Tunne korvasi faktat politiikan retoriikassa

Julkaistu 25.9.2018 - 10:24
Hanna Rautajoki/ Kuva: Jonne Renvall
Kokemuksellisuudesta on tullut poliittista valuuttaa, jossa vastaanottajan puhuttelu, liikuttaminen ja koskettavuus ovat tärkeitä ulottuvuuksia, sanoo tutkija Hanna Rautajoki.

Tutkija arvioi, että vavahduttaminen merkitsee nyt poliittisessa suostuttelussa enemmän kuin vakuuttaminen

Teksti: Heikki Laurinolli
Kuva: Jonne Renvall

Tunnekokemuksen merkitys on voimistunut poliittisessa puheessa ja syrjäyttänyt rationaaliset perustelut.

– Poliittisen retoriikan keinona käytetään yhä enemmän kehollista retoriikkaa: tunnepohjaista affektiivista ilmaisukieltä. Se kuinka sanotaan, on tärkeämpää kuin se, mitä sanotaan tai mihin se perustuu. Väittämät ovat ehdottomia, mutta niiden totuudenmukaisuus tai todistaminen on toisarvoista, sanoo tutkija Hanna Rautajoki.

Rautajoki kirjoittaa kokemuksellisuudesta yhteiskunnallis-poliittisessa mielipiteenmuodostuksessa Jarkko Toikkasen ja Ira A. Virtasen toimittamassa artikkelikokoelmassa, joka käsittelee kokemuksen tutkimusta.

– Siirtymä antaa viitteitä siitä, että moderni sosiaalinen kuvitelma ”rationaalisesta faktaperustaisesta ratkaisukeskeisestä demokratiasta” on muuttamassa muotoaan sellaiseksi, jonka valinnoissa vavahduttaminen merkitsee enemmän kuin vakuuttaminen, Rautajoki kirjoittaa.

Kokemus, joka ei kerro mitään
ulkoisesta todellisuudesta

Hanna Rautajoki tutki televisiokeskusteluja julkisen tilan muodostelmana jo 2014 hyväksytyssä väitöskirjassaan, jonka aiheena olivat vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskuja käsittelevät tv-ohjelmat.

Rautajoki tutkii artikkelissaan ajankohtaiskeskusteluille poikkeuksellista tapausta, jossa kerrottu kokemus ”ei nojaakaan eletyn elämän varrella karttuneeseen tietämykseen, ei tarjoa faktuaalista todistajanäkökulmaa ulkoiseen tapahtumaan eikä lähtökohtaisesti edes väitä mitään ulkoisesta todellisuudesta”. Tällaisesta poikkeuksellisuudesta näyttää nyt tulleen trendi.

Vastaanottajan puhuttelu ja liikuttaminen, koskettavuus, käsinkosketeltavuus ja samastuttavuus ovat ulottuvuuksia, joiden parissa tunnepitoiset kokemuskertomukset operoivat. Näitä keinoja on alettu käyttää poliittisessa puheessa.

– Kokemuksellisuudesta on tullut poliittista valuuttaa. Ennen kokemus määrittyi episteemisesti tiedon karttumiseksi. Tv-keskusteluun voitiin pyytää vaikka yksinhuoltajaäiti puhumaan siitä, minkä hän oli elänyt läpi ja kertomaan, mitä se todellisuus on. Määritelmä on muuttunut siten, että kokemus viittaa nyt enemmän hätkähdyttävyyteen, affektiivisuuteen ja sellaiseen, joka meitä jotenkin liikuttaa, Rautajoki sanoo.

Persut, Brexit ja Trump
heijastavat muutosta

Rautajoki löytää tv-keskustelujen muutoksesta yhtymäkohtia perussuomalaisten vaalimenestykseen, Britannian Brexit-äänestykseen ja Donald Trumpin voittoon USA:n presidentinvaalissa. Nämä tapaukset kertovat siitä, kuinka ”voimakkaasti ja laajasti affektipohjainen autenttisuuden vaikutelma sekä väittämän tunneperustainen maadoittaminen vetoavat kansalaisiin”.

Äänestäjien kosiskelun ja kohdennetun puhuttelun tehosta kertoo myös Cambridge Analytica -yhtiön toiminta, kun se onnistui käyttämään hyväkseen Facebook-sivustolta vuodatettuja ihmisten yksityistietoja.

– Huolestuttavaa ei ole vain joidenkin poliittisten päättäjien häikäilemättömyys käyttää näitä keinoja ja irtisanoutua asiaperusteista vaan myös tällaisen puhuttelun seurauksellisuus. Yhä isommalle vastaanottajakunnalle pelkkä voimakas fiilis näyttää riittävän päätöksen perusteeksi, Rautajoki arvioi.

Poliittisen retoriikan muutos kertoo demokratian perusteiden muutoksesta ja siitä, miten ihmiset ymmärtävät demokraattiset valinnat ja päätökset.

Trumpin retoriikka on hyvä esimerkki tavasta herättää fiiliksiä, joihin ihmiset voivat samaistua. Tämä eroaa rationaalisesta ja kriittisestä demokratiasta, jossa argumentoidaan ja perustellaan asioita todellisuutta koskevilla väittämillä. Nyt sanoudutaan irti faktoista ja pidetään niitä jopa merkityksettöminä.

Ehdottomasti oikeassa
ilman faktaperustaa

Hanna Rautajoki varoo vetämästä suoraa kehityskaarta vuoden 2001 tv-keskusteluista nykypäivän some-ilmiöihin, vaikka niiden väliltä yhteyksiä löytyykin.

– En olisi osannut analysoida näin silloin vuonna 2001, mutta nyt ristivalotan tapauksen suostuttelukeinoja nykytrendien valossa ja näen, että kysymys oli juuri siitä, miten kokemuksellisuus määrittyy.

Trump sopii tähän kuvaan hyvin, sillä hän käyttää tunnepohjaista ilmaisua poliittisen suostuttelun keinona.

– Trump sanoo asiat niin, että hän on ehdottomasti oikeassa piittaamatta siitä, mitä hän sanoo ja onko sillä mitään perusteita.

Trumpin esitystavassa ”kärkevät, lähtökohdiltaan tuulesta temmatut, mutta moraaliselta tunnepohjaltaan ehdottomat maalailut voivat saavuttaa tiedon aseman”.

Totuudesta vapaa tunne
tukee populismia

Hanna Rautajoki pitää kiinnostava sitä, että käynnissä oleva ajattelun ja toimintatapojen muutos tapahtuu nimenomaan ”faktaperustaisen rationaalisuuden viittaa kantavan poliittisen mielipiteenmuodostuksen kentällä”.

Tuntemuksia on helppo käyttää manipulatiivisesti vastaanottavaisen yleisön puhutteluun, koska niillä ei ole faktaperustaisen tiedon painolastia eivätkä ne vaadi todellisuuspohjaa tai todistusaineistoa.

Rautajoki huomauttaa, että kansaa kosiskelevaa populismi on aina kuulunut politiikkaan, mutta tosiasioista vapautetut, kuvitelmien elävöittämät tunnepohjaiset esitykset ovat tuoneet repertuaariin oman lisänsä.

 

Hanna Rautajoki: Kokemuksellisuus yhteiskunnallis-poliittisessa mielipiteenmuodostuksessa. Teoksessa Kokemuksen tutkimus IV – Kokemuksen käsite ja käyttö. Toimittaneet Jarkko Toikkanen ja Ira A. Virtanen. Lapland University Press 2018. Teoksen julkistamistilaisuus 2.10.2018 klo 16.00 – 18.00 Pinni B1096, Kanslerinrinne 1. Tampere.