaan sellaista oloa, että asiat pystytään hoitamaan. Kuulostaa paradoksaaliselta, mutta me tarvitsemme sekä lisää Eurooppaa ja EU:ta että lisää Suomea.

Haukkala tarkoittaa yhteisiä Euroopan tason ratkaisuja, mutta niiden puuttuessa myös kansallista päätöksentekoa, rohkeutta ja uskallusta tehdä päätöksiä.

– Me voimme tukea Euroopan unionia siinä määrin kuin se on Suomen kaltaiselle pienelle maalle mahdollista ja samalla kehittää tätä meidän omaa toimintakykyämme ja varjella sitä.

Venäjän kanssa ei syytä riidellä

EU:n Venäjä-pakotteista päätettäessä Suomessa vaadittiin omaa, EU:sta erillistä idänpolitiikkaa. Venäjä-politiikka nousi äskettäin uudelleen esiin, kun perussuomalaisten kansanedustaja Juho Eerola toivoi Venäjä-pakotteiden keventämistä pakolaisvirran pysäyttämiseksi itärajan takaa.

Hiski Haukkala sanoo, että Suomen Venäjä-politiikka on sovitettavissa yhteen EU:n kanssa.

– On vaikea nähdä, että Suomi kykenisi saavuttamaan erillisellä tempoilulla kestäviä etuja. Pikemminkin luulen, että sillä saataisiin korvaamatonta vahinkoa aikaiseksi meidän kansainväliselle asemalle. Joutuisimme entistä enemmän kahdenvälisesti puliveivaamaan aikamoisissa sisäisissä ongelmissa ja aika arvaamattoman Venäjän kanssa.

Haukkala arvioi, ettei Venäjä ole tällä hetkellä sellainen ennustettava ja vakaa kumppani, jonka kaulaan kannattaisi ripustautua omaehtoisesti.

– On mahdollista, että vaikka heillä olisi tahtoa ohjailla pakolaisvirtoja, niin heillä ei ehkä ole siihen mahdollisuuksia. Kustannuksia tällaisesta yksipuolisesta tempoilusta syntyisi, mutta hyödyt voivat olla hankalasti realisoitavissa.

Venäjän kanssa ei Haukkalan mukaan pidä haastaa riitaa eikä hakea ”nokkapokkaa”. Tarkoittaisiko Suomen Nato-jäsenyyshakemus nyt riidan haastamista Venäjän kanssa?

– En usko, että Nato-jäsenyys lisäisi tässä tilanteessa Suomen turvallisuutta. Se toisi tietyt turvatakuut, joita ei pidä vähätellä, mutta se todennäköisesti kärjistäisi meidän ongelmia Venäjän kanssa ja johtaisi tilanteeseen, jossa suomalaisten turvallisuuden tunne heikkenisi.

Politiikan ja tutkijoiden välillä asenneongelmia

Hiski Haukkalan työhistoria osoittaa, että politiikan tutkimus ei sittenkään ole kaukana politiikan arjesta. Hän on yliopistouransa ohessa työskennellyt lähes neljä vuotta eri jaksoissa ulkoministeriön virkamiehenä, viimeksi erikoistutkijana.

– Vuorovaikutus näiden maailmojen välillä on tärkeää mutta myös kauhean vaikeaa, Haukkala arvioi.

Yliopisto ja ministeriö ovat erilaisia maailmoja, joita samat asiat kiinnostavat. Haukkalan mukaan molemmat haluavat parantaa maailmaa, vaikka kysymyksenasettelut ovatkin erilaisia.

– Molemmin puolin on asenneongelmia. Monet tutkijat suhtautuvat tutkimuksen kohteisiin tarpeettoman vihamielisesti. Näin ei ainakaan pienen Suomen kohdalla saisi olla. En tavannut yhtäkään pahaa ihmistä ministeriössä. Monesti tutkijoiden kanssa puhuessa tulee olo, että Suomen valtio tai valtiot ylipäätään ovat pahoja. En tunnistanut sitä asetelmaa siellä ollessani.

Virkamiehiä taas vaivaa Haukkalan mukaan se, että he usein kuvittelevat tietävänsä kaiken tietämisen arvoisen jo etukäteen.

– Tutkijoita pidetään vaikeaselkoisina ja epärelevantteina, vaikka tutkijoilla olisi paljonkin annettavaa, kun vain löydettäisiin se jaettu mentaalinen tila, jossa voitaisiin näitä asioita yhdessä pohtia ja jakaa.

”Tutkijat laukovat nopeasti lonkalta”

Kokemus kahden maailman rajalla on tehnyt Hiski Haukkalasta tarkan sanoistaan. Suomen Kuvalehden kolumneissaan hän pohtii maailman tilaa vapaamuotoisesti, vaikka onkin tietoinen sanojen vaikutuksista.

– Eivät tutkijoidenkaan lausumiset ole siinä mielessä viattomia, että nekin konstruoivat tätä meidän sosiaalista todellisuutta. Joskus ne raamittavat merkittävälläkin tavalla Suomen ulkopolitiikan pyrintöjä ja selittävät niitä laajemmalle yleisölle.

Ministeriökokemus on havahduttanut Haukkalan tutkijan vastuuseen.

– Tutkijankin lausunnoilla on paljon merkitystä. Joskus tuli olo, että tutkijat myös laukovat aika nopeasti lonkalta. Siihen on tietysti oikeus, mutta se ei ole aina ongelmatonta.

Esimerkkejä tutkijoiden ongelmallisista lausunnoista Haukkala ei halua sanoa. Sen sijaan hän nostaa esiin edellisen hallituksen ulkoministerin Erkki Tuomiojan moitteet tutkijoiden Venäjä-lausunnoista.

– Se oli kohtuuton kritiikki tutkijoita kohtaan, koska päällä olevassa täysin poikkeuksellisessa tilanteessa on ihan selvää, ettei voi olla vertaisarvioitua tutkittua tietoa.

Tutkijoiden ei pidä Haukkalan mielestä kauhistua tai yllättyä siitä, että poliittisesti ladatuissa tilanteissa heidän sanomisillaan onkin merkitystä ja niihin liitetään tulkintoja, odotuksia ja toiveita.

– Iso muutos on siinä, että suomalaiset tutkijat eivät ole ymmärtäneet, että kun siirryttiin tällaiseen repivään kansainvälispoliittisen tilanteeseen, niin kansainvälisen politiikan tutkijoiden sanomisillekin tuli merkitystä.

Tulevaisuus kiinnostaa

Yliopiston tutkimusyhteisöön palannutta Hiski Haukkalaa kiinnostaa nyt ulkopolitiikan tulevaisuus enemmän kuin menneisyys.

Hän on mukana myös poliittiseen lähihistoriaan liittyvässä tutkimushankkeessa, joka analysoi ulkoministeriön arkistoja, joista tänä vuonna aukeavat kylmän sodan lopun ratkaisuvuoden 1991 asiakirjat.

Tulevaisuuteen suuntautuu Haukkalan johtama tutkimushanke, joka pohtii uusien uhkien, erityisesti teknologisten uhkien hallitsemista.

– Tulevaisuus tulee koko ajan kovemmalla vauhdilla meitä vastaan. Teknologian kehitys heittää koko ajan isompia haasteita. Jos emme kykene niitä ennakoimaan, niin olemme pulassa.

Superälykäs keinoäly, joukkotuhonnan geeniteknologia, synteettinen biologia ja nanoteknologia ovat esimerkkejä haasteita, joihin ei ole olemassa hallintamekanismeja.

– Raskaat YK-konferenssit ja kansainväliset prosessit ovat niin hitaita, että teknologian kehitys juoksee karkuun nopeammin kuin tällaisia konferensseja saadaan pystyyn. Sen takia tarvitaan uusia tapoja ajatella, miten hallitaan maailmaa.

Teksti: Heikki Laurinolli