Meillä on syytä juhlaan

Tampereen yliopiston rehtori Kaija Hollin puhe yliopiston avajaisissa 2.9.2010

Meillä on syytä juhlaan. Tuleehan tänä vuonna kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun yhteiskunnallinen korkeakoulu muutti Helsingistä Tampereelle ja sai myöhemmin nimekseen Tampereen yliopisto. Tuo päätös ja muutto vaati rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta ja ennen kaikkea näkemystä siitä mitä tulevaisuus voisi olla. Voimme vain olla syvästi kiitollisia niille, jotka tuolloin olivat päätöksiä tekemässä. 50 vuoden kuluessa on yliopistomaailmassa tapahtunut monia muutoksia ja uudistuksia, mutta ehkä tällä hetkellä korkeakoulumaailma elää yhtä historiansa suurimmista muutoksista.

Yliopistot muuttivat vuodenvaihteessa olomuotoaan joko julkisoikeudellisiksi yhteisöiksi, kuten Tampereen yliopisto tai säätiöyliopistoiksi, kuten Tampereen teknillinen yliopisto. Valtion tilivirastoroolista erkaantuminen toi yliopistoille autonomiaa, mutta itsenäisyys ei ole koskaan yksisuuntaista, vaan se tuo mukanaan lisää vastuuta ja velvoitteita. Opetus- ja kulttuuriministeriö on edellyttänyt yliopistoilta strategioiden uudistamista, profiloitumista, vahvuusalueiden määrittämistä ja kehittämiskohteiden tunnistamista. Seuraavassa tulosneuvottelussa opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa syksyllä 2012 yliopistot eivät pärjää pelkillä lupauksilla, vaan rahoitus riippuu täysin siitä, miten hyvin yliopistot ovat strategiansa toimeenpanneet ja tavoitteissaan onnistuneet.

Tampereen yliopisto on lähtenyt rohkeasti uudistumaan, eikä ole jäänyt katselemaan mitä ympärillä tapahtuu tai ihmettelemään, mitä tapahtui.Yliopistoyhteisön jäsenet ovat laajalti ymmärtäneet, että nyt meillä on erinomainen tilaisuus uudistua eikä sitä kannata jättää käyttämättä. Niinpä yliopisto uudistaa tutkinto-ohjelmansa, tohtorikoulunsa, lisää tutkimuksen ja kansainvälistymisen mahdollisuuksia ja purkaa pois hallinnon päällekkäisyydet uudistamalla rakenteensa ja palvelujärjestelmänsä. Kun yliopistojen tehtäväksi on perinteisesti nimetty opetus, tutkimus ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus, on Tampereen yliopisto ottanut tärkeimmäksi tavoitteekseen yhteiskunnallisen vaikuttamisen, johon se pyrkii laadukkaan opetuksen ja korkeatasoisen tutkimuksen kautta.

Yliopistojen autonomian lisääntyminen ei tarkoita sitä, että ne jatkossa voisivat tehdä, mitä ne itse haluavat. Mutta se tarkoittaa kyllä sitä, että ne voivat itse päättää, minkälaisiin tavoitteisiin ne pyrkivät, miten ne tavoitteensa toteuttavat ja mihin ne voimavaransa kohdentavat. On ymmärrettävää, että valtio yliopistojen suurimpana rahoittajana asettaa myös ehtoja rahoitukselleen. Valtio ei varmasti tule missään vaiheessa pelkästään ostamaan yliopistoilta tiettyä määrää tutkintoja, vaan se edellyttää yliopistoilta korkeaa laatua kaikessa toiminnassa, sitoumusta eettiseen toimintatapaan ja yhteiskunnan kehittämisen kannalta keskeisten tavoitteiden toteuttamista. Valtion ohjaus tulisi toki olla sellaisella tasolla, ettei se romuta yliopistoille juuri annettua autonomiaa. Sopimuskausien pidentäminen neljään vuoteen on yliopistojen toiminnan suunnittelun kannalta selvä parannus. Valtion ohjauksen tason ja tulevan rahoitusmallin rakentaminen niin, että se tukee yliopistojen omia strategioita ja kannustaa kehittämään toimintoja ja yliopistojen ja muiden toimijoiden välistä yhteistyötä on oleellista.

Nyt meneillään oleva varainkeruu, jota valtio tukee 2,5-kertaisella summalla, on erinomainen asia sinänsä ja laajentaa yliopistojen rahoituspohjaa, mutta se ei saa merkitä sitä, että valtio asteittain supistaa yliopistojen rahoitusta. Tämän suuntaista viestiä ei valtion taholta ole annettu, vaan pikemminkin päinvastoin yliopistojen rahoituksen indeksiin sitomisella on varmasti tavoitteena pitää rahoitus ainakin nykyisellä tasolla.

Yliopistojen olomuodon muutoksen lisäksi myös yliopistojen hallinto muuttui. Aiemmin yliopistojen hallitus muodostui sisäisistä jäsenistä kolmikantaperiaatteella. Nyt hallituksissa on vähintään 40 % yliopistoyhteisön ulkopuolisia jäseniä. Säätiöyliopistoissa kaikki hallituksen jäsenet ovat ulkopuolisia. Hallituksen puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja on valittu myös ulkoisista jäsenistä. Tampereen yliopistossa on hallituksessa 5 ulkoista jäsentä ja 6 kolmikantaperiaatteella valittua sisäistä jäsentä. Uudenmuotoisten hallitusten toimintakulttuurit vaihtelevat eri yliopistoissa eivätkä välttämättä ole vielä vakiintuneet. Uusimuotoisten hallitusten toimintaan tottuminen vaatii myös yliopistoyhteisön jäseniltä aikaa ja kärsivällisyyttä. Yliopiston menestyminen on kuitenkin kaikkien yhteinen tavoite ja ulkoisten jäsenten mukanaolo hallituksessa tuo varmasti lisäetua yliopistojen hallintoon ja kehittämiseen, eikä demokratian tai yliopistoyhteisön eri toimijoiden vaikutusmahdollisuuksien vähenemistä ole syytä pelätä.

Tampereen yliopiston strategian toteutus on parhaillaan käynnissä. Kun suurta muutosta viedään arkipäivän tekemisen rinnalla, se vaatii yhteisön jäseniltä energiaa ja jaksamista. Muutos myös arveluttaa ja pelottaakin monia. Yliopistoyhteisössä on uudistus otettu yleisesti ottaen myönteisenä tapahtumana ja vaikka aikataulu on lähes hengästyttävä, on välillä tunne, että se suurimman osan mielestä on sittenkin liian hidas, monet haluaisivat jo siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Rakenteita uudistettaessa synergiaetujen ja työnjaon riittävä ja monipuolinen pohdinta on kuitenkin tarpeen ennen lopullisen päätöksen tekoa. Siispä kärsivällisyyttä ja lisäkeskusteluja vielä tarvitaan. Syksyn kuluessa rakenteet saadaan varmasti valmiiksi ja vuoden vaihteen jälkeen pääsemme tutkinto-ohjelmien, tohtorikoulun ja tutkimusedellytysten parantamisen kimppuun.

Tampereen yliopistojen yhteisen "johtamiskorkeakoulun" syntyminen ei edennyt toivotulla tavalla. Työ ei kuitenkaan ole mennyt hukkaan, vaan antanut uusia ideoita ja Tampereen yliopisto luo parhaillaan omaa "johtamiskorkeakoulua", jolla on kaikki mahdollisuudet pärjätä tulevaisuudessa. Uskon vahvasti, että kun ovi jossakin sulkeutuu, niin vähintäänkin ikkuna avautuu. Tulevaisuus osoittaa kuinka hyviä ikkunasta kiipeilijöitä me olemme.

Yliopistojen yhteistyö jatkuu ja bioteknologian yhteinen toiminta saadaan varmasti pystyyn. Unipoli-yhteistyö, jossa myös Tampereen ammattikorkeakoulu on mukana, on hyvässä vauhdissa ja tulee olemaan merkittävä yhteistoiminta Tampereen korkeakoulujen välillä.

Hyvät yliopistolaiset, toivotan teille mitä parhainta lukuvuotta, kärsivällisyyttä ja jaksamista muutosten keskellä ja uskoa siihen, että yhdessä onnistumme tulevaisuutemme tekemisessä.

Hyvät yliopiston ystävät kiitos, että kunnioitatte läsnäolollanne lukuvuotemme avajaisia ja 50-vuotista taivaltamme Tampereella. Toivotan teille kaikille mukavaa juhlapäivää ja hyvää alkanutta syksyä.

Kaija Holli
Tampereen yliopiston rehtori