Tampereen syöpätutkimus sai rahoitusta

Julkaistu 2.5.2017 - 12:27

Tamperelaistutkijat saivat noin 1,2 miljoonan euron edestä apurahoja, kun Suomen Akatemian terveyden tutkimuksen toimikunta jakoi yhteensä 18,2 miljoonaa euroa 41 akatemiahankkeeseen. Tamperelaisten tutkimushankkeet liittyvät eturauhassyöpään ja rannemurtumiin.

Lääketieteellisen teknologian ja bioteknologian professori Matti Nykter sai 448 849 euron apurahan tutkimukseen, jonka aiheena on ”Kromatiinin rakenteen ja säätelyalueiden rooli eturauhassyövän etenemisessä”.

Tutkimuksessa mitataan kromatiinin muutoksia syöpäkasvaimissa ja luodaan laskennallisen analyysin avulla malleja sille, miten syöpägenomeissa tapahtuvat muutokset muuntavat solujen säätelyjärjestelmää. Tutkimus keskittyy erityisesti aggressiivisen eturauhasyövän kehittymisen ymmärtämiseen. Tätä varten tuotetaan tutkimuksen vaatimaa uudenlaista mittausdataa, kehitetään tarvittavia laskennallisia menetelmiä ja varmennetaan tärkeimmät löydökset kokeellisesti.

Epidemiologian professori Anssi Auvinen sai 448 178 euroa eturauhassyövän seulontatutkimukseen, joka toteutetaan Helsingissä ja Tampereella. Tutkimuskohteena on 67 000 miestä 55–67-vuotiaiden ikäryhmästä

Tutkimuksen tavoitteena on vähentää seulonnan haittoja eli sellaisten syöpien toteamista, jotka eivät etenisi oireisiin saakka miehen elinaikana. Seulonnan hyöty on varhaisen syövän toteaminen, jonka ansiosta sairaus voidaan parantaa useammin kuin ilman seulontaa. Tutkimuksessa arvioidaan seulonnan vaikutusta edenneen syövän ilmaantuvuuteen. Tutkimuksen otoskoko on myös riittävän laaja huomattavan eturauhassyöpäkuolleisuuden aleneman osoittamiseen.

Auvisen tutkimus on osa ProScreen-konsortiota, jonka toisena osapuolena on Kimmo Taari Helsingin yliopistollisesta keskussairaalasta.

Professori Ville Matti Mattila sai 305 601 euroa Nitep-tutkimusryhmälle tutkimukseen, joka koskee 65-vuotiaiden ja sitä vanhempien potilaiden rannemurtumien hoitoa.

Tutkimuksessa tehdään rannemurtuman hoidon selvittämiseksi viisi erillistä tutkimusta, joissa verrataan kirurgista hoitoa ja kipsihoitoa. Lisäksi selvitetään, tarvitaanko kontrollikokeita ja fysioterapiaa murtuman jälkeen. Johtopäätökset tehdään kahden vuoden seuranta-ajan jälkeen.

Värttinäluun alaosan murtuma eli rannemurtuma on yläraajan yleisin murtumatyyppi. Hoitomuodot vaihtelevat konservatiivisen ja operatiivisen välillä, ja useita eri leikkausmuotoja on kuvattu. Aikaisempien tutkimusten ongelmana ovat olleet pienet ryhmäkoot, epäolennaiset tulosmuuttujat ja valikoitumisharha, jotka ovat johtaneet kiistanalaisiin johtopäätöksiin.

Suomen Akatemian terveyden tutkimuksen toimikunnan apurahat