Vuoden alumni kannustaa opiskelijoita heittäytymään

Julkaistu 6.9.2018 - 09:18

Jarmo Kekäläinen sai yliopistossa kuulla olevansa ”varsinainen viheltelijä”, mutta nyt hän elää Yhdysvalloissa NHL-unelmaansa

Jarmo Kekäläisen puhe Tampereen yliopiston lukuvuoden avajaisissa 5.9.2018:

Polkuni alumniksi Tampereen yliopistossa alkoi vuonna 1985 ja valmistuin lähes aikataulussa vuonna 2000. Tuolloin aika harva olisi lyönyt vetoa siitä, että seison tässä joskus pitämässä puhetta vuoden alumnina. Ei ihme, että yksi nimeltä mainitsematon professori epäili lukuvuonna 1992–93 minun olevan lainausmerkeissä ”varsinainen viheltelijä”. EI tiennyt kaveri, että olin silloin vasta puolimatkassa. Toki ehdin tuon matkan aikana tehdä muutakin kuin vihellellä...

Lukuvuodet 1985-87 opiskelin varsin tiiviisti ja pelasin jääkiekkoa SM-liigassa ja Ilveksessä. Vuonna 1987 läksin Clarksoniin yliopistoon opiskelemaan ja pelaamaan jääkiekkoa. Viivyin tuolla reissulla USA:ssa 4 vuotta, suoritin B.S. Jahtasin NHL-unelmaa ja palasin Kuopion kautta taas Tampereen yliopiston penkeille, tällä kertaa Tapparan paidassa. Tuo lukukauden 1992–93 jälkeen olin lähellä valmistumista, kutakuinkin gradua vaille valmis. Iso kiitos siitä kuuluu edesmenneelle professori Juha Näsille, joka otti asiakseen auttaa minua siirtämään Clarksonin yliopiston opintoja tänne niin, ettei minun tarvinnut samoja asioita tenttiä kahteen kertaan.

Gradu jäikin sitten roikkumaan muutamaksi vuodeksi lisää, sillä läksin vielä kerran maailmalle tavoittelemaan unelmaani pelata jääkiekkoa NHL:ssä. Kun 1995 lopetin jääkiekon pelaamisen ammatikseni, suuntasin ajatukset taas valmistumiseen, sillä keskenjättäminen ei ollut missään vaiheessa vaihtoehto. Tällä kertaa korvaamattomana apuna oli markkinoinnin lehtori Jukka Lahtinen, joka kärsivällisesti ohjasi gradun tekoani, kun samalla aloittelin uraani jääkiekkomanagerina, silloin Helsingin IFK:ssa. Kun vihdoin valmistuin, samaan aikaan aloittaneet kurssikaverini olivat varmaan olleet jo työelämässä noin 10 vuotta. Oli minullakin työpaikka, vaikkakin tuulinen. Jääkiekon parissa olen nyt tehnyt työtä 23 vuotta, josta viimeiset 5 ja puoli vuotta NHL-joukkue Columbus Blue Jacketsin Managerina. Pelaajana sain toteutettua NHL-unelmaani vain 55 ottelun verran kolmen vuoden aikana, managerina jo kohta 500 ottelua. Unelmani NHL:stä toteutui ja elän sitä unelmaa nyt.

Minulle jo pääsy Tampereen yliopistoon vuonna 1985, samana vuonna, kun kirjoitin ylioppilaaksi, oli suuri ylpeyden aihe. Muistan kuin eilisen päivän, kun kävelin yliopiston käytäviä tärkeänä, salkku kädessä ja pukeutuneena kuten kauppatieteiden opiskelijan kuuluu tai kuinka oletin kuuluvan. Urheilijanurani vuoksi en osallistunut opiskelijaelämän iltarientoihin kovin aktiivisesti, mutta Hämeenkadun approbaturin olen kyllä suorittanut.

Tampereen yliopistossa opiskelu antoi minulle mahdollisuuden kansainvälistyä. Jo sinä lyhyenä aikana minkä opiskelin oman vuosikurssini kanssa, ehdin luomaan ystävyyssuhteita, jotka ovat kestäneet tähän päivään saakka. Nuo ihmissuhteet ovat auttaneet myös työelämässä, alumneina. Opiskelu Tampereen yliopistossa muistutti minulle tehokkaasti vuosikausia sitoutumisesta aloitetun projektin maaliin viemiseen. Nyt olen siksi ylpeä alumni.

Mainitsemieni professori Näsin ja lehtori Jukka Lahtisen lisäksi haluan kiittää myös useita muita ihmisiä täällä yliopistolla, mutta koska puhettani toivottiin viiden minuutin pituiseksi, teen sen yleisesti ja kiitän kaikkia tällä matkalla minua auttaneita vahtimestareista kahvilan työntekijöihin, opinto-ohjaajiin ja professoreihin.

Suurin kiitos kuuluu silti perheelleni, vanhemmilleni Karille ja Elinalle, kahdelle Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden maisterille, jotka aina jaksoivat muistuttaa opiskelun tärkeydestä. ”Hoida opiskelut loppuun”, oli usein kuultu ohje. JOOJOO-vastauksesta huolimatta kuulin ja kuuntelin. Kiitos.

Kiitos kuuluu myös vaimolleni Tiinalle, joka on aina tukenut minua urallani ja antanut minun jahdata unelmaani uhraten oman uransa taka-alalle perheen ja minun urani vuoksi.

To recap my message in English: Find your passion and chase it with work ethic and commitment that leave no regrets. Chase it without the fear of failure that too often chains us from daring to go for it.

Lopuksi haluan myös kannustaa nykyisiä opiskelijoita tekemään sitoutuneesti ja kovalla työmoraalilla sitä mihin heillä on palava halu, INTOHIMO, ja heittäytymään siihen mitä eniten haluat... rohkeasti ilman pelkoa epäonnistumisista.