Vihapuheen taustalla demokratian kriisi

Julkaistu 12.6.2018 - 15:16
Riku Neuvonen/ Kuva: Jenni Toivonen
– Sananvapaus ei ole koskaan aiemmin voinut nykyistä paremmin. Suurimmat alan ongelmat ovat niin tylsiä, ettei mediakaan niistä kiinnostu, sanoo viestintäoikeuden dosentti Riku Neuvonen.
Sanavapauden historian kirjoittanut Riku Neuvonen arvioi, että valemedia kertoo ongelmista, joihin on puututtava EU:n tasolla

Teksti: Heikki Laurinolli
Kuva: Jenni Toivonen

Vihapuhe ei ole uusi ilmiö, mutta sen taustalla on todellisia ongelmia kuten epäluottamuksen ilmapiiri ja demokratian kriisi.

– Suurin ongelma on se, että kukaan ei tiedä, mistä on kysymys. Siitä pitäisi ottaa kiinni ennen kuin kannattaisi puuttua lillukanvarsiin. Kokoluokka on sellainen, että tämä pitäisi ratkaista EU-tasolla, sanoo viestintäoikeuden dosentti Riku Neuvonen.

Tampereen yliopistossa julkisoikeuden yliopistonlehtorina työskentelevä Riku Neuvonen on kirjoittanut Suomen sananvapauden historiasta kirjan, jonka kaari yltää 1500-luvulta Kustaa Vaasan ajoista nykypäivään.

Kuva sananvapauden historiasta on jäänyt sirpaleiseksi eikä siitä ole aiemmin kirjoitettu kattavaa esitystä. Aiheesta on vain yksittäisiä pistemäisiä tutkimuksia. Lisäksi sanomalehdistön historiasta on julkaistu moniosainen teossarja.

Vihapuhe
aaltoliikettä

Sosiaalisen median ajan vihapuhe ei historian perspektiivistä katsoen hätkäytä. Riku Neuvonen kuvailee ilmiön esiintymistä aaltoliikkeeksi.

– Sisällissotaa edeltänyt keskustelu oli kirjaimellisesti sitä, että ampukaa eri mieltä olevat, Neuvonen sanoo.

1950-luvun vaalimainonta oli niin rajua, ettei se enää menisi läpi. – Tosi vihaista puhetta, Neuvonen kuvailee.

Saksassa oltiin jo 1800-luvun puolivälissä huolissaan valehtelevasta lehdistöstä. Nykypäivän sosiaalisessa mediassa erityistä on teknologia, joka antaa sille enemmän kaikupohjaa. Kun ennen kiroiltiin baarin pöydässä, niin nyt huutoetäisyydellä on koko maailma.

Sosiaalisen median megafonivaikutuksesta saatiin näyttö Pori Jazzin toimitusjohtajan valinnassa, kun iltapäivällä noussut kohu johti iltaan mennessä potkuihin.

Riku Neuvonen kirjoittaa kirjassaan, että historiallisesti polarisoitumisen lisääntyminen ja keskusteluilmapiirin kaventuminen on johtanut sananvapauden heikentymiseen. Tällaista ”kaltevan pinnan vaikutusta” hän pitää nytkin kaukaisena mutta mahdollisena.

– Ei välttämättä Suomessa tai Euroopassa niin pitkälle mennä. Ei siitä pidä huolestua mutta tarkkana saa olla, Neuvonen täsmentää.

Demokratian, talouden
ja edustavuuden kriisi

Ensimmäisinä vihapuheen suitsimisen keinoina mieleen tulevat lakien kiristäminen ja valvonnan tiukentaminen. Näin helposti ongelma ei kuitenkaan ratkea.

Lainsäädännöllä on Riku Neuvosen sanojen mukaan eväitä aika moneenkin asiaan, mutta ongelman määrittely on tässä olennaisempi asia. Vyyhti liittyy demokratian, talouden ja edustavuuden kriisiin.

Euroopassa ongelmia on maissa, joita Neuvonen nimittä epäliberaaleiksi demokratioiksi: Venäjä ja Turkki etunenässä sekä EU-maista Unkari, Puola ja Tshekki.

Oma lukunsa on internetin kehitys, kun kiinalaisten firmojen sosiaalisen median sovellukset alkavat pian pyöriä kaikkialla maailmassa.

Eikö Suomen lainsäädännöllä päästä näihin ongelmiin nykyistä paremmin käsiksi?

– Päästään ja voidaan tehdä jotakin. Sehän on politiikan suuri ongelma, että tehdään jotakin mutta tehdäänkin jotain tyhmää. Asioiden kokoluokka on sellainen, että näihin pitäisi lähteä EU-tasolla.

Saksassa tuli vuoden 2018 alussa voimaan laki, joka velvoittaa sosiaalisen median yritykset valvomaan toimintaansa tarkemmin. Lain seurauksista ei vielä tiedetä.

Riku Neuvosen mielestä 80 miljoonan asukkaan Saksa on riittävän suuri, että sillä on muskeleita tehdä jotakin bisneksen suitsimisessa. Ongelma on siinä, että laki tekee sosiaalisen median palveluista kuten Facebookista sananvapauden yksityisiä valvojia. Neuvosen mieleen tulee autonomian ajan Suomi, jossa annettiin kirjanpainajille vastuu valvoa sisältöjä.

– Tässä yksityistetään asia, minkä pitäisi olla valtion vallassa. Se on ongelmallinen järjestelmä.

Sananvapaus
lisääntynyt

Sananvapauteen ei ole yleispätevää mittaria. Myös lehdistönvapautta mittaavat indeksit ovat usein tulkinnanvaraisia.

Juha Sipilän Yle-gate ja Helsingin Sanomien Puolustusvoimien viestikoekeskukseen liittynyt lähdesuojatapaus ovat esimerkkejä, joiden on väitetty pudottaneen Suomen sijoitusta lehdistönvapauslistoilla.

Riku Neuvosen arvion mukaan yksittäisten juttujen esiinnostaminen kertoo siitä, että kaikki mittarit ja indeksit ovat vähän epäilyttäviä. Hän arvioi kuitenkin, että sananvapaus on lisääntynyt.

– Sananvapaus on nyt monilta osin laaja. Aina on pieniä ongelmia. Usein ne liittyvät joihinkin tylsiin aiheisin kuten toimilupiin tai viestintämarkkinoihin. Siellä ovat ne suurimmat kysymykset. Ne ovat sen verran tylsiä, ettei niistä media kiinnostu.

Ovatko nämä tylsät aiheet merkittävämpiä kuin vihapuhe?

– Ovat siinä mielessä, että niissä liikkuu miljoonia. Kysymys on siitä, kuka omistaa ja kuka päättää, ketkä pääsevät mediaan ja mitä mediassa käsitellään. Onhan vihapuhekin merkittävä ja näkyvä asia, mutta myös sellainen, että siihen on helppo tarttua, Neuvonen sanoo.

Ongelmien asteikko on sittenkin aika kapea.

– Laajassa mittakaavassa sananvapaus ei koskaan ole voinut nykyistä paremmin sen takia, että nyt kuka tahansa pääsee – jos on kännykkä tai tietokoneyhteys – tuuttaamaan sanomansa kaikkien näkyville.

Neuvonen huomauttaa, ettei historiassa tarvitse mennä kuin 1970-luvun suomettumisen aikaan, itsenäisyyden alkuaikoihin tai Venäjän tai Ruotsin vallan aikoihin, joihin verrattuna sananvapaus on lisääntynyt koko ajan.

Suomen viiteryhmä
Itä-Euroopassa

Sananvapausrikosten kannalta Suomen vertailuryhmän muodostavat Riku Neuvosen kirjan mukaan yllättäen itäblokin maat, joissa uskonto on vaikuttanut rikoslakien sisältöön ja joissa kunniasuojan on tarkoitus hiljentää poliitikkojen arvostelu.

Muualla Euroopassa on laajalti luovuttu jumalanpilkan kriminalisoinnista, mutta Suomi on harvoja länsimaita, joissa jumalanpilkka on edelleen lainsäädännössä.

– Olemme hassussa kerhossa. Itä-Euroopan maissa on uudenlaista konservatiivisuuden liikettä ja nationalismia. Oudointa on se, että jumalanpilkka ja uskonrauhan rikkominen voitaisiin hoitaa muunkin lainsäädännön kautta, Neuvonen sanoo.

Sananvapauden
rajoitusten historiaa

Suomalaisen sananvapauden historia liittyy hallinnon ja hallitsijoiden historiaan. Kustaa Vaasan aikana 1500-luvun alussa luotiin valtio ja hallinto, joka johti itsevaltiuteen ja sensuurikoneistoon. Sitä seurannut vapauden aika johti vuoden 1766 painovapausasetukseen, jota edelleen pidetään sananvapauden syntymävuotena, vaikka asetuksen vaikutus jäi aikanaan lyhyeksi.

Venäjän vallan aikana sananvapauden rajoitukset lisääntyivät, kun keisari oli voimissaan ja vähenivät, kun keisari oli heikoilla. Suomi sai tänä aikana instituutionsa ja valtion tunnusmerkkinsä.

Itsenäisyyden ajan alussa rajoitettiin ensin vasemmiston sananvapautta ja poliittisia oikeuksia, myöhemmin oikeiston kuten IKL:n ja Lapuanliikkeen oikeuksia.

Toisen maailmansodan aikana vallitsi sotasensuuri. Vaaran vuodet ja suomettumisen aika nostivat esiin itsesensuurin ja arvoristiriitoihin liittyneen kulttuurikamppailun.

EU-jäsenyys ja kansainvälisyyden aika käynnistivät laajan lakiuudistuksen, joka muutti myös sananvapauteen liittyvää lainsäädäntöä. Reilun kymmenen vuoden aikana koko viestinnän sääntely muuttui täysin.

Vielä 1900-luvun lopulla oli voimassa 1800-luvun autonomian ajan lainsäädäntöä. Vuoden 1886 puhelinasetus korvattiin uudella radiolailla vasta vuonna 1988.

Pitäisikö sananvapauden historian sijasta puhua sananvapauden rajoittamisen historiasta?

– Totta kai. Sananvapauden historia on sen rajoittamisen historiaa. Siitä se lähtee. Ensin on ollut rajoituksia ja sitten joku keksii, että tämän pitäisi olla sallittua, Riku Neuvonen sanoo.

Aluksi oli siis sensuuri. Sanvapaus keksittiin vasta myöhemmin.

Riku Neuvonen: Sananvapauden historia Suomessa. Gaudeamus 2018.