|
Keskiviikko 7.3.2001
Elokuvajuhlien idea Tampereella selkeä
"Elokuvajuhlien perusajatus, kansainvälisyys, on sinänsä erinomaisen eheä, liikkuu ajassa ja antaa haasteita."
Pitkän työsaran Tampereen elokuvajuhlilla oman toimensa ohella tehnyt Tampereen kaupungin kansainvälisten asioiden päällikkö Pertti Paltila sanoo, että elokuvajuhlien perusajatus on edelleen kirkas.
Pertti Paltila toimi elokuvajuhlien johtajana 30 vuotta.
|
Juhlien aallonpohjasta suomalaisen elokuvan uuteen aaltoon
Paltila jää tänä keväänä pois elokuvajuhlien organisaation johdosta toimittuaan lähes 30 vuotta hallituksen puheenjohtajana ja festivaalijohtajana. Tampereen kaupungin tuki oli loppunut elokuvajuhlilta vuoden 1971 juhlien jälkeen. Tapahtuman tulevaisuus oli silloin vaakalaudalla. Päätös jatkotuesta saatiin 1972. Paltila tuli festivaalien järjestelytoimikuntaan ja hallitukseen eräänlaiseksi takuumieheksi.
"Elokuvaharrastus ei ollut sydäntä lähellä mukaan tullessani. Järjestökokemusta ja kokemusta kansainvälisten asioiden hoidosta ylioppilaspolitiikan parissa oli."
"Kokonaissaldo lähes 30 vuoden mukanaolosta on kuitenkin myönteinen. Olen saanut uusia ajatuksia ja hyviä ystäviä. Harrastus on käynyt välillä kovasta työstä ja vaatinut asioihin paneutumista ja uppoutumista."
"Tampereen elokuvajuhlilla on ollut suuri merkitys suomalaiselle elokuvalle, niillä on oma koulutuksellinen roolinsa. Suomen merkittävimmät elokuvantekijät ovat esitelleet elokuviaan ja ideoitaan tai osallistuneet kilpailuihin ja katselmuksiin."
"Uudenlainen elokuvabuumi alkoi mielestäni Kaurismäkien elokuvista 1980-luvun alussa, veljesten lyhytelokuva 'Valehtelija' sai Risto Jarva -palkinnon Tampereella 1981."
Vaikuttavia dokumentteja ja yhteiskuntakritiikkiä
Elokuva heijastaa maailmaa ja maailman ongelmia ilman viivettä toisin kuin muut taidelajit. Dokumentit, ja usein myös animaatiot, reagoivat nopeasti yhteiskunnallisiin tapahtumiin.
"Tämän tyyppinen ajankohtaisuus on ollut poliittisesti välillä hankalaa juhlien järjestäjien kannalta. Vietnamin sota, kansalaisliikkeet, Itä-Euroopan yhteiskuntakritiikki ja Länsi-Euroopan uusvasemmisto näkyivät lyhytelokuvassa."
"Vaikuttavia dokumentteja elokuvajuhlilla on ollut muun muassa Jugoslaviasta, jonka elokuvatuotanto on nyt hiipunut. Vahvoja lyhytelokuvamaita ovat Kanada, Iso-Britannia ja Ranska."
"Dokumenttielokuvan rooli on muuttunut. Nykyisin tehdään paljon henkilökuvia ja kuvataan pitkiä kehityskaaria. Elokuvakoulutus on lisännyt fiktioiden määrää uudessa tuotannossa. "
"Henkilökohtaisesti pidän enemmän dokumenteista kuin fiktiosta."
Omat suosikit vahvaa itäeurooppalaista laatua
Omista suosikeistaan vuosien varrelta Paltila poimii kolme esimerkkiä. Jugoslavialaisen Zivko Nikolicin elokuva 'Prozor' (Ikkuna) vuodelta 1976 on tarina maalaisnaisen arkipäivästä vuorilla.
"Pidän tätä filmiä symbolina sille, miksi Tampereen elokuvajuhlat ovat merkinneet minulle henkilökohtaisesti niin paljon."
'Malj' (Moukari) vuodelta 1977 on jugoslavialaisen Aca Ilicin ohjaama symbolinen juttu heikkojen broilerien kohtalosta. Puolalainen, Andrzej Czarneckin ohjaama 'Szczurolap' (Rotanpyydystäjä), 1986, on vahva rinnastus autoritäärisen yhteiskunnan pyrkimyksiin tuhota toisinajattelijat.
Tampereen elokuvajuhlien tulevaisuudennäkymät ovat Paltilan mukaan valoisat. Lyhyiden elokuvien tulevaisuus näyttää hyvältä television ja sen lukuisien kanavien ansiosta.
"Lyhytelokuva voi tällä hetkellä paremmin kuin koskaan."
|
