Varhaiskasvatuksen kehitystyö vie vuosia

Julkaistu 30.6.2017 - 15:52

Peruskoulujärjestelmän rakentamiseen verrattava urakka edessä

Kirsti Karila/ Kuva: Jonne Renvall
– Kotihoidon tuki on Suomessa poikkeuksellisen vahva. Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomessa ollaan enemmän kotikasvatusmyönteisiä, sanoo professori Kirsti Karila. Kuva: Jonne Renvall

Varhaiskasvatusta odottaa useita vuosia kestävä kehitystyö, jota asiaa pohtinut selvitysryhmä pitää peruskoulujärjestelmän rakentamiseen verrattavana urakkana.

– Muutos on siinä, että varhaiskasvatus ei ole pelkkä lasten säilytyspalvelu vaan osa kasvatus- ja koulutusjärjestelmää. Muutos vaatii vuosien työn ja varhaiskasvatuksen merkityksen ymmärtämisen, sanoo Tampereen yliopiston varhaiskasvatuksen professori Kirsti Karila, joka oli yksi selvityshenkilöistä.

Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen nimitti alkuvuodesta Kirsti Karilan, tutkimusjohtaja Tuomas Kososen ja varhaiskasvatusjohtaja Satu Järvenkallaksen selvittämään varhaiskasvatuksen tulevaisuutta vuoteen 2030 saakka. Selvitystyön tulos luovutettiin ministerille kesäkuun lopussa.

Selvitysraportti esittää useita keinoja, joilla varhaiskasvatuksen osallistumisastetta voitaisiin nostaa Suomessa. Keinoja ovat muun muassa kotihoidon tuen enimmäiskeston alentaminen kolmesta kahteen vuoteen, varhaiskasvatusmaksujen alentaminen ja maksuttoman esiopetuksen laajentaminen viisivuotiaisiin saakka.

Suomessa vahva
kotihoidon perinne

Suomalaislapset osallistuvat varhaiskasvatukseen huomattavasti muita Pohjoismaita ja OECD-maita vähemmän. Vielä raportin julkistamisen jälkeenkin Karila on saanut kysymyksiä siitä, miksi lasten osallistumista varhaiskasvatukseen pitäisi lisätä.

– Lapsilla on oikeus saada tukea oppimiselleen, ja heillä on oikeus saada mahdollisuus luoda vertaissuhteita. Se on keskeinen asia oppimisen mielekkyyden kannalta, Karila muistuttaa.

Karila sanoo ymmärtävänsä varhaiskasvatusta kohtaan esitettyjä epäilyjä sen vuoksi, että Suomessa on niin pitkä kotihoidon perinne.

– Kotihoidon tuki on Suomessa poikkeuksellisen vahva. Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomessa ollaan enemmän kotikasvatusmyönteisiä.

Varhaiskasvatus
nähdään päivähoitona

Varhaiskasvatuksen merkitys ei ole Suomessa muuttunut vuoden 1973 päivähoitolaista, joka lähti naisten työelämään siirtymisen edistämisestä. Lapset piti saada turvalliseen paikkaan siksi aikaa, kun vanhemmat ovat töissä. Vuonna 2015 valmistunut uusi lainsäädäntö korostaa kuitenkin lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen.

– Yleisessä keskustelussa nämä menevät koko ajan sekaisin. Kevään kunnallisvaalikeskustelussa oli vielä hyvin vahvana se, että varhaiskasvatus nähdään itse asiassa päivähoitona. Kasvatuksellista ja oppimista tukevaa merkitystä ei paljon ymmärretä eikä myöskään varhaiskasvatuksen merkitystä mielekkään elämän paikkana lapsille, Karila sanoo.

Korkeasti koulutetut käyttävät varhaiskasvatuspalveluita enemmän kuin matalasti koulutetut.

– Kotihoidon tuki on myös loukku, kun sitä käyttävät usein matalan koulutustason ja heikomman työmarkkina-aseman omaavat äidit. Silloin lapsille alkaa helposti muotoutua erilaisia varhaiskasvatuksen polkuja. Se millaista tukea he oppimiselleen saavat, alkaa eriytyä. Tämä on lasten oikeuksien ja tasa-arvon näkökulmasta haasteellinen asia.

Yliopistokoulutusta
halutaan lisätä

Selvityshenkilöt esittävät yliopistollisen lastentarhanopettajakoulutuksen sisäänoton kasvattamista välittömästi erillisrahoituksella.

Kirsti Karila arvioi, että tarve olisi noin tuhannelle aloituspaikalle nykyisen 590:n aloituspaikan sijaan. Tampereen yliopistossa lastentarhanopettajakoulutuksen aloittaa 80 opiskelijaa vuosittain.

Tavoitteena on muuttaa lastentarhanopettajan ammattinimike vahaiskasvatuksen opettajaksi. Kelpoisuuden tehtävään saa tällä hetkellä kahta kautta, joko yliopistosta tai ammattikorkeakoulusta.

Selvityshenkilöt esittävät, että varhaiskasvatuksen opettajana voisi olla vain yliopistossa varhaiskasvatuksen opettajankoulutuksen tutkinnon suorittanut henkilö. Ammattikorkeakoulusta valmistuneiden varhaiskasvatuksen sosionomien tehtäväkuva olisi erilainen.

Teksti: Heikki Laurinolli

Kirsti Karila, Tuomas Kosonen, Satu Järvenkallas: Varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartta vuosille 2017–2030.