|
Lauantai 10.3.2001
Kahdeksan surmanluotia ja Maa kuvaavat maaseudun murrosta
Klassikko ja tuore dokumentti elokuvajuhlien erikoisnäytöksissä
Elokuvaohjaaja Veikko Aaltonen ei säästele mainesanoja arvioidessaan Mikko Niskasen Kahdeksan surmanluotia -elokuvaa.
"Sen ylittämätöntä ei ole. Olin silloin 17-vuotias kun se esitettiin ensimmäisen kerran televisiossa ja se teki minuun, kuten moneen muuhunkin, hurjan vaikutuksen. Harvinaislaatuinen elokuva, joka kuvasi uskomattoman oikein ja koskettavasti ihmisen tilannetta. Ehdottomasti paras suomalainen elokuva."
"Pasasen yksilötragedia laajeni kuvaamaan koko senaikaista yhteiskuntaa. Niin ajassa kiinni olevaa suurta draamaa ei ole Suomessa tehty koskaan. Elokuvahan kuvasi suomalaista rakennemuutosta, joka oli Euroopan maista Suomessa voimakkainta. Ihmiset lähtivät maaseudulta suurin joukoin lähiöihin ja Ruotsiin."
Aaltosen oma vastikään ensi-iltaan ehtinyt dokumentti Maa kuvaa puolestaan nykyhetken rakennemuutosta maataloudessa ja maaseudulla. Kokopitkää dokumenttia on kuvattu viiden vuoden aikana kolmella paikkakunnalla. Kuvaukset aloitettiin vuonna 1996 ja viimeiset otokset taltioitiin vuoden 2000 syksyllä.
Maa-dokumentissa on kuvattu suomalaista maaseutua.
|
Uusi rakennemuutos
Dokumentissa mukana olevasta kuudesta maatilasta on yksi lopettanut ja toisen elinkeino on muuttunut maanviljelyksestä kalastukseen, muiden neljän jatkaessa vanhaan tapaan. Kahdeksan surmanluotien aikaan 60- ja 70-lukujen taitteessa rakennemuutos koski nimenomaan pienviljelijöitä, mutta nykyinen muutos koskettaa kaikkia tiloja.
"Nyt on meneillään toinen yhtä suuri eikä yhtään sen hallitumpi murros. Maataloutta sopeutetaan EU-politiikkaan ja globalisaatioon markkinavoimien armoille. Nyt tyhjentyvät kylät ja elämänmuoto, elinkeino ja koko yhteisö muuttuvat."
Kahdeksan surmanluodin yhtenä teemana on viljelijän asema yhteiskunnallista koneistoa vastaan. Nykyisin ei ole enää selvää vastavoimaa, jota vastaan toimia.
"Maanviljelijöiden tilanteen tekee vaikeammaksi se, että vastassa on kasvoton koneisto, ja poliitikkojen hyväksymä vääjäämätön kehitys, jonka suunnasta päätetään muualla Euroopassa. Taistelu on osittain toivotonta, koska ei ole ketään, jota vastaan argumentoida ja puolustautua."
Vaikea tyylilaji
Dokumentin nimi Maa viittaa maaperän lisäksi kansallisvaltioon, maapalloon ja Äiti Maahan, joihin me kaikki olemme sidoksissa.
Aaltonen kuvailee tehneensä tyyliltään vanhanaikaisen dokumentin. Hän on halunnut tehdä työnsä objektiivisesti, jättämällä kannanoton elokuvissa kuvatuille ihmisille ja itse elokuvan synnyttämille mielikuville.
Aikaisempien fiktioiden jälkeen, joista tuorein on Rakkaudella Maire vuodelta 1999, ohjaaja päätyi uuteen kerronnan muotoon. Yleisradiosta tullut ehdotus maaseutu-aiheesta otti heti tulta.
"Ei tekijälle ole kauhean suurta eroa tekeekö fiktiota tai dokumenttia. Paitsi, että dokumentin tekeminen on jumalattoman paljon vaikeampaa, ja vastuullisempaa ihmisiä kohtaan. Dokumentti ei pysty myöskään kertomaan asioita niin suoraan kuin fiktio. Kunnioitan kuvattavan ihmisen tiettyä intimiteettisuojaa, jota ohjaajana en halua ylittää."
Maaseudun kylätiellä näkyy vielä liikettä
|
Entä tekisikö hän ajankohtaisesta tosielämän tragediasta fiktiivistä elokuvaa?
"En tekisi, en pystyisi. Niskanen kohtasi aikanaan aiheen valinnassaan vastustusta. Vaatii suurta taitavuutta tarttua vaikeaan aiheeseen, joka on niin lähellä aikaa, ja jota ei voi etäännyttää todellisista tapahtumista."
Laajempi versio nähdään televisiossa
Maaseudun murroksen kuvauksen lisäksi Maan yhtymäkohta Niskasen elokuvaan on se, että dokumentti tullaan näkemään myös televisiossa, jossa se esitetään laajempana versiona useassa osassa. Surmanluotien televisionäytökset vuonna 1972 oli suuri suomalaisia yhdistävä tapahtuma. Nyky-Suomessa sama ei liene mahdollista.
"Tuolloin koko kansakunta katsoi, koki ja ymmärsi. Ei ole olemassa enää kokonaista kansakuntaa, jonka rippeet oli vielä jäljellä 70-luvun alussa."
Aaltonen toivoo kuitenkin, että kaupunkilaisetkin löytävät tiensä elokuvateattereihin tai ainakin televisioruudun ääreen. Suurin osa kaupunkilaisista on ensimmäisen, toisen tai kolmannen polven maalaisia. Maalaisjuuret eivät ole syvällä, mutta kaupunkilaisilla ei ole enää tietoa mitä kivikatujen ulkopuolella tapahtuu. Heille on haluttu näyttää maaseudun tilanne, todellisuus ja se konkreettinen työ mitä tiloilla tehdään.
Maaseudulla jo 15 vuotta asunut ohjaaja korostaa, että maaseudulla ei ruikuteta vaan ollaan aktiivisia ja optimistisia.
"Tarkoituksena ei ole kertoa, että huonosti menee ja, että toivo on menetetty. Tämä dokumentti kertoo myös sopeutumisesta, sitkeydestä ja siitä, että löytyy uusia yrittämisen keinoja. Vääjäämättömänkin edessä ihminen selviytyy ja löytää voimia ja sitkeyttä sekä elämänuskoa."
Maa esitetään lauantaina 10.3 elokuvateatteri Niagarassa kello 12.00. Kahdeksan surmanluodin näytös sunnuntaina 11.3 klo 12.15 elokuvateatteri Niagarassa.
|
