Tampereen yliopiston idea syntyi sata vuotta sitten

Julkaistu 10.11.2017 - 12:49
YKK:n historiaa 1/ TaY:n arkisto
Yliopiston juuret Helsingissä: Rehtori Yrjö Ruutu puhuu Yhteiskunnallisen Korkeakoulun peruskiven muurauksessa 1930. Toisessa kuvassa opiskelijat asioivat kansliassa. Lopuksi Yrjö Silo lähettää muuttokuorman Tampereelle syksyllä 1960. Kuvat: Tampereen yliopiston arkisto

Kansalaiskorkeakoulu perustettiin liennyttämän kumousvoimia, jotka aiheuttivat sisällissodan vuonna 1918

Mervi Kaarninen/ Kuva: Teemu Launis
Historiantutkija Mervi Kaarninen pitää hienona ideana sitä, että Kansalaiskorkeakoulu lähti liikkeelle kansalaiskasvatuksesta. Kuva: Teemu Launis

Tampereen yliopiston synty liittyy niin keskeisesti Suomen valtiollisen historian alkuhetkiin, että yliopistolla olisi syytä juhlaan jo tänä vuonna Suomen satavuotispäivänä. Yliopiston varhainen edeltäjä Kansalaiskorkeakoulu perustettiin vuonna 1925 liennyttämään niitä ristiriitoja ja kumousvoimia, joista jo vuoden 1918 sisällissota oli syttynyt.

Uuden yliopiston syntysanat lausui Helsingin yliopiston dosentti Leo Harmaja vuoden 1917 kesäkuussa. Ehdotuksen painetun version Harmaja päiväsi samana joulukuun 6. päivänä, jolloin eduskunta päätti Suomen itsenäisyydestä.

Kansalle valistusta
poliittisista oikeuksista

Tampereen yliopiston historiaa tutkinut Mervi Kaarninen sanoo, että uuden oppilaitoksen perustamiseen johtaneet tapahtumat eivät olleet mikään sattuma. Idea kansalaisten kasvattamisen ja valistamisen tarpeesta oli elänyt jo pitkään. Vuoden 1905 suurlakosta ja äänioikeusuudistuksesta alkaen oli pohdittu, ovatko kansalaiset kypsiä käyttämään uusia poliittisia oikeuksiaan.

Uuden oppilaitoksen perustaminen liittyi kehityskuvioon, jota Kaarninen kutsuu yliopistoliikkeeksi. Maassa toimi tuolloin vain yksi yliopisto, Helsingin yliopisto, jonka opetuksesta suuri osa oli ruotsinkielistä. Tarvittiin oppilaitos antamaan korkeampaa opetusta suomen kielellä.

Suomenkielistä yliopistoa suunniteltiin muun muassa Jyväskylään, Mikkeliin ja jopa Lahteen. Sitten suomalainen yliopisto perustettiin Turkuun 1920. Perustettiin myös Åbo Akademi ja Kansalaiskorkeakoulu, joka ei kuitenkaan ollut se kaivattu suomenkielinen yliopisto. Kansalaiskorkeakoulu oli oppilaitos suomenkielisen väestön valistamiseksi yhteiskunnallisista ja valtiollisista asioista.

Professori Viljo Rasila kirjoittaa Yhteiskunnallisen Korkeakoulun historiassa, että Kansalaiskorkeakoulun perustaminen oli tähdätty yhteiskuntaa hajottavia kumouksellisia voimia vastaan sekä ”sosialismia ja siihen nojautuvaa vallankumouksellisuutta vastaan”.

– Näkisin tämän siten, että yliopistollamme oli hieno idea kansalaiskasvatuksesta. Korkeakoulun perustajat halusivat varmistaa, että poliittisia oikeuksia käytettiin oikein ja siihen tarvittiin valtio- ja yhteiskuntatieteitä, Kaarninen sanoo.

Sosialismin vastustusta Kaarninen ei näe olennaisena asiana. Hän pitää tiedon ja valistuksen jakamista uuden oppilaitoksen tärkeimpänä tehtävänä. Lisäksi sisällissodan jälkeisessä Suomessa Kansalaiskorkeakoululla oli eheyttävä vaikutus, kun se tarjosi mahdollisuuden opintoihin niille, jotka eivät olleet käyneet oppikoulua ja suorittaneet ylioppilastutkintoa.

Yhteiskunnallinen
vaikuttavuus ensisijaista

Yliopistojen tehtäviksi lasketaan nykyisin tutkimus, opetus ja kolmantena yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Mervi Kaarninen sanoo, että alkuaikojen Kansalaiskorkeakoulun tehtävä oli nimenomaan yhteiskunnallinen vaikuttavuus.

Kansalaiskorkeakoulun idea sai uusia sävyjä ja uuden muodon, kun oppilaitos vuonna 1930 muuttui Yhteiskunnalliseksi Korkeakouluksi. Kansalaisten kasvattamisen ideasta syntyi Kaarnisen sanojen mukaan välittäjäorganisaatio, joka alkoi kouluttaa virkamiehiä kansalaisten palvelukseen.

Oppilaitos koulutti kunnansihteereitä ja sosiaalityöntekijöitä toimimaan valtion ja kansalaisten välissä. Ammattiin valmistavat tutkinnot vakiintuivat ja saivat pätevyyshyväksynnät laajemmin vasta 1940-luvulla. Ammattilaisten tarve oli suuri, sillä vasta itsenäistyneessä maassa oli vain muutamia satoja tutkinnon suorittaneita virkamiehiä.

Kaarninen siteeraa Väinö Voionmaata, jonka mukaan ”korkeakoulusta valmistuneet virkamiehet toimivat yhteiskunnassa ihmisten parissa ja heille voitiin uskoa tärkeitä elämäntehtäviä”.

Viime vuosina etualalle noussut tieteen tekeminen tuli mukaan vasta toisen maailmansodan jälkeen, kun ensimmäinen tiedekunta perustettiin 1949. Ensimmäinen väitöstilaisuus oli vasta 1955.

Juurakon Hulda
pääsi opiskelemaan

Tampereen yliopiston historiassa merkittävää on periaate tarjota opetusta myös niille, jotka eivät ole suorittaneet ylioppilastutkintoa. Kansalaiskorkeakoulu tarjosi sosiaalisen nousun väylän köyhemmälle kansanosalle.

Hella Wuolijoki oivalsi idean Juhani Tervapään nimellä kirjoittamassaan näytelmässä Juurakon Hulda, josta Valentin Vaala ohjasi elokuvan vuonna 1939. Tässä tarinassa köyhä kotiapulainen voittaa vaikeudet, pääsee opiskelemaan Yhteiskunnalliseen Korkeakouluun ja etenee elämässään eteenpäin.

Vahvan naisen ideaalitarina ei ollut täysin vailla katetta. Naisopiskelijoiden määrä kohosi nopeasti, ja Juurakon Huldallekin on löytynyt esikuvia. Yksi heistä oli Rauha Hämäläinen, jonka opintokortin Mervi Kaarninen on nähnyt ja tutkinut.

Suomi oli pohjoismaisittain edelläkävijä naisten yliopisto-opinnoissa. Ensimmäinen nainen valmistui maisteriksi jo 1880-luvun alussa. 1930-luvun alussa naisia oli yliopisto-opiskelijoista noin kolmasosa. Aluksi naisopiskelijat edustivat ruotsinkielistä yläluokkaa, mutta ajan mittaan mukaan pääsi työläisperheiden tyttöjäkin.

Yhteiskunnallisesta Korkeakoulusta muodostui naisten opintoväylä, koska tarjolla oli perinteisiä naisten aloja kuten sosiaaliala, jonka ammattilaisten kysyntä oli kasvussa. Tarjonnan laajeneminen humanistisiin aineisiin johti lopulta siihen, että naisten osuus Tampereen yliopiston opiskelijakunnasta on viime vuosina ollut yli 60 prosenttia.

YKK Tampereelle/ TaY:n arkisto
Tampereen 1960-luku: Liput liehuvat uuden Päärakennuksen edessä Kalevantiellä. Lehtori Pentti Salmelin ohjaa toimittajaopiskelijoita harjoitustoimituksessa. Opiskelijat vilkuttavat Domuksen parvekkeilta. Kuvat: Tampereen yliopiston arkisto

 

Opetusjaostot esikuva
ammattikorkeakoululle

Yhteiskunnallinen Korkeakoulu oli nykyisiin ammattikorkeakouluihin vertautuva oppilaitos aina 1940-luvulle saakka, jolloin ensimmäinen tiedekunta perustettiin.

Opetusjaostot lakkautettiin Tampereen yliopistosta 1990-luvulla, kun ammattikorkeakouluja alettiin perustaa. Nyt ammattikorkeakoulut tekevät paluuta yliopistojen yhteyteen. Tampereen ammattikorkeakoulusta on tulossa osa yhteistä yliopistokonsernia vuoden 2019 alussa.

Ajatus Tampereen yliopiston ja silloisen Tampereen teknillisen korkeakoulun yhdistämisestä saattoi olla mielessä jo 1960-luvun rehtorilla Paavo Kolilla, joka ajoi yliopiston siirtämistä Hervantaan. Kahta lähekkäin toimivaa yliopistoa olisi tuskin pidetty erillisinä niin pitkään, että yhdistyminen ajankohtaistuisi vasta 2010-luvulla.

Tampereelle nyt syntyvä yliopistokonserni ei ole uusi idea myöskään ammattikorkeakoulun näkökulmasta, sillä jo 1920-luvulla toteutui uudistus, että Tampereen teknillisestä opistosta valmistuneet pääsivät jatkamaan opintoja Helsinkiin Teknilliseen Korkeakouluun.

– Se oli vaikea väylä ja harvat pääsivät, mutta se oli mahdollista. Toisaalta 1920-luvulla suunniteltiin tavallaan korkeakoulutasoista opetusta Tampereen teknilliseen opistoon, Mervi Kaarninen huomauttaa.

Historiaa ei kirjoiteta vain
tamperelaisesta näkökulmasta

Tulevat historiantutkijat käyvät aikanaan läpi prosessia, joka johti Tampereen korkeakoulujen yhdistämiseen.

Tampereen yliopiston rehtoria Kaija Hollia voi verrata sadan vuoden takaiseen Leo Harmajaan idean ensimmäisenä esittäjänä. Holli ehdotti yhdistymistä heti rehtorinvaalin ratkettua Aikalaisen haastattelussa vuoden 2009 alussa. Virallisen ehdotuksen hän teki lukuvuoden avajaispuheessaan syksyllä 2013.

Mitenkähän tuleva historiankirjoittaja suhtautuu selvitysmies Stig Gustavsonin yhdistymisraporttiin, jota ei ole koskaan julkaistu missään?

– Kun ajatellaan historiantutkijan työtä, joka tutkii vaikka nyt yliopistoa, niin siitähän saa shokin, kun menee arkistoon ja katsoo sitä dokumenttimäärää. Kyllä yliopistohistoriassa luetaan dokumentteja, mutta totta kai käytetään monenlaista aineistoa ja muistitietoa, esimerkiksi haastatteluja. Onhan se salapoliisin työtä. Pitää tutkia ilmeitä ja eleitä eikä pidä olettaa, että se totuus kenenkään suusta tulisi, Mervi Kaarninen sanoo.

Yliopistofuusiosta kirjoittava historiantutkija lähtee Kaarnisen mukaan liikkeelle isosta kehikosta. Hän katsoo kansallista ja kansainvälistä korkeakoulumaailmaa ja miettii, mikä suurempi korkeakoulupoliittinen ajattelu liittyy Tampereen tapaukseen.

– Ei sitä tutkimusta aleta pelkästään tamperelaisten kiistojen kautta laatimaan, vaikka paikallisilla olosuhteilla on tietenkin vaikutusta.

Tampereen yliopiston 2000-luku/ Kuvat: Karen ja Renvall
2000-luvun yliopisto: Arkkitehti Antti Katajamäki suunnitteli Pinnin uudisrakennuksen. Näyttelijäopiskelijat harjoittelevat yhteisessä virtuaalitilassa Coventryn yliopiston opiskelijoiden kanssa. Informaatiotutkijoiden datalaseissa näkyy jo tulevaisuus. Kuvat: Erkki Karén ja Jonne Renvall

 

Kansainvälisiä malleja,
kansallisia tehtäviä

Kansalaiskorkeakoulun ensimmäinen rehtori Yrjö Ruutu selvitti aikanaan ympäri Eurooppaa, millaisia oppilaitosmalleja oli tarjolla. Koulun ensimmäinen opetusohjelma noudatti Kaarnisen mukaan vastaavan ruotsalaisen korkeakoulun ohjelmaa. Esikuvana oli myös London School of Economics.

Suunnitellaanko nyt Tampereen yhteistä yliopistoa kansainvälisten mallien mukaan?

– Onhan meillä suomalaisessa yhteiskunnassa tietty koulutustehtävä, että me valmistetaan tietty määrä maistereita, insinöörejä ja tohtoreita ja tehdään yhteiskuntaan vaikuttavaa tutkimusta, Mervi Kaarninen sanoo.

Nykyhetkestä katsoen tuleva yliopistofuusio näyttää suurelta mullistukselta, mutta näkeekö tuleva historiankirjoittaja sen vain pienenä osana laajempaa kehityskulkua?

– Pitää hänen joku isompi kuvio nähdä. Tärkeää on kertoa, miten tähän päädyttiin ja yhdistellä isoja asioita ja pieniä asioita ja tehdä siitä kokonaisuus.

Teksti: Heikki Laurinolli