TYT | Avoin yliopisto / Avoimen yliopiston verkko-opinnot
TYT
Avoin yliopisto/verkko-opinnot
Sosiaalipsykologian peruskurssi


Katsaus sosiaalipsykologian historiaan: syventävät tekstit
EtusivuSisällysluettelo

 

 

Dialogi: Sosiaalinen vaikutus

-Mitäs täällä...

-Uuuh! Kuka samperi... ai sinä? Onko sinulla tapana kuljeksia hiiviskelemässä ja pelästyttelemässä muita? Sinne meni virveli. Saat kyllä onkia sen ylös! Ei mitään tapoja!

-Jos sopii, niin jatkan tässä viskelemistä. Ei ole tullut ylös muuta kuin tuota haisevaa levää. Onhan sekin tosin jotain elävää. Voin keittää sinulle siitä illalla sopan kiitokseksi avustasi. Pysyt linjakkaana ja dynaamisena.

-Tuskin maltan odottaa. Mutta olipas se tosiaan voimakas sosiaalinen vaikutus...

-Tunnustit liero! Tuo äskeinen oli jokin hemmetin koe! Ja mitä tuossa maassa on? Sekuntikello ja muistivihko! Putosivatko ne taskustasi? Lennät kohta jorpakkoon koko ukko!

-Olet siis vakoillut minua jo pidemmän aikaa ja ottanut aikaa? Alan tässä välillä jo toivoa, että olisitkin ihan vain joku tavallinen tauno. On sinullakin harrastukset. Ja mikä ihmeen koe tuo tuollainen on olevinaan? Varmaan pääset tuota menoa sosiaalipsykologian aikakirjoihin.

-Tsot tsot. Kuuletko? Historian siivet havisevat.

-Tsot tsot. Se historia lentää tuolla takanasi ja näyttää kovasti sorsalta.

-Ai? No, joka tapauksessa se, mitä tässä vähän nolosti päättyneessä projektissani olin tekemässä, oli eräänlainen versio klassisesta likemmäs sata vuotta vanhasta sosiaalipsykologisesta kokeesta.

-Kalastamisen sosiaalipsykologiaa, vai?

-Asialla oli amerikkalainen Triplett. Hän oli kiinnostunut kilpapyöräilystä ja oli huomannut hämmästyksekseen, että kilpapyöräilijät ajoivat parempia aikoja kilpaillessaan toisiaan vastaan kuin ajaessaan yksin pelkkää kelloa vastaan.

-Vautsi. Oletko varma, että Triplett oli tajunnut siinä pyöräilyssä olevan kysymys kilpailusta? Ei kuulosta kovin urheiluhenkiseltä kaverilta...

-Älä nyt. Onhan se kummallista, että kaverin pitäisi solkata pyörällään mahdollisimman nopeasti, mutta pystyy parhaaseensa vasta kun toinen pyöräilijä on radalla mukana. Eihän sille ollut olemassa mitään tieteellistä selitystä. Kaikki eivät ajattele asioita pelkän arkitiedon varassa kuten sinä. Triplett havainnoi asiaa ja muotoili hypoteesin, että toisen kilpailijan läsnäolo herättää vahvempia motivaatio- ja hermovoimia kuin mitä hän yksinään pystyy aikaansaamaan. Tätä ajatusta hän kutsui dynamogenesis-teoriaksi.

-Saiko siitä sitten alkunsa dynamon kehittäminen pyörän valojen virtalähteeksi? Minullakin oli dynamo vanhassa pyörässäni. Oli muuten raskas polkea. Mutta mitä tekemistä äskeisellä juonittelullasi oli dynamon kanssa. Kävelin tänne kuten sinäkin.

-Eikö muuten olekin hyvällä paikalla tämä pulju, meinaan asuntolaksi? No, Triplettillä oli siis teoriansa ja vähän sitä tukevia havaintoja. Totta kai hän halusi selvittää, oliko se yleisempikin ilmiö eli toimisiko säännönmukaisuus toisenlaisissakin tilanteissa. Seuraavaksi hän ei tyytynyt seuraamaan satunnaista kilpailutilannetta, vaan järjesti kontrolloidun kokeen. Siinä hän pani lapsia kelaamaan tuota sinun heitto-onkeasi muistuttavia laitteita, vuoroin yksinään, vuoroin kaksittain niin, että kumpikin puuhaili oman vempaimensa kimpussa.

-Ja Triplett tarkkaili tilannetta sekuntikellon kanssa ja merkkaili ylös aikoja? Kuinkas siinä kävi? Kilpailivatko lapset innoissaan toisensa pyörryksiin? Entä oliko tarjolla mehua ja pullaa?

-Juttu ei mennyt Triplettin oletuksen mukaan, eikä kaksin kelaaminen parantanutkaan jokaisen lapsen yksinään tekemää suoritusta. Pikemminkin he näyttivät jakaantuvan kolmeen ryhmään: osalla aika parani kilpaillessa, toisilta homma sujui silloin huonommin ja eräät taas kelailivat tasaiseen tahtiin oli tilanne mikä tahansa. Vuosia myöhemmin, kun tilastollisia menetelmiä oli kehitelty hieman pidemmälle ja niitä sovellettiin Triplettin tuloksiin, todettiin että soolo- ja kilpailusuoritusten ajat eivät yleensä eronneet merkittävästi toisistaan.

-Toisin sanoen siitä virvelöinnistä ei jäänyt käteen paljon mitään? Ei edes levää niin kuin minulla?

-Kylläpäs. Sosiaalisen vaikutuksen luonnetta oltiin pohdiskeltu jo pitempään suunnalla jos toisellakin. Triplett oli siinä suhteessa ovela, että hän ei tyytynyt pohdiskelemaan sen olemusta nojatuolissaan, vaan ajatteli että tuohon asiaan voisi suhtautua kuin mihin tahansa pienimittakaavaiseen luonnonilmiöön, säädellä sitä ja tutkia sen vaikutuksia koetilanteessa.

-Siis samaan tapaan kuin luonnontieteilijät olivat siihen mennessä tutkineet vaikkapa aineiden käyttäytymistä eri lämpötiloissa erilaisina seoksina?

-Just det. Hän myös oli siinä suhteessa edelläkävijä, että hän ei tutkinut lapsia epämääräisesti melskaavana porukkana, vaan jakoi sen erillisiksi yksilöiksi, joiden käyttäytymistä hän sitten piti tarkasti silmällä tehden havaintoja ja mittauksia niistä seikoista, jotka hänen teoriansa kannalta olivat merkityksellistä. Se saattoi olla ensimmäinen kerta, kun käynnissä olevan sosiaalisen tilanteen yleistä luonnetta ja vaikutuksia yritettiin selvittää koetilanteessa hankittavien mittausten ja niistä laskettavien tilastojen avulla. Huomattavaa siis on, että Triplett ajatteli sosiaalisen vaikutuksen olevan mahdollisesti jokin yleispätevä voima, joka esiintyy saman suuntaisena sekä kilpapyöräilijöillä että lapsilla.

-Toisin sanoen lähtökohtana oli se, että sosiaalisuus kuuluisi tavallaan luonnonilmiöiden piiriin, jolloin sille olisi löydettävissä omat lakinsa, mekanisminsa ja säännönmukaisuutensa?

-Triplettin koe oli tuloksien epämääräisyydestä huolimatta kokeellisen sosiaalipsykologisen pioneeritöitä. Olennaista on, että koehenkilöt on eristetty tiettyyn kokeenjohtajan määrittelemään tilanteeseen. Koeryhmä on yksilöity havainnoitaviksi yksiköiksi, joiden käyttäytymistä ja suorituksia seurataan kvantifiomalla ja rekisteröimällä niitä. Koeryhmä nähdään myös ryhmänä. Päämääränä on se, että huolimatta tilanteen ainutkertaisesta luonteesta, pystyttäisiin tästä yksittäisestä tapahtumasta tiivistämään se yleinen ja yhtäläinen sosiaalinen vaikutus, joka on yhteistä muille vastaavan kaltaisille ihmisille ja tilanteille.

-Joo, kokeile nyt pelästyttää joku toinenkin.

-Sosiaalisen vaikutuksen tutkimus ei jäänyt Triplettiin, vaan laajentui vauhdilla ja vakiintui yhdeksi sosiaalipsykologisen tutkimuksen perusjuonteista. Milloin sosiaalista vaikutusta tutkittiin siten, että koehenkilöt olivat toisilleen kanssatoimijoita tai passiivisia katsojia. Kaikenlaista lienee kokeiltu niin välitöntä, kuviteltua kuin epäsuoraakin läsnäoloa. Metodiikkaa ja tulosten analysointimenetelmiä kehitettiin. Tehtiin uusia oivalluksia, kuten että toisen puuhastelu lähellä saattaa häiritä tarkkaavaisuutta ja keskittymistä suoritukseen.

-Niin kuin nyt minun onkimiseeni?

-Robert B. Zajonc väitti 1956 kokeidensa perusteella, että toisten ihmisten läsnäolo kyllä kohottaa yleistä vireys- ja aktiivisuustasoa. Sosiaalisen vaikutuksen suotuisuus tai epäsuotuisuus, riippuu Zajoncin mukaan kuitenkin siitä, kuinka hyvin koehenkilö osaa annetun tehtävän. Suorittaessaan huonosti hallitsemaansa tehtävää toisten läsnäolo lisää virheellisten reaktioiden esiintymisen todennäköisyyttä eli huonontaa suoritusta.

-Ai, että sosiaalipsykologi keksi ramppikuumeen ja sen, että joku toinen saattaa intoutua yleisön edessä parhaimpaan suoritukseensa.

-Usein tämän niin sanotun sosiaalisen vaikutuksen ymmärtäminen ja selittäminen on nähty sosiaalipsykologian tärkeimpänä tutkimusongelmana.

-Kyllähän se joskus on melkoinen ongelma, kun naapurissa riidellään yöllä. Tutkisit nyt kuitenkin mitä vikaa tuossa järvessä on, kun sieltä ei millään tunnu käyvän kala koukkuun. Lieneeköhän tuon tehtaan vaikutusta? Tuliko uimahousut mukaan?

-Odotahan käyn hakemassa.

-Mulle kanssa!

Alkuun
Lähteet