Elokuvamuistoja. Keskiviikko 7.3.2001

Ensi-ilta

Jostain syystä mikään elokuva ei ole kovin syvästi syöpynyt tai painunut mieleeni. Enkö siten muista mitään suuresta elokuvaviidakosta? Ehkä olen käynyt liian vähän elokuvissa tai sitten olen käynyt katsomassa ja nähnyt lukuisia aivan vääriä ja huonoja elokuvia. Olenko katsonut pelkkää roskaa telkkarista ja elokuvateattereissa? Toisaalta kovin vaikuttavia elokuviakin on hyvin vaikea tehdä. Ja eri ihmisiin elokuva kuten musiikkikin vaikuttavat eri tavalla.

On kuitenkin yksi elokuva, joka on tulee mieleeni viime vuosilta muutaman vuoden takaa. Valitettavasi en ole sitä elokuvaa enää toiste nähnyt ja se elokuva menee muutenkin videotarjonnan puolelle, eikä se ole kokoillan elokuva, eikä siinä ole edes ammattinäyttelijöitä.

Harvinaista kyllä, pääsin kokemaan tämän elokuvan ensi-illan aivan livenä. Sehän ei ole aivan tavallista väli-Suomessa asuvalle. Shampanjalaseja siinä ensi-illassa ei kilistelty, eikä juhlapuheita pidetty. Katsojat istuivat kuitenkin olohuoneessa aivan kuin 1960-luvun alussa, kun musta-valko televisio tuli suomalaiseen kotiin.

Kunnollisen draaman ainekset siinä filmissä on sijoitettu varsin persoonallisesti ja suurpiirteisesti perheeseen, joka hengaa ja svengaa kuten muutkin. Hyvän filmin elementit ovat siis koossa. Nykyaikaista actionia on varsinkin kuvaajan kameran liikkeissä. Siirtymät kohteesta toiseen ovat lievästi suoraan sanoen jopa vikkeliä. Lähikuvia on ihmisistä ja mitä erilaisimmista esineistä ja asioista sekä seiniltä että lattialta. Yksityiskohtia on tarkasteltu yllätyksellisesti ja jopa välillä sympaattisella pieteetillä, eikä filmissä ole unimaisemia. Filmiä voi suurella syyllä sanoa aidoksi, realistiseksi ja omaperäiseksi dokumentiksi.

Aplodeja ensi-illassa en kuullut. Jos elokuvasta voi jotain viisastua, se saattaa olla hyvinkin arvostelijoiden kritiikki.

-Älä ota minusta enää lähikuvia. Muista tämä nyt tästä lähtien! Mitä sinä kuvaat jalkoja, kuului mitä erilaisimpia kommentteja, ohjeita ja neuvoja sekä opastusta. Jälkeenpäin kuulin senkin, että elokuvassa olleita vieraitakaan ei olisi saanut kuvata. Elokuva on nyt täten esityskiellossa ja näin sensuroitu. Ettei vaan kenellekään tule vääriä mielikuvia, selvyyden vuoksi sanottakoon, että elokuvassa ei ole ripaustakaan erotiikkaa, pornoa, dopingia tai pörssihörhöjä.

Se oli siis ensimmäinen videonauhoitteni. Juuri sitä ennen olin käynyt videokurssin ja ostanut videokameran kuvatakseni lähinnä pienen poikani lapsuusaikaa perhemuistoiksi. Jollain tavalla tästä yllättävän mieleenpainuvastakin ensi-illasta muistaakseni kukin poistui tahoilleen vähin äänin omin askareisiinsa. Elokuva on nyt omissa arkiston aarteissani, eikä sitä ole sen koommin esitetty.