Tunteiden ja tarinoiden taidetta Arvon seinille

Julkaistu 30.9.2016 - 15:52
Adolfo Veran valokuvia Arvo-rakennuksessa/Jonne Renvall
Adolfo Veran valokuvat omista vanhemmistaan voisivat tuntua raskailta jossakin muualla kuin yliopiston lääketieteen kampuksella. Kuvat: Jonne Renvall

 

Kirjallisuutta opiskellut Veikko Halmetoja valitsi taideteokset lääketieteilijöille

Veikko Halmetoja/ Kuva: Jonne Renvall
Veikko Halmetojalla jäivät kirjallisuuden opinnot kesken Tampereen yliopistossa, mutta taidevalinnat lääketieteen uudisrakennukseen tulevat valmiiksi.

– Tunteita ja tarinoita, sanoo kirjallisuuden opiskelija lääketieteen talossa.

Taidekuraattori Veikko Halmetojalla on menneisyys Tampereen yliopistossa kirjallisuuden opiskelijana, mutta nyt hän on saanut päättää yliopiston tulevaisuudesta. Hänen valitsemaansa taidetta joutuvat Tampereen lääketieteen opiskelijat ja opettajat katselemaan lähivuodet Kaupin kampuksen uudessa Arvo-rakennuksessa.

– Ihmiset viettävät täällä pitkiä aikoja. Ajattelin että voisi olla sellaista taidetta, josta muodostuu tarinoita. Tänne tulee taidetta, mikä ei ole vain pintaa, vaan siinä on joku tarina. Ihmiset pääsevät pitkällä katsomisella siihen sisälle, Halmetoja sanoo.

Koristellaanko nyt seiniä vai pitääkö taiteen muuttaa maailmaa?

– Sekä että. Taidenäyttelyn pitää muuttaa maailmaa, mutta kun taide tulee kotien seinille tai tällaiseen julkiseen tilaan, niin silloin sen pitää luoda tunteita, mutta ei sen maailmaa tarvitse muuttaa, Halmetoja sanoo.

Halmetoja uskoo onnistuneensa tunteiden herättämisessä, mutta ei hän väheksy koristeluakaan.

– Olen valinnut myös sellaisia abstrakteja teoksia, joiden värimaailma istuu tänne. Kyllä voi sanoa, että olen myös sisustanut taiteella. En sitä häpeä.

Ei tahallista
provokaatiota

Veikko Halmetoja ei valinnut Tampereen Arvoon installaatioita eikä käsitetaidetta vaan perinteistä seinällä roikkuvaa taidetta.

– Tuossakin on värillinen pinta, missä on sateenkaaren värisiä raitoja. En usko, että se herättää ihmisissä kauheasti vastareaktioita. Se on ihmisten mielestä joko tylsä tai kaunis, tuskin kauhea, aggressiivinen ja pelottava, Halmetoja sanoo Marra Lammen grafiikantyöstä, joka on sijoitettu ruokalan seinälle.

Ärsytystä saattaa Halmetojan mielestä löytyä joistakin pienemmistä teoksista, mutta ne ovat neuvottelutiloissa, joissa kukaan ei joudu niitä päivittäin tuijottamaan.

– En halunnut mitään tahallista provokaatiota tänne, mutta eipä ollut mitään provokatiivista tarjollakaan.

Jotkut teokset voivat olla raskaita kuten Adolfo Veran valokuvat omista vanhemmistaan, joista toinen makaa sairaalan sängyllä.

– Jossakin muualla ne saattaisivat olla ahdistavia, mutta tällaisessa ympäristössä vanheneminen kuuluu jokapäiväisiin aiheisiin. Täällä on jonkin verran tällaista nimenomaan lääkikseen sopivaa.

Taiteella on väitetty olevan jopa sairauksia parantavaa vaikutusta. Halmetoja ei siihen halpaan mene.

– En usko, että taide parantaa, mutta on sillä hyvinvointiin selkeä vaikutus. Jos kuoro käy laulamassa vanhainkodissa, niin kyllä ne vanhukset saa siitä elämyksen, joka kantaa taas pari viikkoa sitä laitoselämää eteenpäin.

Poikkeuksellisen
suuri määrä taidetta

Tampereen Arvo-rakennuksen taide on peräisin valtion taideteoskokoelmasta, josta Veikko Halmetoja valitsi noin sata työtä tuhannen teoksen joukosta. Kaikkiaan kokoelmaan kuuluu yli 10 000 teosta, joista pääosa on esillä julkisissa tiloissa eri puolilla Suomea.

Halmetojalle sadan teoksen valitseminen on poikkeuksellisen suuri määrä. Aiemmissa tilakuratoinneissa hän on päässyt valitsemaan korkeintaan joitakin kymmeniä teoksia.

Valtion taideteoskokoelma painottuu vanhaan taiteeseen. Halmetoja valitsi Arvoon pääosin 2000-luvun teoksia. Yksi ajatus oli nostaa esiin pirkanmaalaisia ja tamperelaisia tekijöitä.

Arvon vanhempaan osaan on tullut uutena yksi teos myös 1980-luvulta. Se on Jorma Hautalan neliosainen teos Neljä päivännousua, joka jäi remontin seurauksena ilman sijoituspaikkaa Tampereen teknillisestä yliopistosta.

”Luokattoman
huonoja muotokuvia”

Professoreiden muotokuvat muodostavat aivan oman, erityisen taidesuuntauksensa, jossa arvohierarkiat ja muotoseikat kulkevat estetiikan edellä.

Veikko Halmetojalle on ehdotettu, että hän kokoaisi Arvoon muotokuvaseinän, johon tulisi myös Kuka on kukin? -tyyppinen kartta.

Häiritsevätkö muotokuvat taidevalintoja?

– Eivät ne häiritse, mutta osa niistä on ihan luokattoman huonoja valintoja, Halmetoja heittää.

Mitkä niistä?

– En sano. On monia hyviäkin muotokuvia kuten Vuorikosken Timon maalaukset. Sitten on paljon sellaisia, joissa joku espanjalainen katutaiteilija on ollut vauhdissa torin reunalla. Aina kun teetetään joku niin arvokas asia kuin muotokuva, niin pitäisi huolehtia siitä, että se on hyvä.

Teksti: Heikki Laurinolli

Matikainen ja Gråhn/ Kuva: Jonne Renvall
Hannamari Matikaisen ja Krister Gråhnin ihmishahmoja esittävät grafiikantyöt on sijoitettu ikään kuin päällekkäin samoihin kohtiin neljään eri kerrokseen.

 

Annu Vertanen/ Kuva: Jonne Renvall
Annu Vertasen puupiirros saa mittakaavansa ohi kulkevista ihmisistä Arvon käytävällä.

 

Miklos Gaal/ Kuva: Jonne Renvall
Miklos Gaalin valokuvan paikalla oli aluksi ilmoitustaulu, mutta Veikko Halmetoja sai puhuttua sen toisaalle.