|
Perjantai 9.3.2001
Boop-Oop-A-Doop
Betty Boop valloittaa jälleen
Betty Boopin tie piirrosanimaatioiden tähdeksi 1930-luvulla ei ollut aivan yksioikoinen. Siihen mahtui muodonmuutos koirasta naiseksi, erilaisia rooleja, seksikkään ulkonäön herättämää paheksuntaa, sensuuria ja oikeusjuttuja.
Betty Boop ja ihailijansa Bimbo
|
Betty Boop kasvoi Dizzy Dishes -animaation(1930) pienestä sivuroolista Fleischerin animaatiostudioiden päätähdeksi ennen Kippari Kalle -animaatioiden suosiota. Grim Natwick piirsi alkujaan Bettyn koirahahmoksi luppakorvineen ja kuonoineen. Kuitenkin jo alusta alkaen Bettyllä oli naisen vartalo: uhkea povi, tiukka uuma ja sähäkät sääret. Vartalo oli puettuna tiukkaan, niukkaan mekkoon. Alkuvuosina luppakorvat muuttuivat korvarenkaiksi ja kuono nöpönenäksi ja Bettystä tuli nainen.
Aluksi Betty esiintyi eri nimillä, ennen kuin Betty Boop -nimi vakiintui vuonna 1932. Betty esiintyi eri rooleissa estraditaiteilijasta ja prinsessasta aina topakkaan perheenäitiin. Esimerkiksi The Bum Bandit -animaatiossa Betty on perheenäiti, joka pysäyttää ja löylyttää junarosvon, joka osoittautui hänen karanneeksi aviomiehekseen.
Poikaystävästä tuli lemmikkikoira
Betty esiintyi kymmenissä mustavalkoisissa lyhytanimaatioissa ja yhdessä värianimaatiossa Poor Cinderella (1934). Ne kaikki olivat äänielokuvia ja äänensä Bettylle antoivat useat naisnäyttelijät, heistä pisimpään Mae Questel. Bettyn hahmo pohjautui amerikkalaiseen laulajattareen Helen Kaneen. Fleischerin studio tosin kiisti asian oikeudessa, kun Helen Kane peräsi oikeuksiaan ja Kane hävisi jutun.
Animaatioissa Bettyn ympärillä pyöri joukko erilaisia eläinhahmoja. Bimbo-koira, josta kaavailtiin aluksi päätähteä, jäi sivurooliin Bettyn innokkaaksi ihailijaksi ja poikakaveriksi. Myöhemmin Bimbon rooli kutistui Bettyn lemmikkikoiraksi. Betty Boop -animaatioissa mahdottomasta tuli mahdollista: esimerkiksi Bettyn varpaat puhuivat ja vaatteet lensivät päältä.
Betty Boop on kurvikas nuori nainen, jolla on viattomat lapsenkasvot sekä pehmeä ääni ja joka vaikuttaa yksinkertaiselta ja tietämättömältä omasta viehätysvoimastaan. Bettyn sinänsä viattomat seikkailut herättivät omana aikanaan intohimoja sekä piirrosanimaatioissa että niiden ulkopuolella.
Fleischerin veljesten elämää tutkinut Leslie Carbaga kirjoittaa, että Fleischerit toivat animaatioihinsa seksin toisin kuin heidän kilpakumppaninsa Disney. Eräs käytetyimpiä kikkoja animaatioissa oli Bettyn vaatteiden putoaminen päältä tai hameen helman kohoaminen milloin mistäkin syystä tai silhuettikuvat Bettyn vartalon kurveista, vaikka täysin paljasta pintaa ei näkynytkään.
Siveellisyyssäännöt venyttivät helman
Vuonna 1934 tuli Amerikan elokuvateollisuudessa voimaan myös niin sanottu Haysin koodi, joka valvoi elokuvien säädyllisyyttä. Tämä on saattanut vaikuttaa myös Betty Boop-animaatioihin. Joka tapauksessa Betty Boopin hameen helma pidentyi ja Bettyn mekko sai hihat 1930-luvun lopun piirrosversioissa.
Betty Boopin ympärille syntyi jo omana aikanaan sarjakuva, radioshow ja oheistuotteita aina Betty Boop -pelikorteista Betty Boop -saippuaan.Vaikka viimeinen Betty Boop -animaatio tehtiinkin jo vuonna 1939, Betty tunnetaan yhä animaatioistaan, erilaisista oheistuotteista ja Boop-Oop-A-Doop -huudahduksestaan.
Betty Boop -näytökset Tampereen elokuvajuhlilla perjantaina 9.3 ja lauantaina 10.3. klo 17 Tullikamarin pakkahuoneella
|
