TYT | Avoin yliopisto / Avoimen yliopiston verkko-opinnot
TYT
Avoin yliopisto/verkko-opinnot
Sosiaalipsykologian peruskurssi


Yksilö ja yhteiskunta: syventävät tekstit
EtusivuSisällysluettelo

 

 

Ferdinand Tönnies: Gemeinschaft ja Gesellschaft

Modernisaatio
Gemeinschaft-Gesellschaft
Koossa pitävät voimat
Romantiikkaa ja irrationalismia?

Modernisaatio

Sosiologia alkoi kehittyä teollistumisen jo päästyä Euroopassa hyvään vauhtiin. Tähän aikaan liittyy muitakin aspekteja, kuten kiihtyvä kaupungistuminen, rahatalouden paisuminen valtioiden vähentäessä siihen kohdistamaa säätelyä, vanhojen ammattien häviäminen ja uusien syntyminen, aateliston ja papiston siirtyminen yhteiskunnallisen vallankäytön keskiöstä nousevan porvariston ja keskiluokkien tieltä, tiedonvälityksen räjähdysmäinen kasvu, uudenlaisten liikennejärjestelmien synty jne. Näiden lukuisten ilmiöiden summasta puhutaan teollisena vallankumouksena, kapitalismin syntymisenä tai niin kuin sosiologiassa nykyään - modernisaationa.

Sosiologeilla oli jo 1800-luvulla käsitys siitä, että maailmassa oli tapahtumassa suuria muutoksia. Toiset, kuten Auguste Comte ja Herbert Spencer olivat kiinnostuneita panemaan muutokset historiallisten tai evolutiivisten lakien tiliin, jotka selittäisivät miksi näin käy ja esittämään kannanottoja siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu ja mikä olisi oikea tapa asettua tämän luonnollisen "kehityksen puolelle" sen edesauttamiseksi kohti parhainta mahdollista tulevaisuutta.

Toiset sosiologit taas katsoivat, että oli tapahtumassa jotain muutakin kuin pelkkä uusien keksintöjen, teollisuuden tai positivistisen tieteellisyyden esiinmarssia. He uskoivat, että muutosten vyöry oli tuomassa myös jonkin erityisen ja uudenlaisen tavalla sille, miten ihmiset ovat tekemisissä toistensa kanssa ja suhtautuvat toisiinsa. Toisin sanoen he halusivat tarkastella ihmisten vuorovaikutuksessa tapahtuvia muutoksia. Parhaiten näistä hahmotelmista muistetaan saksalaisen Ferdinand Tönniesin (1855-1936) vuonna 1887 esittämä erottelu Gemeinschaft-Gesellschaft. Teorian sisältämän vuorovaikutusulottuvuuden vuoksi sillä on ollut vaikutusta myös sosiaalipsykologiassa.

Alkuun

Gemeinschaft-Gesellschaft

Tönniesin käsiteparia on hieman vaikea kääntää tyhjentävästi suomeksi, mutta erottelu vastaa suurin piirtein yhteisöä ja yhteiskuntaa. Perusajatukseksi voitaisiin siis ilmaista, että ihmisillä olisi kaksi tapaa liittyä yhteen yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen. Jos yhteenliittyminen on itsessään päämäärä ja jos yhteen liittyvät ihmiset pitävät sitä sinänsä arvokkaana, itsestään selvänä tai jotenkin luonnostaan syntyvänä, on kyse yhteisöllisestä yhteenliittymästä eli Gemeinschaft-suhteesta. Jos taas yhteenliittymistä arvostetaan vain välineenä jonkin päämäärän saavuttamiseksi ja jos sen ainoa peruste on jonkin yhteenliittymiseen nähden ulkopuolisen asian tavoittelu, tuloksena syntyvät suhteet ovat välittyneitä tai välineellisiä Gesellschaft-suhteita.

Tönnies katsoi, että Gemeinschaftissa ihmisten yhteenliittymisen motiivina ja sitovina voimina ovat luonnollinen tahto, joka voitaisiin eritellä vaikkapa tunteiksi, vaistoiksi ja vieteiksi. Tönnies näki niiden liittyvän olennaisella tavalla verisiteisiin, joiden verkoston kokoon liimaaman yhteisön hän myös näki Gesellschaftia orgaanisempana kokonaisuutena Kylä, jossa suurin piirtein kaikki ovat yhteislaitumien keskellä sukulaisia keskenään, voisi olla kärjistetty esimerkki paikallisyhteisöstä. Toisaalta yhteisö voi rakentua ilman verisiteitä myös asuinpaikan, yhteisen mielenlaadun herättämän ystävyyden tai ammattitoveruuden varaan.

Gemeinschaft-suhteet kukoistavat Tönniesin katsannossa pienissä sosiaalisissa rakenneyksiköissä - perheessä, kylässä, kaupungissa; yhteiskunnallinen liittymistapa taas muodostuu vallitsevaksi ihmisten keräytyessä suurkaupunkeihin, toimiessaan kansakuntina ja valtioina tai liikkuessaan niin sanottuina maailmankansalaisina. Jälkimmäisissä tapauksissa ihmisten yhteen kietoutuminen ylittää sen paikallisen tason, joka toimii yksilöiden välittömänä elämänpiirinä. Gemeinschaftissa suhteiden intensiivisyys syntyy paljolti siitä, että osapuolet tuntevat toisensa ja ovat toisilleen merkityksellisiä ja tärkeitä myös tulevaisuuden horisontissa.

Alkuun

Koossa pitävät voimat

Tönniesin mukaan kaikki yhteisöt (Gemeinschaft) rakentuvat yhteisymmärryksen varaan. Yhteisössä vallitsee eräänlainen sopu siinä mielessä, että jäsenet ikään kuin luonnostaan noudattavat kirjoittamattomia ja julkilausumattomia sääntöjä. Heidän suhteensa, yhteiset toimensa ja eriarvoinen asemansa yhteisössä eivät perustu sopimukseen, vaan tapoihin, uskontoon ja yksimielisyyden tarpeeseen. Yhteisössä omaisuus on yhteistä, samoin työ ja sen tulosten jakaminen. Jako ei perustu niinkään vaihtoon vaan perittyyn käsitykseen oikeudenmukaisesta osasta tai luonnonmukaisesta jaosta.

Yhteiskunnalliset (Gesellschaft) suhteet alkavat muodostua vaihdon ja sopimusten myötä. Niiden edellytyksenä ovat yksityisomaisuus ja juridiset tai luonnolliset henkilöt, jotka pitävät kiinni omastaan ja toimivat oman etunsa mukaisesti. Tätä varmistamaan tarvitaan viime kädessä kirjoitettuja lakeja, oikeuslaitos ja niitä tarpeen tullen toimeenpanevia yhteiskuntaa edustavia ammattilaisia.

Toki yhteiskunnassakin on omat konventionsa ja kirjoittamattomia sääntöjä. Näihin tapoihin ja muihin moraalisesti latautuneisiin asioihin haetaan perustaa ja oikeutusta pikemminkin yleisestä mielipiteestä kuin perinteestä. Sovinnainen seurallisuus ja kohteliaisuus pitää yllä yksilöiden rauhantilaa: sanoja ja eleitä vaihdetaan ikään kuin jokainen kohtelisi toista vertaisenaan ja olisi kiinnostunut hänestä henkilökohtaisesti, vaikka jokainen tosiasiassa ajattelee vain itseään ja tarvitsee toista vain välineenä omille pyrkimyksilleen.

Gemeinschaftissa ihmiset pysyvät yhdessä, koska heidän käytännölliset ja henkilökohtaiset intressinsä ovat kietoutuneet toisiinsa, mutta mikä sitten pitää Gesellschaftia koossa? Spencerin tapaan Tönnies löytää vastauksen Adam Smithin tekemästä vaihdon analyysistä. Raha, sen kautta tehty vaihto, sen käyttämiseen liittyvät pelisäännöt ja sen ansaitsemiseksi tarvittu toiminta muodostavat uudenlaisen sosiaalisen voiman, joka muodostaa paikasta ja henkilökohtaisuudesta riippumattomia siteitä, yhteiskunnan. Tönniesin ajatusten taustalla oli paljon vaikutteita myös Karl Marxin tekemistä erittelyistä, jotka koskivat talouden ja yhteiskuntamuotojen historian kehittymistä. Hän siteeraa avoimesti Marxia ja käyttää tämän teorioita vaihtoyhteiskunnan taloudellisten prosessien kuvaamiseen.

Alkuun

Romantiikkaa ja irrationalismia?

Tönnies on usein leimattu menneisyyttä ihannoivaksi romantikoksi, pessimistiksi, toisinaan jopa irrationalistiksi. Hänen juttujaan ja käsitepariaan on tulkittu historiallisena kuvauksena, joka pyrkisi todistamaan, että kaikki asiat todellakin olivat paremmin vanhaan hyvään aikaan tai kuinka aito sosiaalisuus katoaa keinotekoisten suhteiden tieltä. Nykyisyys on Tönniesin käsiteparin avulla mahdollista käsittää pelkäksi menetys- ja tappioluetteloksi, vaikka historialliset kertomukset ja dokumentit kertovat varsin karua kieltä elämästä "Gesellschafteissa". On väitetty myös, että käsiteparissa heijastuisi ihmisen kaipuu oman lapsuutensa turvalliseen yksinkertaisuuteen ja emotionaalisesti latautuneeseen ilmapiiriin. Vieläpä siinä on kuultu kaikuja vanhoista kertomuksista paratiisista tai kulta-ajasta, joka vallitsi ennen kristillistä syntiinlankeemusta tai ihmisten muuttumista jumalista piittaamattomiksi röyhkimyksiksi.

Tönniesiä on syytetty jopa ideologian tarjoamisesta natseille, vaikka hän oli sosialisti, toimi reformiliikkeissä ja vastusti aktiivisesti kansallissosialistien valtapyrkimyksiä. Kieltämättä kansallissosialistit käyttivät valtapyrkimystensä toteuttamiseen romanttista yhteisöretoriikkaa, jossa rahamarkkinoiden romahduksen ja suurtyöttömyyden lyömälle Saksan kansalle tarjottiin tulevaisuuskuvaa terveestä ja lämminhenkisestä kylästä, josta jokaisella löytyy oma paikkansa ja jokainen oikea "kyläläinen" on jokaisen kaveri. Vaikka Tönniesiä tuskin voidaan leimata yhteisöromantiikan keksijäksi, oli tavallaan enteellistä, että hän jo pääteoksensa ensipainoksen esipuheessa ilmoitti, että ei voi ottaa vastuuta ajatustensa »vääristä tulkinnoista ja mahdollisista viekkaista sovelluksista».

Tönniesin tulkinnassa voi pidättäytyä siinä, mitä ainakin hän itse näyttää kovasti tarjonneen: suhtautua käsitepariin idealisaationa, jonka suhteen voi verrata kuinka lähellä tai kaukana siitä jokin konkreettinen yhteisö tai yhteiskunta on. Jopa Tönnies itse kielsi tuntevansa yhtään sellaista kulttuurin tilaa tai yhteiskuntaa, jossa yhteisön ja yhteiskunnan elementtejä ei olisi yhtäaikaisesti läsnä toisiinsa sekoittuneena. Hänellä oli tähtäimessään niin sanottu puhdas sosiologia, joka liikkuisi ilmiöiden takaisessa puhtaiden ideoiden maailmassa: tavoitteena on puhdistaa yksittäinen tapaus aistimaailman satunnaisuuksista, jotta löydettäisiin tuon ilmiön toimintaperiaate.

Tönnies ei siis tarkoittanut, että hänen kuvaamansa yhteisömuodot olisivat löytyneet tai löytyisivät puhtaina mistään. Käsitepari on tiivistetty yksinkertaistus, idealisaatio, jonka tarkoituksena on pikemminkin auttaa ymmärtämään niitä muutoksia, joita sosiaalisuuden muodoissa on mahdollisesti tapahtunut. On ehkä totta, että aikaisempi yhteisöllisyys perustui enemmän liikkeen ja mahdollisuuksien puutteeseen kuin jatkuvaan hurmostilaan arkisen kanssakäymisen lämpöisyydestä ja henkilökohtaisuudesta; ihmiset joutuivat siihen yhteisöön mihin joutuivat ja sillä siisti. Sekään ei toki tarkoita, etteikö kanssakäyminen olisi voinut sisältää erilaisia piirteitä ja etteikö Tönniesin käsitteitä voisi ymmärtää muotoina hyvä-paha -jaottelun sijaan.

Alkuun
Lähteet