Elokuvamuistoja. Torstai 8.3.2001

Kun isoisä vei perheensä elokuviin

Kylillä oli ollut puhetta siitä, että paikallisessa elokuvateatterissa näytettäisiin hienoa ja kuuluisaa filmiä. Elokuva oli kuulemma jonkun kuuluisan amerikkalaisen miehen tekemä ja saavuttanut suurta suosiota maailmalla.

Aikansa asiaa miehelleen puhuttuaan sai Ida Ilmarin suostumaan. Nuorisoseuran näytelmien ja helsinkiläisvieraiden lausuntaesitysten sijaan saisi koko perhe kokea kerrankin suuren maailman kulttuurielämyksen. Nyt mentäisiin joukolla eläviin kuviin.

Niinpä sitten eräänä talvi-iltana laittautuivat vanhemmat ja koko suuri lapsijoukko matkaan. Toinen puoli ahtautui autoon ja toinen hevosrekeen. Taisi mukaan päästä joku naapurin lapsikin.

Perillä elokuvateatterissa vei aikansa ennen kuin Ida sai katraansa hiljaiseksi. Ilmari, vakaa isäntämies, Ida ja lapset odottivat malttamattomina filmin alkua. Lopulta valkokankaalle ilmaantui teksti: Lumikki ja seitsemän kääpiötä. Kela alkoi pyöriä eteenpäin.

"Mutta mitä ihmettä. Tämähän on piirretty!"

Voi kuvitella Idan nolostumista ja Ilmarin turhautumista. Lapsilla oli kuitenkin hauskaa ja he seurasivat silmät kirkkaina Lumikin ja kääpiöiden edesottamuksia. Ilmari-isälle olivat elokuvan juonenkäänteet liian jännittäviä . Hänet nähtiin useaan otteeseen pihalla raitista ilmaa haukkaamassa ja hevosta taputtelemassa.