Kansleri Jorma Sipilä
80-vuotiaan Tampereen yliopiston historiasta keväällä 2005: 

Kansalaiskorkeakoulusta
suomalaisen yhteiskunnan tutkijaksi

Tampereen yliopiston historia heijastaa poikkeuksellisen voimakkaasti pohjoismaisen yhteiskunnan uskoa ihmisten tasa-arvoisuuteen. Tämä on näkynyt erityisesti pyrkimyksessä saattaa akateeminen opiskelu riippumattomaksi opiskelijan taloudellisesta ja sosiaalisesta taustasta.

Kansalaiskorkeakoulu perustettiin vuonna 1925 kasvattamaan nuoren valtion asukkaita kansalaisiksi. Perustamisen takana kummittelivat tuoreet muistot yhteiskunnallisten ristiriitojen tuhoisuudesta. Johtava ajatus olikin, että valistus tukisi rauhanomaista yhteiskunnallista kehitystä. Laajojen kansalaispiirien ja varsinkin maaseudun valistusta kaipaavan nuorison katsottiin tarvitsevan kansalaissivistyksen syventämistä.

Korkeakoulun toiminta-ajatus muuttui kuitenkin jo ennen instituution syntymistä. Yleissivistävä koulutus jäi hiukan varjoon, koska opetus piti rahoittaa. Kiinnostus suuntautuikin kuntien ja lehdistön tarvitseman koulutustehtävän hoitamiseen. Toiminta aloitettiin lopulta ohjelmalla, jonka mukaan Kansalaiskorkeakoulussa voitiin suorittaa sanomalehtimiestutkinto, hallinnollinen tutkinto ja osuustoimintatutkinto.

Korkeakoulun nimenvaihdosta Yhteiskunnalliseksi korkeakouluksi 1930 perusteltiin sillä, että oppilaitoksen tehtävänä oli valmistaa ammatillisesti päteviä toimihenkilöitä yhteiskuntaa varten. Miltei lopulliseksi arvioitu tutkintorakenne sisälsi tuolloin sanomalehtitutkinnon, kunnallistutkinnon, osuustoimintatutkinnon, lastensuojelututkinnon, lainopillisen tutkinnon sekä opettajatutkinnon kansansivistystyötä varten. Valikoimaan lisättiin myös uusi kolmivuotinen yhteiskuntatieteellinen tutkinto, josta valmistui yhteiskuntatieteiden kandidaatteja. Korkeakoulun historian suurimmat menestysalat, sosiaalihuoltajatutkinto ja kirjastotutkinto, tulivat kuvaan vasta 1940-luvulla.

Yhteiskunnallinen korkeakoulu muutti Tampereelle syksyllä 1960. Syynä muuttoon eli ennen muuta Tampereen kaupungin tarjoama runsas taloudellinen tuki. Uusi rahoituspohja mahdollisti opiskelijoiden sisäänoton kasvattamisen kuudessa vuodessa viisinkertaiseksi. Erityiskorkeakoulu laajentui monialayliopistoksi. Vuonna 1966 korkeakoulu muuttikin nimensä Tampereen yliopistoksi.

Yhteiskunnallinen Korkeakoulu on jättänyt tähän maahan hienon perinnön. Se avasi opiskelumahdollisuuksia kansanryhmille, jotka eivät edustaneet yhteiskunnan eliittiä, myös opiskelijoille jotka eivät olleet ylioppilaita. Se koulutti maahan erityisesti kunnallishallinnon ammattilaisia, sosiaalityöntekijöitä ja toimittajia. Suomalainen hallinto ja lehdistö saavat kiittää erinomaisesta maineestaan osin sitä oppilaitosta, jossa eetos ja osaamisen perusteet on luotu.

Korkeakoulu vaikutti olennaisesti myös yhteiskuntatieteiden suuntautumiseen luomalla yhteiskuntatieteisiin voimakkaan soveltavan perinteen, jossa keskeistä on ollut oman yhteiskunnan rakentaminen ja sen ongelmien ratkaiseminen.

Nykyinen Tampereen yliopisto on edelleen vahvasti yhteiskuntaan, julkisiin sekä yksityisiin palveluihin ja ammatilliseen yliopistokoulutukseen suuntautunut yliopisto. Tampereellakin arvostetaan ja painotetaan hyvää opetusta. Hakijoiden kannalta valitettavasti tänne on vaikea päästä, karsintaprosentti on suomalaisista yliopistoista korkein. Tämä on seurausta ehkä ennen muuta siitä, että kuka tahansa, sosiaalisesta taustastaan riippumatta, voi ajatella opiskelevansa Tampereen yliopistossa. Näin Tampereen yliopisto jatkaa Yhteiskunnallisen korkeakoulun hyviä perinteitä.

80-vuotiaan Tampereen yliopiston merkittävimmät vahvuudet ovat suuresta hakijoiden joukosta valikoidut opiskelijat ja selkeä profiili, joka poikkeaa muista yliopistoista. Tampereen yliopisto on Suomi-yliopisto, jonka tutkimuskohteena laajemmin kuin millään muulla yliopistolla on suomalainen elämä ja yhteiskunta. Tampereen yliopistolla on myös pyrkimys kehittyä vahvaksi eurooppalaiseksi tutkimusyliopistoksi uusien koulutusalojen haalimisen sijasta ja hyvä tieteellinen taso pääalueilla, kuten yhteiskuntatieteissä, terveystieteissä, humanistisissa tieteissä ja kasvatustieteissä. Tutkimus- ja opetustyötä tukevat pragmaattinen hallinnointitapa, toimiva fyysinen ja kulttuurinen kokonaisuus sekä sijainti Tampereella - hyviä opiskelijoita ja opettajia on helppo saada Suomen kakkoskeskukseen, joka sijaitsee keskellä Etelä-Suomen yliopistoverkkoa ja on kaupunkina pidetty.

Avain tulevaisuuteen on kansainvälistyminen. Tampereen yliopisto tarvitsee hyviä kansainvälisiä maisteri- ja tohtoriohjelmia sellaisille aloille, joiden tieteellinen dynamiikka riittää ja joilla Suomella on erityistä annettavaa.