Essee, referaatti, luento- ja oppimispäiväkirja Yliopisto-opiskelussa kirjoitetaan usein esseitä, referatteja, luento- ja oppimispäiväkirjoja. Essee Referaatti Luento- ja oppimispäiväkirja

Essee

Esseellä tarkoitetaan lähdemateriaalin pohjalta laadittua kirjoitelmaa. Siinä lähdettä tarkastellaan jäsennellysti jonkin aihepiirin tai kysymyksen näkökulmasta.

Esseessä tarkoituksena on nostaa tarkastelun kohteeksi lähdemateriaalin keskeisiä kohtia ja pohtia annettua aihetta riittävän laajasti esseen otsikon puitteissa. Tämä tarkoittaa lähdeaineiston pohdintaa, jäsentelyä ja arviointia suhteessa esseen otsikkoon.

Aiheeseen tai kysymykseen voi valita tietyn tarkastelunäkökulman (esim. teoreettinen, metodologinen tai tietyn teeman mukainen). Tarkoitus on kuvailla, kehitellä, pohtia, esittää omia perusteltuja näkemyksiä ja verrata asioita toisiinsa.

Essee sisältää oman pohdinnan lisäksi käytetyn lähdemateriaalin kriittistä arviointia. Esseen tarkoituksena on saada opiskelija jäsentämään oma oppimisensa kirjalliseen muotoon siten, että se on ulkopuolisen lukijan hahmotettavissa.

Essee kirjoitetaan siten, että tekstistä erottuu selkeästi, mikä on omaa pohdintaa ja mikä eri lähteistä nostettuja näkemyksiä. Esseeseen merkitään asianmukaiset lähdeviittaukset silloin kun se on tarpeen (esim. jos lainaa jonkun toisen työtä tekstissä tai tekee siitä yhteenvedon).

Esseen pituus määritellään opettajan antamissa ohjeissa. Esseen rakenne.

Referaatti

Referaatti on lyhennelmä luetusta tekstistä. Tarkoituksena on antaa kuva tekstistä niille, jotka eivät ole lukeneet alkuperäistä. Referaatin kirjoittaminen ei ole pelkkää alkuperäistekstin lyhentämistä. Kirjoittaja jäsentää lukemaansa tekstiä uudelleen, esimerkiksi erottamalla pääasiat sivuasioista ja perustelemalla valintansa lukijalle.

Tavallisin referaattityyppi on kommentoimaton eli objektiivinen referaatti, jossa referaatin kirjoittaja ei ota kantaa alkuperäiseen tekstiin. Kommentoidussa referaatissa sen sijaan on tarkoituksena ottaa kantaa ja arvioida referoitavaa tekstiä.

Referaatista Helsingin yliopiston avoimen yliopiston sivulta.

Luento- ja oppimispäiväkirja

Luentopäiväkirja on yleensä esseemäinen kirjallinen työ, jossa tarkastellaan (kriittisesti) luennoilla esitettyjä asioita ja tuodaan käsiteltyihin aiheisiin omaa näkemystä.

Luentopäiväkirja on usein myös oppimispäiväkirja, eli väline oman oppimisen tutkimiseen ja kehittämiseen. Sen avulla voi tunnistaa oman oppimisensa heikkoja ja vahvoja puolia eli harjoittaa reflektiivistä itsearviointia.

Usein päiväkirja toimii käsitteiden, asioiden ja teorioiden selkiyttäjänä. Luentopäiväkirjassa voi pohtia aiempia opintojaan ja oppimiaan asioita sekä niitä tavoitteita, joita asettaa meneillään olevalle opintojaksolle.

Päiväkirjaan kannattaa kirjata pian luennon tai muun oppimistilanteen jälkeen siitä heränneet ajatukset, tuntemukset tai epäselviksi jääneet asiat. Niitä voi myöhemmin työstää itsenäisesti tai kysyä ohjaajalta henkilökohtaisesti.

Tärkeää luentopäiväkirjan pitämisessä on säännöllisyys. Sitä ei tarvitse kirjoittaa joka päivä, riittää kun kirjoittaa ainakin kerran viikossa. Kirjoitukset voivat olla pitkiäkin, toisinaan taas muutamien ajatusten ja avainsanojen merkitseminen riittää. Päiväkirja tai sen tiivistelmä voi toimia opintojaksoon liittyvien palautekeskustelujen pohjana tai se voi olla opintojakson suoritustapa.

Ohjeet luentopäiväkirjan laatimisesta voivat vaihdella opinnoista riippuen. Tarkempia ohjeita saat luennoitsijalta ja esimerkiksi useimpien yksiköiden kotisivuilta.