Autoritaarinen persoonallisuus

Kaikkien aikojen kuuluisin persoonallisuustutkimus lienee The Authoritarian Personality (1950). Tutkimuksen takana oli joukko Saksasta Yhdysvaltoihin paenneita ns. Frankfurtin koulukunnan tutkijoita. Tutkimusta johti Theodor Adorno. Tutkimus toteutettiin osittain asennekyselynä osittain haastatteluina, joiden kohteena oli suurehko otos keskiluokkaisia, valkoisia ja ei-juutalaisia yhdysvaltalaisia. Asenteita pyrittiin mittaamaan antisemitismin, yleisen etnosentrismin (esim. mustien, homoseksualismin, ulkomaalaisten torjunta), taloudellis-poliittisen konservatiivisuuden ja piilevän demokratian vastaisuuden osalta.

F-Skaala

Kun asennemittaria kehiteltiin edelleen empiirisen selvitystyön ohessa, oli tuloksena "Californian F-Scale", joka sai nimensä alueesta, jolla tutkimus suoritettiin. F viittaa nimessä fasismiin. Sen mukaan autoritaarinen persoonallisuus, "kokonaispiirre", on todettavissa ja tutkittavissa yhdeksän ominaisuuden, osa-alueen tai "pikkupiirteen" yhdistelmänä, jotka ovat:

(1) Sovinnaisuus: jäykkä sitoutuminen sovinnaisiin keskiluokkaisiin arvoihin
(2) Autoritaarinen alistuminen: alistuva ja kritiikitön suhtautuminen ihannoituja moraalisia auktoriteetteja kohtaan
(3) Autoritaarinen aggressiivisuus: pyrkimys etsiä, tuomita ja torjua epäsovinnaisia ihmisiä
(4) Anti-intraseptio: mielikuvituksellisuuden ja helläluontoisuuden vastustaminen
(5) Taikauskoisuus ja stereotyyppisyys: usko kohtalon mystiseen määräytymiseen ja taipumus jäykkien luokittelujen käyttämiseen, stereotypioihin ja huonoon moniselitteisyyden sietämiseen
(6) Valta ja kovaluontoisuus: liioiteltu kovaluonteisuus, kiinnostus vallan, voiman ja hallinnan leimaamiin suhteisiin ja niiden perusteella tehtyihin erotteluihin, joissa samaistutaan nimenomaan voimakkaampaan osapuoleen
(7) Tuhoavuus ja kyynisyys: yleistynyt vihamielisyys ja inhimillisyyden pilkkaaminen
(8) Projektiivisuus: taipumus heijastaa tiedostamattomia tunneyllykkeitä maailmaan siten, että tuloksena on epäily vaarallisten ja hillittömien asioiden tapahtumisesta maailmassa
(9) Sukupuolisuus: liioiteltu kiinnostus toisten seksuaalielämään.

Autoritaarisuuden tausta

Tutkimuksen taustalla oli Sigmund Freudin psykoanalyyttisen teorian tarjoama orientaatio, jota Frankfurtin koulukunta pyrki yhdistämään marxilaiseen yhteiskunnalliseen ajatteluun. Niinpä Frankfurtilaiset näkivät autoritaarisuuden lähtökohtana tiedostamattomat toiveet ja poikkeuksellisen korostuneen ambivalentin (viha ja rakkaus) suhteen vanhempiin.

Autoritaarisen henkilön kasvatus olisi ollut hyvin ankaraa ja ruumiillista kuritusta suosivaa. Vanhemmat ovat lapselle kuitenkin rakkauden kohteita, mikä aiheuttaa ristiriidan lapsen mielessä. Tämän autoritaariset henkilöt ratkaisevat repressoimalla vanhempiensa julmuuden, idealisoimalla vanhempansa virheettömiksi ja suuntaamalla vihansa vähemmän uhkaaviin kohteisiin. Tyypilliseksi autoritaariselle persoonallisuudelle he katsoivat myös seksuaalisuuden voimakkaan tukahduttamisen ja kokemisen häpeällisenä, mikä niin ikään liittyisi vanhempien suhtautumiseen lasten ruumiillisuuteen ja seksuaalisuuteen.

Myöskin Frankfurtin koulukuntaan kuulunut Erich Fromm lausui muissa yhteyksissä käsityksensä autoritaarisen persoonallisuuden luonteesta. Jo teoksessaan Escape from Freedom (1941) Fromm esittää, että autoritaariselle persoonallisuudelle on ominaista valtaan liittyvä kaksinaisuus. Autoritaarinen persoonallisuus haluaa alistua, ihailla ja totella itseään ylemmäksi katsomaansa mahtia mutta myös alistaa, sortaa ja halveksia itseään heikommassa asemassa olevia. Autoritaarisen persoonallisuuden omaava ihminen olisi kuin Milgramin koehenkilö kokeenjohtajan ja sähkötuolissa istuvan uhrinsa välissä, ja Milgramin tuloksia onkin yritetty selittää tutkittavien autoritaarisella persoonallisuudella. Tämä ei kuitenkaan ole uskottavaa, sillä Milgramin koehenkilöt olivat tilanteessa hyvin ahdistuneita eivätkä missään mielessä nauttineet tehtävästään. (Milgramin kokeesta on kerrottu enemmän historiakatsauksen syventävässä tekstissä "Klassisia kokeita ja laboratoriotutkimusten problematiikkaa)

Fromm yhdistää natsien valtaanpääsyn alemman keskiluokan 1920-luvun Saksan talouskriisiin pyörteissä kasvaneeseen nuorisoon, jonka persoonallisuudelle kehitykselle ominaista olisi ollut autoritaarinen isäsuhde. Perheiden aikaisemman aseman menetyksen Fromm katsoi johtaneen pettymykseen ja konkreettiseen sosioekonomiseen ahdinkoon, jonka voittamiseen A. Hitler & kumpp. tarjosivat toisaalta lupauksen paremmasta ja samalla heidän persoonallisuudelleen sopivan tiukan hierarkkiseksi määritellyn suhteen yhtäältä ylempiinsä ja toisaalta niihin, joiden osaksi oli määritelty olla alempaa rotua.

Autoritaarisuus ja yhteiskunta

The Authoritarian Personality on herättänyt runsaasti kiistelyä. Sitä on moitittu menetelmällisistä epätarkkuuksista, mutta se antoi virikkeen myös suurelle joukolle lisätutkimuksia. Alkuperäisessä tutkimuksessa saatiin huomattava tilastollinen korrelaatio edellä esitettyjen mitattujen persoonallisuuden piirteiden kesken. Monissa myöhemmissä tutkimuksissa tulokset ovat olleet samansuuntaisia, mutta on kiinnitetty huomiota siihen, miten nykyiset fasistipuolueiden kannattajat eivät välttämättä olisi estyneitä tunteidensa kontrolloija tai sovinnaisten arvojen kannattajia. Myöskään matalat autoritaarisuuspisteet eivät millään muotoa takaa, etteikö samoilla ihmisillä esiintyisi ennakkoluuloja tai syrjintää.

Ylipäätään lieneekin syytä muistaa, että autoritaarisessa persoonallisuudessa oli kyse eräänlaisen ajankohtaisen poliittisen ja yhteiskunnallisen diagnoosin tekemisestä niistä syistä, jotka olivat mahdollistaneet fasistiset joukkoliikkeet Euroopassa laajemminkin. Autoritaarisuuden esiintymiseen vaikuttaakin enemmän vallitseva sosiaalinen ilmapiiri kuin kasvatus, sillä autoritaarisuudessa tapahtuvat muutokset ovat olleet liian nopeita aiheutuakseen kokonaisen uuden sukupolven kasvattamisesta.

1970-luvun lopussa erinäiset kirjoittajat (mm. Dan Steinbock) argumentoivat freudilaisittain, että tyypillisesti korostunut persoonallisuuden piirre länsimaissa olisi vaihtunut narsismiksi. Sen taas katsottiin tuottavan omat yhteiskunnallisesti uhkaavat näköalansa, joiden suhteen frankfurtilaisten analyysit olisivat - jos eivät vanhentuneita omalla sarallaan, niin ainakin - väärässä paikassa väärään aikaan.