Festival News 2001 Tampere Film Festival
Uutiset Linkit Arkisto In English
Keskiviikko
Torstai
Perjantai
Lauantai
Sunnuntai
Webbari
Vallankumouksen vuosi 1971
Elokuvamuistoja

Elokuvamuistoja. Perjantai 9.3.2001

Lapaset

Pengerkatu Helsingin Kallion kaupunginosassa. Lämpimästi puettu lapsijoukko täyttää jalkakäytävän elokuvateatteri Areenan edessä. Äidin antama kolikko on lämmin lapasen sisällä, vaikka varpaat ovat kylmästä kipeät. Lapaset ovat uudet ja kirkkaanväriset. Niihin on kirjailtu M-kirjain. Ne ovat hienommat kuin kauhtunut talvitakki. Aivan kuin ne kuuluisivat toisiin vaatteisiin.

Pari isoa poikaa potkiskelee suljettua ovea. "Sulla on hienot lapaset", sanoo vieras tyttö. Jalkakäytävällä on suuria lumikasoja. Takana on kivimuuri, jonka pinnassa näkyy halkeamia. Edessä on tummanruskea ovi, joka pysyy suljettuna. Sen yläpuolella olevasta ulokkeesta riippuu jääpuikko.

Kaninkarvahatussa on pitkät nauhat, jotka ovat solmussa takin sisällä. Ne painavat rintakehää, mutta solmukohtaan on hyvä upottaa nenänsä. Silloin kukaan ei huomaa, että pakkanen puristaa nenän päästä tippoja.

Lopulta ovet aukeavat ja lapset pääsevät sisään korkeaan aulaan. Ylhäällä valaistussa lasikaapissa istuu vakavan näköinen täti. Hänelle täytyy antaa kolikko. Se on juuttunut lapasen peukaloon. Iso ihminen tulee viereen ja ottaa lapasen pois. "Sinulla on hienot lapaset", hän sanoo.

Pimeä huone on täynnä lapsia. Katsomme kaikki isoa kangasta, jossa on paljon liikettä. Nauramme usein. Ainakin jotkut lapset nauravat. Välillä minua väsyttää ja haluaisin lähteä kotiin. Lopulta nousemme kaikki ylös.

Menemme takaisin samaan korkeaan aulaan. Nyt siellä on hämärää. Kaikki tönivät toisiaan. Ruskeat ja mustat hihat heiluvat ympärilläni. Olkapäät ovat korkealla ja kasvot ovat jossain niiden takana. Lapanen putoaa. Minua itkettää.

Kuluu pitkän aikaa. Pitkän ajan kuluttua olen kadulla. Lunta sataa. Kaikki menevät eri suuntiin. Jotkut huutelevat toisilleen. Minulla ei ole toista lapasta ja se tuntuu pahalta. Oikein pahalta.

Vakavan näköinen täti tulee tummanruskeasta ovesta. Hänellä on silmälasit ja musta laukku. Hän kumartuu korkealta ja hänellä on ystävällinen ääni: "Onko tämä sinun lapanen?"

Kävelen lumisateessa Pengerkatua ylöspäin. Tiedän, että olen kokenut jotain uutta.