on yksi 1900-luvun merkittävä sävellystekniikka. Dodekafoniassa sävelten välinen hierarkia menettää merkityksensä: ei ole perussäveltä tai muita tonaalisia keskuksia, vaan kaikki sävelet ovat "tasa-arvoisia", ja niiden esiintyminen sävelkudoksessa määräytyy sävellyksen perustana olevan 12-sävelrivin mukaan. Riviä voidaan käyttää paitsi alkuperäisessä muodossaan ( O), myös peilikuvana (I) ja retroversiona (R) tai retroversion peilikuvana (RI).

Itse rivi voi olla säännönmukainen tai säännötön. Yleensä dodekafoniassa on ollut tapana välttää tonaalisiin funktioihin viittaavia melodiaintervalleja ja sointumuodostelmia. Toisaalta joskus kolmisointumuodostelmat ja niiden symmetriat on otettu dodekafonian lähtökohdaksi.

Dodekafonia-esimerkit