Syrjäytyminen heikentää demokratiaa

Julkaistu 21.6.2016 - 12:40

Työttömyys vähentää poliittista osallistumista mutta ei vaikuta asenteisiin

 

 Taloudellisesta syrjäytymisestä on demokratian toimivuuden vuoksi syytä olla huolissaan, sanoo aiheesta tutkielman tehnyt Erkki Rasi. Kuva Jonne Renvall

 

Taloudellinen syrjäytyminen vaikuttaa kielteisesti demokratian toimintaan. Syrjäytyneet passivoituvat eivätkä radikalisoidu.

Erkki Rasin valtio-opin tutkielman mukaan hyödykkeiden ja palveluiden kuluttamisesta syrjäytyminen heikentää poliittista kiinnittymistä selvästi enemmän kuin työmarkkinoilta syrjäytyminen. Työttömyys vähentää äänestämishaluja, mutta poliittisia asenteita se ei muuta.

Rasi tutki valtio-opin pro gradu -tutkielmassaan taloudellisen syrjäytymisen vaikutusta poliittiseen kiinnittymiseen analysoimalla European Social Surveyn vuoden 2008 aineistoa. Mukana analyysissä oli kymmenen maata: Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Hollanti, Kreikka, Espanja, Portugali, Iso-Britannia ja Irlanti.

– Tutkielman tulosten perusteella taloudellisesta syrjäytymisestä on demokratian toimivuudenkin kannalta syytä olla huolissaan: Taloudellisesti syrjäytyneet osallistuvat muita kansalaisia vähemmän politiikkaan, minkä vuoksi heidän äänensä todennäköisesti kuuluu yhteiskunnassa muita heikommin. Myös heikompi asenteellinen kiinnittyminen politiikkaan voi olla demokratian toiminnan kannalta ongelmallista, Rasi kirjoittaa.

Työtön ei äänestä mutta pysyy mukana

Työttömyys vähentää tilastollisesti merkitsevästi vain äänestämistä ja uusien osallistumistapojen käyttöä, mutta edes pitkäaikaistyöttömyys ei tulosten mukaan heikennä poliittista kiinnittymistä.

Tutkielman tekijä Erkki Rasi pitää tulosta yllättävänä. Hän selittää asiaa sillä, että monille vastaajista pitkäaikaistyöttömyyden kokemisesta on niin pitkä aika, että sen mahdollinen merkitys poliittiseen kiinnittymiseen on hävinnyt.

– Kaikki työttömät eivät ole köyhiä tai syrjäytyneitä, ja kaikki köyhät eivät ole syrjäytyneitä. Tässä on eroa, Rasi sanoo.

Tulos ei Rasin mukaan tarkoita sitä, etteivätkö työttömyys tai pitkäaikaistyöttömyys olisi vakavia yhteiskunnallisia ongelmia tai etteikö niillä voisi olla yksilölle hyvinkin negatiivisia seurauksia.

– Työttömyys ja pitkäaikaistyöttömyys voivat myös mahdollisesti vaikuttaa syrjäytymiseen muilla osa-alueilla, esimerkiksi sosiaalisesti, Rasi kirjoittaa.

Työttömät eivät radikalisoidu

Tutkielma ei löydä vastausta kysymykseen, miksi työttömyys vaikuttaa poliittiseen osallistumiseen mutta ei asenteisiin.

Työttömyyden voisi olettaa radikalisoivan ihmisiä poliittisesti ja johtavan kohti ääriliikkeitä. Vanha vasemmistolainen ajatus köyhälistön kumouksellisuuden kasvusta ei siis pidäkään paikkaansa?

– En ole tarkastellut aikasarja-aineistoa vaan tämä on poikkileikkausaineisto yhdeltä vuodelta, mutta ainakaan työttömyydellä ei ole sellaista yhteyttä poliittisiin asenteisiin, Erkki Rasi vastaa.

Tutkielmassa ei ole tarkasteltu puolueisiin samaistumista eikä äänestyskäyttäytymistä. Tutkielma ei anna myöskään vastausta siihen, miksi populistiset liikkeet nostavat päättään niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin.

– Varmasti siinä on turhautumista. Amerikassa perinteisiä teollisuustyöpaikkoja on hävinnyt Kiinaan, ja sitten Trump sanoo, että rajat kiinni ja Amerikka ensin, niin se kuuostaa hyvältä. Suomessa on vähän samanlaista metsäteollisuuden kanssa. Siinä mielessä tämmöinen turhautumiseen pohjautuva äänestäminen on ihan ymmärrettävää, Rasi pohtii.

Kulutuksesta syrjäytyminen heikentää osallistumista

Suurin ongelma ei poliittisen osallistumisen kannalta ei ole työn puute vaan rahan puute. Työttömyyttä vahvempi politiikasta syrjäyttävä vaikutus on nimittäin syrjäytymisellä hyödykkeiden ja palveluiden kuluttamisesta.

Kuluttamisesta syrjäytyminen heikentää tutkielman mukaan niin asenteellista kuin toiminnallistakin kiinnittymistä. Kuluttamisesta syrjäytyneiden ääni tulee muita heikommin kuulluksi, koska heidän poliittinen osallistumisensa on muita alhaisemmalla tasolla.

– Yhteiskunnan toimivuuden kannalta heikko poliittinen kiinnittyminen ja erityisesti poliittinen apatia ja lakien noudattamattomuus ovat huolestuttavia ilmiöitä. Vieläkin huolestuttavampaa on, jos heikosti poliittisesti kiinnittyneet ovat muita useammin taloudellisesti syrjäytyneitä, sillä sekä poliittisesti että taloudellisesti syrjäytyneiden lienee erityisen hankalaa päästä taas osaksi ympäröivää yhteiskuntaa ja kiinnittyä vahvemmin poliittisesti, Rasi kirjoittaa.

Sosiaalidemokraattinen malli ei eroa liberaalista

Liberaali ja sosiaalidemokraattinen hyvinvointimalli eivät tutkielman mukaan poikenneet toisistaan vertailussa, jossa arvioitiin taloudellisen syrjäytymisen vaikutusta poliittiseen luottamukseen ja äänestämiseen. Eteläeurooppalainen malli sen sijaan erosi näistä kahdesta selvästi.

– Se oli yllättävä tulos. Hypoteesi oli ilman muuta se, että sosiaalidemokraattinen malli olisi parempi, Erkki Rasi sanoo.

Norja, Tanska, Suomi, Ruotsi ja Hollanti edustivat tutkielmassa sosiaalidemokraattista hyvinvointimallia, Kreikka, Espanja ja Portugali eteläeurooppalaista mallia ja Iso-Britannia ja Irlanti liberaalia mallia.

Tulosten perusteella liberaali malli ei juurikaan eronnut sosiaalidemokraattisesta mallista. Eteläeurooppalaisessa mallissa taloudellisen syrjäytymisen muuttujat näyttävät sen sijaan alentavan poliittista luottamusta ja etenkin todennäköisyyttä äänestää.

Tulos voi tutkielman mukaan johtua eteläeurooppalaisen mallin maiden kehittymättömistä sosiaaliturvajärjestelmistä. Heikosta taloustilanteesta johtuva stressi voi passivoida enemmän, jos maan sosiaaliturva on heikko.

Teksti: Heikki Laurinolli

Erkki Rasi: Marginaalista marginaaliin? Taloudellisen syrjäytymisen vaikutus poliittiseen kiinnittymiseen. Valtio-opin pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto 2016