|
Keskiviikko 7.3.2001
Machu Picchu - historiallinen suojelualue Perussa
Luonnon, kulttuurin ja historian ihmeet houkuttelevat kasvavia turistijoukkoja Machu Picchulle, muinaisen inkavaltion keskukseen Perussa. Machu Picchu sijaitsee Andien vuoristossa Kaakkois-Perussa.
Machu Picchun tärkein arkeologinen kohde on inkakaupungin rauniot 2 400 metrin korkeudessa. Korkeuserot alueella vaihtelevat 1 800 metristä 6 300 metriin meren pinnan yläpuolella. Machu Picchun ainutlaatuisen luonnon säilymiselle kasvava turismi on uhka. Toisaalta matkailu on tärkeä tulonlähde köyhälle maalle.
Perun hallitus perusti 1981 Machu Picchun historillisen suojelualueen, joka on noin 32 500 hehtaarin suuruinen eli noin puolet Tampereen pinta-alasta. UNESCO nimitti sen maailman-perintökohteeksi 1983.
Rauniokaupungin menneisyyttä ei ole ratkaistu
Tutkijoille on edelleen arvoitus, mikä Machu Picchun käyttötarkoitus oli ennen Pizarron johtamien espanjalaisvalloittajien tuloa 1500-luvulla. Erään tulkinnan mukaan kaupungissa asui jonkinlainen eliittiryhmä. Joka tapauksessa paikalla oli erityinen merkitys inkoille. Luultavasti Machu Picchu oli heidän uskonnollisten seremonioidensa keskus.
Tehtyjen löydösten perusteella tutkijat pitävät mahdollisena, että paikka oli asumaton valloittajien tullessa. Pizarroa joukkoineen paikka ei kiinnostanut, koska sieltä ei löytynyt kultaa eikä muita aarteita. Machu Picchun vuosisadoiksi unohtuneet rauniot löydettiin 1911.
Suomi mukana suojelemassa
Suomen ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyöosasto on ollut vuodesta 1998 mukana hankkeessa, jonka tarkoitus on suunnitella suojelualueen kestävä hoito yhteistyössä Perun viranomaisten kanssa. Suunnitteluavusta vastaa Metsähallitus.
"Hanke jatkuu näillä näkymin ainakin vuoteen 2002", kertoo Perun Suomen suurlähettiläs Mikko Pyhälä.
Suurlähettiläs Mikko Pyhälä Macchu Picchulla.
|
Mosaikkiimaisesti vyöhykkeisiin jakaantunut luonto tuottaa kotoperäisiä lajeja
Suurlähettiläänä Perussa Pyhälä on ollut vuodesta 1998. Hän on voinut perehtyä maan ja sen luonnon erikoislaatuisuuteen paikan päällä. Pyhälän mukaan maailma voidaan jakaa 120 biomaantieteelliseen elovyöhykkeeseen (life zones), Perussa näistä on 80 ja Machu Picchulla yhdeksän.
Kun toistensa läheisyydessä on mosaiikkina erilaisia elovyöhykkeitä, edellytykset nopealle evoluutiokehitykselle ovat hyvät. Elovyöhykkeitä erottavat toisistaan jokirotkot ja lumivuoret. Alue on kaiken lisäksi geologisesti epävakaa. Erikoislaatuinen ympäristö on synnyttänyt lukuisia kotoperäisiä, vain Machu Picchulla esiintyviä eläin- ja kasvilajeja.
Machu Picchun kotoperäisiä lintulajeja ovat muun muassa inkapeukaloinen ja cuscontanaga. Kotoperäisiin kasveihin kuuluvat puut, jotka menestyvät korkeammalla kuin mitkään muut puut maailmassa. Nämä polylepis-heimoon kuuluvat puut kasvavat lumirajan korkeuteen eli 4 800 metriin saakka.
Suojelualueet geenipankkeina ihmiskunnalle?
"Peru on kehittänyt enemmän ravintokasveja ihmiskunnan käyttöön kuin mikään muu maa eikä millään muulla maalla ole niin paljon syötäväksi kelpaavia hedelmiä kuin Perulla", kertoo Pyhälä.
Machu Picchun suojelualueelta löytyy 10-20 prosenttia kaikista Perussa tunnetuista eliölajeista. Yhdeksällä vyöhykkeellä on jokaisella oma eläin- ja kasvikuntansa. Inkojen aikana Machu Picchun rinteille rakennetut viljelyterassit toimivat oman aikansa geenipankkina ja maatalousasemana, kuten niitä nykyään voitaisiin kutsua.
"Tämänhetkinen suuri luonnon monimuotoisuus saattaa olla peräisin noilta ajoilta. Väestön piti tuoda pyhiinvaellusmatkoillaan Macchu Picchulle muun muassa ruoka- ja lääkekasveja, ehkä myös eläimiä ja lintuja."
"Luonnonsuojelualueet kuten Machu Picchu ovat ikään kuin ihmiskunnan henkivakuutuksia, koska niillä kasvaa paljon villejä kasveja, joista voitaisiin tarvittaessa kehittää ravintokasveja ihmiskunnalle."
|
