Ydinasepuhe on lisääntynyt

Julkaistu 30.4.2018 - 13:17
Koreoiden johtajat/ Kuva: Wikimedia Commons
Toivo ydinaseriisunnasta heräsi, kun Pohjois-Korean diktaattori Kim Jong-un ja Etelä-Korean presidentti Moon Jae-in tapasivat huhtikuun lopulla. Kuva: Wikimedia Commons

Korean niemimaalla rakennetaan rauhaa, mutta asiantuntijat epäilevät Pohjois-Korean sovinnonhalun aitoutta

Teksti: Jaakko Kinnunen

Tapio Juntunen/ Kuva: Jonne Renvall
Tapio Juntunen sanoo, että ydinasevalvonnassa on saatu aikaan myös paljon hyvää. Kuva: Jonne Renvall

Pohjois-Korean ydinaseohjelma on kansainvälisen politiikan vaikeimpia kysymyksiä. Kevään aikana Korean niemimaan tilanne on näyttänyt menevän parempaan suuntaan. Asiantuntijat kuitenkin huomauttavat, että Pohjois-Korea on aiemminkin esiintynyt sovinnonhaluisena saadakseen helpotuksia talouspakotteisiin.

Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan tutkijan Tapio Juntusen mukaan ydinaseita koskeva retoriikka on koventunut maailmassa viime vuosina. Pohjois-Korean tilannetta hän seuraa erityisellä mielenkiinnolla.

Vaikka puhe ydinaseiden ympärillä on viime vuosina lisääntynyt, tutkija kuitenkin huomauttaa, että ydinasevalvonnan saralla on saatu aikaan myös paljon hyvää.

Pohjois-Korean johto on jo vuosien ajan avoimesti uhitellut ydinaseillaan Yhdysvaltoja ja sen liittolaisia. Kuinka lähellä Pohjois-Korea on teknologisesti sitä pistettä, että se halutessaan kykenisi iskemään Yhdysvaltojen länsirannikolle ydinaseilla?

Tämä on yksi kansainvälisen politiikan polttavimpia kysymyksiä. Pohjois-Korean kesällä ja syksyllä 2017 suorittama ohjustestien sarja vaikuttaisi vahvistavan sen, että sillä on käytössään mannertenvälinen ballistinen ohjus, joka yltää Yhdysvaltain kotimantereelle. Siitä, saako Pohjois-Korea siirrettyä ydinräjähteen esimerkiksi mannertenväliseen ballistiseen ohjukseen siten, että se kestäisi myös ilmakehään palautumisen rasitukset, vaikuttaisi liikkuvan edelleen ristiriitaisia arvioita niin asiantuntija- kuin tiedusteluyhteisönkin piirissä. Meillä ei ole tässä suhteessa pääsyä esimerkiksi Kiinan ja Yhdysvaltain salaiseksi luokiteltavaan tiedusteluaineistoon. Voi toki olla, että epävarmuus sen kyvyistä riittää jo itsessään Pohjois-Korean johdolle.

Pohjois-Korean johto on ehkä hiukan yllättäen viime aikoina väläytellyt jopa ydinaseohjelmastaan luopumista. Näetkö realistisena vaihtoehtona sen, että Pohjois-Korean diktaattori Kim Jong-un luopuisi ydinaseen kehittämisestä?

Nykytilanteessa on vaikea nähdä, että Kim Jong-un luopuisi saavuttamastaan ydinasepelotteesta, ainakaan lähitulevaisuudessa. Pohjois-Korean johto on nähnyt jo useamman sukupolven ajan itsenäisen ydinasepelotteen viimekätisenä takeena Yhdysvaltojen taholta kokemaansa uhkaa vastaan. Yhdysvallat puolestaan pitää Pohjois-Korean ydinaseiden täydellistä riisumista ja ydinaseohjelman loppumista siihen liittyvine valvontajärjestelyineen edelleen mahdollisten neuvottelujen tavoitteena.

Mahdolliset neuvottelut Trumpin ja Kim Jong-unin välillä käytäisiin joka tapauksessa tilanteessa, jossa Pohjois-Korealla on melko varmasti jo itsenäinen ydinasepelote. Maa on myös ydinaseohjelman kannalta tärkeiden raaka-aineiden osalta omavarainen. Voidaankin kysyä, mikä olisi Kim Jong-unin hintalappu ydinaseohjelmasta luopumiselle, jos hänen edeltäjänsä eivät ole suostuneet siihen edes ilman toimivia ydinaseita? Kenties rauhansopimus, Koreoiden yhdistyminen ja vaatimus Yhdysvaltain sotilaallisen läsnäolon loppumisesta Korean niemimaalla. Yhdysvallat ja Etelä-Korea tuskin olisivat kovin nopeasti valmiita tällaiseen järjestelyyn.

Ikinä ei kuitenkaan pidä sanoa ei. Esimerkiksi harva uskoi 1980-luvun puolivälissä siihen, että Reagan ja Gorbatšov tulisivat vain vajaat pari vuotta myöhemmin neuvottelemaan vakavasti ydinaseiden täydellisestä hävittämisestä maailmasta.

Pohjois-Korean lisäksi ydinaseista on puhuttu myös muualla maailmassa. Paljonko maailmassa on ydinaseita? Mitkä maat luetaan ydinasevaltioiksi?

Kaikki ydinasevaltiot eivät ilmoita ydinasearsenaaliensa tarkkaa laajuutta tai laatua, mutta asiantuntijoiden arvioiden mukaan maailmassa on noin 15 000 ydinräjähdettä. Näistä vajaat 2 000 arvioidaan edelleen olevan korkeassa hälytystilassa mahdollista vastaiskua varten. Ydinaseiden määrä on kuitenkin laskenut kylmän sodan päättymisen yhteydessä solmituista ydinaseita rajoittavista sopimuksista johtuen noin neljännekseen siitä, mitä se oli vielä 1980-luvun puolivälissä.

Ydinsulkusopimuksen ulkopuolisiksi ydinasevaltioiksi lasketaan Intia, Pakistan ja Pohjois-Korea, minkä lisäksi Israelin tiedetään olevan ydinasevaltio, vaikka tämä ei virallisesti statustaan kiellä tai tunnusta. Ainoa valtio, joka on vapaaehtoisesti luopunut rakentamastaan ydinasekapasiteetista, on Etelä-Afrikka, joka teki näin 1990-luvun alussa.

Millä mailla on eniten ydinaseita?

Yli 90 prosenttia ydinaseista on Venäjän ja Yhdysvaltojen omistuksessa. Muut ydinasevaltiot eivät omista vastaavanlaista, vaikutukseltaan globaalia ydinasepelotetta, vaan niiden ydinasepolitiikka on luonteeltaan alueellisesti painottunutta tai tarkemmin tiettyjä valtioita vastaan suunnattuun pelotevaikutukseen perustuvaa.

Mistä koventunut retoriikka kahden johtavan ydinasevallan, Yhdysvaltojen ja Venäjän, välillä mielestäsi kertoo?

Ydinasepelote on näytellyt keskeistä roolia kaikkien nykyisten ydinasevaltioiden sotilasstrategioissa koko kylmän sodan jälkeisen ajanjakson. Ydinaseiden langettama varjo ei ole siis missään vaiheessa hävinnyt maailmanpolitiikasta, vaikka viimeaikainen retoriikan koventuminen voisikin antaa mielikuvan ydinasepolitiikan ”paluusta”.

Ydinaseiden uhkalla ratsastava retoriikka on kuitenkin viime vuosina lisääntynyt. Esimerkiksi jotkin venäläiset diplomaatit ja parlamentaarikot ovat esittänet ydinaseiden uhkalla länttä varoittavia kommentteja. Presidentti Putin esitteli hiljattain näyttävästi Venäjän ydinasepelotetta, mutta suorien ydinaseuhkauksien suhteen hän on vaikuttanut toistaiseksi pidättäytyvämmältä.

Putin mainosti vuotuisessa televisiopuheessaan Venäjän kehittävän uusia ydinasejärjestelmiä. Kuinka uskottavina pidät Putinin puheita?

Asiantuntijoiden kommentit Putinin esittelemistä uusista ydinasejärjestelmistä olivat osin yllättyneitä, mutta osin Putinin esittelemät hankkeet olivat tuttuja jo entuudestaan. Mainospuheen vaikuttimet olivat myös sisäpoliittisia – puhe nähtiin osana hänen vaalikampanjaansa. Monet asiantuntijat ovat myös pitäneet Putinin esittämiä suunnitelmia ydinenergiakäyttöisen pitkän kantaman risteilyohjuksen kehittämisestä epärealistisina. On kuitenkin tosiasia, että Venäjä on kehittänyt viimeisten vuosien kuluessa uusia ydinaseita sekä niihin soveltuvia kantolaitteita.

Kuinka paljon ydinasevaltiot nykyisin panostavat uusien ydinasejärjestelmien kehittämiseen?

Käytännössä kaikilla ydinasevaltioilla on vähintään nykyisten ydinasejärjestelmien eliniän pidentämiseen tähtääviä modernisaatiosuunnitelmia. Esimerkiksi Kiina on kehittänyt toisen iskun kyvylle perustuvaa ydinasestrategiaa vahvistavia ja uusia maa- ja merisijoitteisia järjestelmiä. Intia on vastaavasti kehittänyt omia uusia ydinasejärjestelmiään, joilla se pyrkii vastaamaan Pakistanin ydinaseiden lisäksi kasvavasti myös Kiinan taholta kokemaansa uhkaan.

Mitä Venäjän ydinaseistus tarkoittaa Suomen ja Euroopan turvallisuudelle?

Merkittävä osa Venäjän keskeisestä ydinaseinfrastruktuurista sijaitsee Suomen lähialueilla. Suomen näkökulmasta voidaan pitää huolestuttavana Venäjän panostuksia lyhyen kantaman ohjusteknologiaan. Esimerkiksi Kaliningradiin ja Viron itärajan tuntumaan sijoitetut Iskander-M (SS-26) ohjukset voidaan varustaa myös lämpöydinräjähteillä.

Julkilausutussa ydinasestrategiassaan Venäjä varaa mahdollisuuden käyttää ydinaseita vastauksena sitä tai sen liittolaisia vastaan kohdistuviin hyökkäyksiin, jotka se tulkitsee vakavina uhkina kansalliselle turvallisuudelleen. Esimerkiksi Yhdysvaltojen julkinen ydinasedoktriini ei sanottavasti eroa tästä, sillä myös siinä varataan mahdollisuus ydinaseiden ensikäyttöön äärimmäisenä keinona.

Vaikka retoriikka on koventunut ja maailmassa on edelleen tuhansia ydinaseita, valvonta ja yhteistyö ovat myös kehittyneet. Mitkä ovat mielestäsi kansainvälisen yhteisön parhaat saavutukset ydinaseiden ja niihin käytettävien materiaalien valvonnassa?

On tärkeä muistaa, että pitkällä aikajänteellä ydinaseriisunnassa on saavutettu myös merkittäviä onnistumisia. Ydinaseiden määrä maailmassa on vähentynyt noin neljännekseen siitä, mitä se oli korkeimmillaan 1980-luvun puolivälin aikoihin. Ydinaseriisunnan osalta merkittävimmät saavutukset tehtiin kuitenkin vuosien 1987 ja 1991 välillä Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välisen ydinasevalvontadiplomatian kultaisella viisivuotiskaudella.

Reaktiot Pohjois-Korean ydinaseohjelmaan osoittavat, että jo pelkästään ydinkokeiden suorittamista koskeva tabu on kasvanut käytännössä globaalisti vaikuttavaksi normiksi. Seuraava looginen askel olisi saavuttaa kansainvälinen sopimus, joka kieltäisi ydinaseisiin soveltuvan fissiilisen materiaalin valmistamisen tehokkaine valvontajärjestelyineen. Neuvotteluja tällaisesta sopimuksesta on käyty jo pitkään YK:ssa, mutta lähinnä Pakistanin pitkällisestä vastustuksesta johtuen valmista ei ole tullut.