Tutkimus lasten kaltoinkohtelusta johti valtiovallan anteeksipyyntöön

Julkaistu 17.11.2016 - 13:45

Historian professori Pirjo Markkola pitää valtiovallan elettä harvinaisena, koska Suomessa ei ole anteeksipyytämisen kulttuuria

Pirijo Markkola/ Kuva: Jonne Renvall
Pirjo Markkola menee jännittyneenä mutta toiveikkaana puhumaan lasten oikeuksien päivän tilaisuuteen, jossa valtiovalta esittää anteeksipyynnön kaltoinkohdelluille. – Toivon että tästä seuraisi jotain hyvää ja että kukaan lapsi ei enää joutuisi kokemaan samaa. Kuva: Jonne Renvall

Professori Pirjo Markkolan johtama tutkimushanke lasten kaltoinkohtelusta on johtanut poikkeuksellisesti valtiovallan anteeksipyyntöön väärinkäytösten kohteiksi joutuneille.

– Tämä on harvinaista ja merkittävää, koska ei Suomessa ole kovin vahvaa anteeksipyytämisen kulttuuria, Markkola sanoo.

Lastensuojelun kaltoinkohtelua vuosina 1937-1983 selvitettiin sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta Jyväskylän yliopistossa, jossa Pirjo Markkola aiemmin työskenteli. Nyt hän osallistuu Tampereen yliopiston historian professorina lapsen oikeuksien päivän tilaisuuteen, jossa perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula esittää valtiovallan anteeksipyynnön.

– Menen tilaisuuteen jännittyneenä ja toiveikkaana. Toivon että tästä seuraisi jotain hyvää. Tutkimuksessa haastatellutkin toivoivat, että kukaan lapsi ei enää joutuisi kokemaan samaa. Toivon, että tämä viesti otetaan vakavasti ja pyritään oppimaan virheistä, Markkola sanoo.

Virheiden korjaamisen ja anteeksipyynnön lisäksi on toivottu kärsimysten hyvittämistä vahingonkorvauksia maksamalla. Korvausasian etenemisestä ei Pirjo Markkolalla ole tietoa.

Monenlaista
kaltoinkohtelua

Tutkimusryhmä sai haastateltavikseen 300 vapaaehtoista suomalaista ihmistä, joita oli kohdeltu kaltoin lastensuojelussa vuosina 1937–1983. Haastateltavien määrä on poikkeuksellisen suuri laadullisessa tutkimuksessa.

– Emme yrittäneet tilastollisesti edustavaa otosta. Tilastollisen edustavuuden näkökulmasta ei voi sanoa, kuinka yleistä kaltoinkohtelu on ollut, mutta laadullisen tutkimuksen keinoin on kyllä saatu selville, että monenlaista kaltoinkohtelua esiintyi sekä laitoksissa että perhesijoituksissa, Pirjo Markkola sanoo.

Haastattelussa pyydettiin kertomaan epäkohdista ja kaltoinkohtelusta, ei onnistumisista kuten vaikkapa siitä, miten lastensuojelu pelasti elämänne.

Onko tässä vaarana se, että menneisyyttä arvioidaan nykyajan kriteerein kuten totuuskomissio-tyyppisissä asetelmissa voi käydä?

– Totta kai siinä pitää olla hyvin tarkka. Tässä meidän selvityksemme kävi ilmi, että näitä ihmisiä on kohdeltu kaltoin myös oman aikakauden kriteereillä eli he ovat joutuneet kokemaan sellaista, jota silloisen lainsäädännön ja silloisten ohjeiden mukaan ei olisi pitänyt kokea kuten karkeaa väkivaltaa ja seksuaalista, fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Ei se ollut hyväksyttävää silloinkaan, Markkola sanoo.

Rikossyytteiden kannalta tapaukset ovat jo vanhentuneet. Ainoa joka ei vanhene on murha. Tutkijat selvittivät ministeriön juristien kanssa oikeudelliset kysymykset. Jäljelle jäi moraalinen ja eettinen vastuu, jota valtiovalta nyt anteeksipyynnöllä pyrkii kantamaan.

Arkistoista vaikea löytää
tietoa vääryyksistä

Lastensuojelun väärinkäytöksiä koskevat haastattelut olivat poikkeuksellisen rankkoja sekä haastattelijoille että haastateltaville. Ongelmiin varauduttiin järjestämällä haastattelijoille mahdollisuus työnohjaukseen. Jokaiselle haastateltavalle annettiin yhteystiedot siitä, mihin voi ottaa yhteyttä, jos pahat asiat jäävät pyörimään päässä.

Haastattelut toteutettiin suullisesti eikä haasteltavien puheita verrattu asiakirjoihin.

– Lähdimme siitä, että ne kokemukset ovat kertojilleen tosia emmekä lähteneet kyseenalaistamaan niitä, Pirjo Markkola sanoo.

Haastattelujen rinnalla tehtiin kuitenkin kattavaa asiakirja-analyysiä, jonka aineistona oli sosiaalialan ammattilehtiä sekä ministeriön ja sosiaalihallituksen ohjeita ja kiertokirjeitä siitä, millaista lastensuojelun pitäisi olla. Tutkijat löysivät sosiaali- ja terveysministeriön arkistosta valituksia, joita oli tehty huonoista laitoksista.

– Asiakirja-aineisto siinä rinnalla toi sen aikakauden ymmärryksen. Se meille selvisi, miten vaikea on löytää arkistoista niitä säröjä, joissa epäkohdat ja vääryydet purskahtavat pintaan, koska niitä silotellaan usein. Mutta on niitä mahdollista löytää ja nämä haastattelut tukivat meitä asiakirjojen kriittisessä lukemisessa.

Tutkimushanke antoi Pirjo Markkolan mukaan tutkijoille uskoa siihen, että aihe antaa mahdollisuuden mennä vieläkin pidemmälle ja syvemmälle.

Tutkimushanke lastensuojelun kaltoinkohtelusta ei enää jatku, mutta aihepiiristä on tekeillä uusiakin tutkimuksia. Pirjo Markkolalla on itsellään vireillä rahoitushakemuksia. Lisäksi on tulossa väitöskirjoja ja muutama postdoc-hakemuskin on vetämässä.

Teksti: Heikki Laurinolli