Elokuvamuistoja. Sunnuntai 11.3.2001

Emmanuelle

Elettiin 70-luvun alkua ja elokuvateattereihin alkoi pikkuhiljaa ilmestyä eroottisia kuvia. Toki tarjolla oli ollut kevyttä tanskalaista hupailua vähissä vaatteissa, mutta niitä ei voine luokitella eroottisten elokuvien kategoriaan.

Jonkinlainen kulmakivi tarjonnassa oli ilmeisesti Rakkauden kieli, josta vanhemmat kaverit kertoivat meille nuoremmille enemmän tai vähemmän väritettyjä juttuja. En ole kuvaa nähnyt, mutta tietääkseni kyseessä oli ruotsalainen opetuselokuva sukupuolisuuden maailmaan. Meille kuvaa näkemättömille se edusti eroottisuuden huipentumaa.

Itse olin finninaamainen nuorimies, jolla hormonit jylläsivät täysillä kierroksilla ja vastakkainen sukupuoli tietysti kiinnosti mitä isommissa määrin. Erotiikkaan olin lähinnä tutustunut vanhemman veljeni Playboy-lehtien välityksellä ja kuullut kaveripiirissä kiinnostavia kertomuksia.

Tuoksuvan kaupunkimme toiseen elokuvateatteriin oli saapunut Emmanuelle-niminen ranskalainen eroottinen filmi, joka tuntui alustavien tietojen mukaan siltä, että se olisi ehdottomasti nähtävä. Emmanuelle kertoo vapaamielisen ranskattaren eroottisista seikkailuista pääasiassa Kaukoidässä.

Elokuva oli kielletty alle 18-vuotiailta. Itselläni oli ikärajaan nähden vähän kurottavaa, mutta en antanut sen haitata, kun olin juuri saanut Alkostakin ensimmäisen kossuni ilman papereita. Sain lipun kassaneidiltä ilman kyselyjä ja onneksi vahtimestarina oli naapurin isäntä, joten pääsin sujuvasti saliin sisään. Olin ajoittanut sisäänmenoni viimeisten joukkoon, koska olin yksin liikkeellä ja nolotti mennä salin puolelle muitten töllisteltäväksi.

Sali oli tupaten täynnä ja ainoita vapaita paikkoja oli ainoastaan eturivissä. Onneksi rivillä istui kaksi tuttua tyttöä, jotka olivat luokkaa ylempänä oppikoulussa. Istahdin seuraan ja rupateltiin niitä näitä kunnes esitys alkoi.

Alkuesittelyjen jälkeen päästiin itse asiaan ja sitten seurasi huikea kaksituntinen nuoren miehen elämässä. Housut alkoivat kummasti kiristämään ja visuaalisen nautinnon lisänä oli feremoni-isku vieressä istuvien nuorten naisten taholta. Tuntui kuin vieressäni istunut kauniimman sukupuolen edustaja olisi vähän painautunut minua vasten. En laittanut ollenkaan pahakseni vaan nojasin itsekin vähän tuntuvammin hänen suuntaansa. Oli lähellä, ettei poikuus mennyt siinä tuttuun tyttöön nojatessa ja Sylvia Kristeliin tuijottaessa.

Emmanuelle sai jatko-osia seuraavina vuosina, jotka eivät enää jaksaneet kiinnostaa, kun oli siitä poikuudestakin ehtinyt pääsemään eroon. Syynä ehkä oli myös ensimmäiseen osaan liittyvä nostalgia, jota myöhempienkään vuosien eroottisten elokuvien anti ei ole kyennyt himmentämään. Oikeastaan voisi sanoa, että eroottiset elokuvat eivät järin ole kiinnostaneetkaan sen ensimmäisen ikimuistettavan kokemuksen jälkeen.