Yksioikoinen kuva yrittäjistä ärsyttää

Julkaistu 20.10.2017 - 12:32
Hanna-Mari Ikonen/ Kuva: Jonne Renvall
Hanna-Mari Ikonen arvioi, että naiset ottavat yrittäjämäisyyden vaatimukset miehiä vakavammin. He ovat tunnollisia kuten kympin tytöt, jotka tekevät kuten heiltä odotetaan. Kuva: Jonne Renvall

Maaseudun naisyrittäjyyttä tutkinut Hanna-Mari Ikonen sanoo, että yrittäjyys ei ole vain startup-pöhinää

Kuva yrittäjyydestä uhkaa julkisuudessa latistua startup-pöhinäksi, vaikka kysymys on paljon monimuotoisemmasta asiasta.

Maaseudun naisyrittäjyyttä tutkinut Hanna-Mari Ikonen sanoo, että yrittäjyyspuheessa ärsyttää eniten yksioikoisuus ikään kuin kaikki olisi kasvuhakuista, suurta ja rikkauksiin tähtäävä kasvuyrittäjyyttä.

– Yrittäjät voivat olla hyvinkin pienituloisia niin, että hädin tuskin tulee toimeen. Monet yhdistävät yrittäjyyttä palkkatyöhön. Ajatus siitä, että ihminen on joko yrittäjyyden puolella tai sitä vastaan, ei ole nykyisen yrittäjäelämän koko kuva, Ikonen sanoo.

Stereotyyppinen yrittäjyyden puolesta vai vastaan -asetelma näkyy Ikosen mukaan myös yliopistossa eri oppiaineiden välillä. Yhteiskuntatieteilijät ovat kriittisiä mutta johtamiskorkeakoulun hallinto- ja kauppatieteissä aihetta ei samaan tapaan kyseenalaisteta.

– Moni ymmärtää, että yrittäjiä tarvitaan työllistämisenkin takia, mutta kyllähän poliittiset linjanvedot ja puolueiden perusideologiat ovat erilaisia, Ikonen sanoo.

Meneekö asetelma yhä niin, että vasemmisto on yrittäjyyttä vastaan ja oikeisto puolesta?

– Vasemmistokin on ruvennut tajuamaan, että tulevaisuudessa on väistämätöntä se, että itseään pitää työllistää jollain tavalla yrittäjämäisesti. Se tarkoittaa toivon mukaan poliitikoilta vastaantuloa kuten pienituloisten yrittäjien aseman helpottamista, Ikonen sanoo.

Palkkatyöhön liittyy
yrittäjämäisiä piirteitä

Työelämän tutkijoiden mukaan vakituiset työsuhteet ovat edelleen yleisiä eikä työelämä ole rajusti muuttunut.

– Näin varmasti onkin, mutta silti sanoisin, että palkkatyössäkin on nykyisin oltava yrittäjämäinen asenne, jotta voisi varmistella omaa asemaansa työmarkkinoilla. Yrittäjyysajattelu menee hyvin kattavasti läpi politiikan ja kasvatuksen ja kaiken, Hanna-Mari Ikonen sanoo.

Huonoksi ajatteluksi ei Ikonen suostu yrittäjyysbuumia sanomaan, sillä kehitystä ei hänen mukaansa voi enää kääntää.

– Kannattaako enää ajatella, että se olisi huonoa ajattelua, koska se on nyt täällä? Siinä yrittäjyysmaailmassa vain on elettävä mahdollisimman hyvin. Se on osa Euroopan ja ehkä koko maailman laajuista uusliberalistista hallintoregiimiä.

Tutkijakin on
nyt yrittäjä

Tampereella lähinnä yliopistojen yhteydessä toiminut startup-kenttä on yhdistetty Tampere Tribe -nimiseksi kohtauspaikaksi. Mukana on joukko opiskelijoita, joille Aamulehden jutun mukaan ”yliopisto-opiskelu ei tarjoa tarpeeksi väyliä toteuttaa itseään”.

Hanna-Mari Ikonen huomauttaa, että yliopistokin on muuttunut hyvin paljon yrittämäiseen suuntaan, vaikka yrittäjähenkiset opiskelijat näkevätkin sen pysähtyneenä. Tutkijat kuten Ikonenkin ovat nyt yrittäjiä, joiden työajasta suuri osa menee uusien tilausten hankkimiseen.

– Tuosta lehtijutusta tuli mieleen, että ei tämä nyt kuitenkaan hirveän uutta ole. Kyllähän tuota pöhistelyä on ollut jo aika kauan ja sitä, että yrittäjyyttä, nimenomaan kasvuyrittäjyyttä pidetään hienona. Tulee aina uusi porukka, joka haluaa uudet tilat ja uusia sävyjä. He varmaan kokevat olevansa ihan huipulla ja kehityksen kärjessä, mutta onhan tuota nyt muuallakin ja onhan tuota nähty.

Ikonen sovelsi maaseudun yrittäjänaisiin Richard Sennettin craftsman- eli käsityöläis-käsitettä. Monet ovat halunneet takaisin käsityömäisen tekemisen, joka ei olisi vain itsensä kehumista ja maineella pelaamista. Sen sijaan haluttaisiin keskittyä siihen, että tekee työnsä hyvin ja saa siitä nautintoa.

Ikonen kertoo toivoneensa, että käsityöläisyys yleistyisi. Maaseudun naisyrittäjien seurantahaastatteluissa kävi kuitenkin ilmi, että ei tällaisella käsityöläisasenteella pärjää. Naiset kokivat tuskalliseksi sen, että pitäisi ryhtyä markkinoijaksi, kun työn hyvin tekeminen ei yksin riitä.

Kympin tyttö alkaa
vaikka yrittäjäksi

Hanna-Mari Ikonen on analysoinut yrittäjyyttä Koneen säätiön Jakautuuko Suomi -ohjelman Jako kahteen -projektin aineistosta, johon kuuluu 40 aikuisen nuoren haastattelua. Aineistossa on mukana sekä yrittäjähenkisiä menestyjiä että syrjäytymisvaarassa olevia.

Ikonen jakoi haastattelut kolmeen ryhmään, joista yrittäjähenkisten joukko oli pienin. Suuremman ryhmän muodostivat yrittäjyydestä kieltäytyjät. Kaikkein suurimalle ryhmälle Ikonen antoi nimen ”ketterät menestyjät ”.

– He ovat niitä, jotka ovat valmiita ostamaan nämä ehdot, joilla menestytään nykymaailmassa.

Menestyjä on valmis itsensä vastuuttamiseen ja hankkimaan sellaiset tiedot, joilla voi työllistyä. Hän on valmis kartuttamaan henkistä pääomaansa mukisematta ja riippumatta siitä, kokeeko hän sitä järkeväksi. Sen seurauksena monilla on jaksamis- ja mielenterveysongelmia.

– He olivat sellaisia kympin tyttöjä eli suurin osa oli naisia, vaikka en jaotellut niitä sukupuolen mukaan. Selkeä enemmistö oli kuitenkin naisia, jotka tekevät kuten heiltä odotetaan. Nythän naisilta odotetaan menestyksekästä työelämään ja uraan panostamista.

Kohtaavatko naiset yrittäjämäisyyden vaatimukset eri tavalla kuin miehet?

– Meidän aineiston perusteella näyttää, että naiset ottavat sen vakavammin, mutta en lähtisi tätä yleistämään. Ehkä on niin, että miehillä on enemmän mahdollisuuksia sanoutua irti, sanoa etten lähde tuohon ja pärjään muillakin tavoilla. Naiset eivät uskalla sanoa sitä ääneen ja kyseenalaistaa. He tekevät juuri niin kuin naisilta ja kiltiltä tytöltä odotetaan.

Onko yrittäjyys ikävä asia, johon vain kympin tytöt uhrautuvat ja josta hunsvottimiehet vapautuvat?

– Ehkä yrittäjyys on mahdollista hunsvottimiehellekin, koska yrittäjä saa olla itsensä herra ja oman onnensa seppä. Siihen mahtuu monenlaista persoonaa.

Yrittäjyys harvoille
menestyksen huumaa

Jako kahteen -aineistossa yrittäjyydestä kieltäytyjät olivat yliopisto-opiskelijoita, nimenomaan sosiaalitieteiden opiskelijoita. He tunnistivat yhteiskunnassa vallitsevan yrittäjyyden vaatimuksen, joka edellyttää jatkuvaa työntekoa, kilvoittelua ja eteenpäin menoa. He halusivat sen sijaan normaalin työn, jossa voi tehdä muutakin kuin käydä töissä.

Kieltäytyjien joukossa oli myös niitä, joille tietoinen yrittäjämäiseksi oppiminen ei ollut ajankohtaista, koska tavallisesta arjesta selviytyminenkin oli heille tällä hetkellä vaikeaa henkilökohtaisten ongelmien vuoksi.

Yrittäjähenkisten ryhmä ei sisältänyt pelkkää menestyksen huumaa. Heidän joukossaan oli niitä, jotka kokivat työlääksi kamppailun markkinoinnissa ja yrityksen edustamisessa. Osa koki rasittavaksi sen, että piti koko ajan esiintyä yrittäjän roolissa ja parantaa omaa ammattitaitoaan.

Osalle yrittäjyys oli tilanne, johon työelämän muutos oli johtanut. Heille yrittäjyys ei ollut tavoite sinänsä vaan toimeentulon väline. Mukana oli pieni vähemmistö niitä, joille yrittäjyys oli tavoite riippumatta siitä, millä alalla yritys toimii.

Teksti: Heikki Laurinolli