Elokuvamuistoja. Sunnuntai 11.3.2001

A View To A Kill - Kuoleman katse

Olen 29-vuotiaan elinikäni aikana nähnyt lukemattomia elokuvia. Näihin mahtuvat niin draamat, tieteisfilmit kuin eroottiset elokuvatkin. Kauhuelokuvista en ole koskaan ollut kiinnostunut. Kun näen jonkin itseäni kiinnostavan elokuvan, saatan katsoa sen jälkeenpäin useaan kertaan.

Itselleni ei ole mikään ihme, että olen nähnyt esimerkiksi Tähtien Sodan IV-jakson eli Imperiumin vastaiskun kymmeneen kertaan tai Jedin paluun jopa viiteentoista kertaan. Elokuva on aina ollut minulle kuin huume, kun kerran jää koukkuun ei koskaan enää voi oikeasti lopettaa.

Vuosi, jolloin James Bond -elokuvat muuttuivat

James Bond -elokuvat ovat aina olleet alusta alkaen sekoitus seikkailua ja toimintaa. Vuonna 1985 elokuvissa katsomani Kuoleman katse - A View To A Kill jakaa mielestäni James Bond -elokuvat kahteen eri aikakauteen.

Vuoden 1985 jälkeen jokainen James Bond -elokuva on mielestäni koostunut selvinä erottuvista täyteenahdetuista toimintajaksoista. Jaksojen välissä on hengähdystauko, jonka jälkeen alkaa uusi toiminnallinen ja vauhdikas kerrontajakso. Näin ei oikeastaan ollut ennen Kuoleman katse -elokuvaa. On myös huomattava, että kuoleman katse jäi Roger Mooren viimeiseksi James Bond -elokuvaksi ja se päättikin osaltaan kylmän sodan aikakauden tässä elokuvasarjassa.

Max Zorin - Kuoleman katseen nerokas psykopaatti

Kuoleman katseen juoni on lyhyesti seuraavanlainen. Nerokas psykopaatti Max Zorin (Christopher Walken), teollisuusmies ja hevoskeinottelija, aikoo kaataa Piilaakson informaatioteknologisen vallan. Elokuvan alussa ollaan hevoskilpailussa, jossa Zorinin oma Pegasus-hevonen voittaa laukkakilpailun. James Bond (Roger Moore) lähetetään ottamaan selvää Zorinin omituisista hevosvoitoista.

Bond vierailee Pariisissa seikkaillen Eiffel-tornissa, yrittäen samalla saada selville tietoa Zorinin hevoskikkailuista. Zorinin hevonen nimittäin näyttää voittavan kuin ihmeen kautta jokaisen laukkakilpailun. Bond päätyykin Zorinin hevoskatselmukseen, jossa Bondille ja hänen apurilleen Tibbettille (Patric Macnee) valkenee Zorinin salaisuus: Zorin valmistaa mikroprosessoreja, vaikka maailmalla on niistä ylitarjontaa.

Kuten kaikissa Bondeissa, myös Kuoleman katseessakin päädytään monien mutkien ja toimintajaksojen jälkeen hylättyyn kaivokseen, jossa Zorin aikoo räjäyttää geologisen lukon saadakseen Piilaakson ikuisiksi ajoiksi veden peittoon. Mutta ennen kuin Zorinkin kohtaa loppunsa, on Bondin selvitettävä välinsä Zorinin henkivartijan May Dayn (Grace Jones) ja kauniin perijättären, Stacey Suttonin (Tanya Roberts) kanssa.

Charmia, herrasmiesmäisyyttä ja teknobondeja

Mielestäni jokainen Bond on oman aikakautensa tuote. Sean Connery oli charmikas, mutta silti kovapintainen agentti. Roger Moore taas edusti herrasmiesmäisyyttä, heitellen aina silloin tällöin ilmaan vitsin. Timothy Dalton peri vakavuutensa esittämistään Shakespearen näytelmistä. Timothy Dalton ei enää 80-luvun lopun Bondina heitellyt ilmaan vitsejä, vaan tyytyi säilyttämään tuiman ilmeensä alusta loppuun saakka.

Uusimpien Bondien ohjaajat ovat sanoneet, että Pierce Brosnanin esittämä Bond on se ainoa oikea. Brosnan on sekä 90-luvun että 2000-luvun alun tekno-Bond, joka seikkailee aikaisemmista Bondeista poiketen informaatioteknologian maailmassa, näppäillen Eriksonin matkapuhelinta ja IBM:n kannettavaa. Omasta ja monen muunkin mielestä Connery ja Moore ovat kuitenkin ne ainoat oikeat Bondit.