|
Sunnuntai 11.3.2001
Elokuvatuottaja oppii sovittamaan taiteen talouteen
Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen osasto ETO esittelee Tampereen elokuvajuhlilla tuotantoaan. Toisen vuosikurssin opiskelija Sanna Kultanen kertoo opinnoistaan ja tulevasta työstään.
Sanna Kultanen
|
Kultanen opiskelee toista vuotta tuotantolinjalla. 1990-luvun alussa aloittaneelta linjalta ei ole vielä ehtinyt valmistua opiskelijoita. Moni ei edes tiedä linjasta ja kysyy, miksi tuotantoa opetetaan samassa paikassa kuin ohjaajia ja elokuvan taiteellisesta puolesta vastaavia.
Elokuvatuottajan on kuitenkin hallittava taiteellisten ratkaisujen lisäksi tekniset ja taloudelliset asiat. Tavoite on kouluttaa luovia tuottajia. Linjalla aloittaa joka vuosi 2-3 opiskelijaa.
ETO:ssa opiskellaan pääasiassa pitkän elokuvan tekoa. Dokumenttien osuus kasvaa koko ajan, ja niistä Kultanenkin on kiinnostunut. Animaatiokoulutusta ei tällä hetkellä ole.
Tuottaja pitää langat käsissään
"Kun elokuvan kuvaukset alkavat, tuottajan pitäisi istua alas ja huokaista." Siinä on kiteytettynä tuottajan rooli koko elokuvan teon prosessissa. Käytännössa asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen. Tuottaja keskustelee ohjaajan ja käsikirjoittajan kanssa, kokoaa työryhmän, suunnittelee ja johtaa. Varsinkin silloin, kun väkeä on vähän, tuottaja on ikään kuin isä tai äiti, joka valvoo koko projektia alusta alkaen.
Tuottaja tietää, mitä kalustoa tarvitaan, minkälainen on lavastus ja mitä kaikki maksaa. Hän hoitaa käytännön järjestelyt ja katsoo, että asiat tulevat tehtyä hyvin. Hänen tehtävänsä on myös pitää huolta siitä, että ihmiset kommunikoivat keskenään. Viime kädessä hän "voitelee voileipiä siinä missä muutkin", kuvaa Kultanen.
Elokuvantekoa ETO:ssa
|
Sisäänpääsy helpompaa kuin luullaan
Usein kuvitellaan, että Taideteollisen korkeakoulun elokuvaosastolle on vaikea päästä. Ohjaajalinjan suhteen voi niin ollakin, mutta muille linjoille pyrkijöitä on paljon vähemmän. Monilla hakijoilla on jo pyrkiessään takanaan alan koulutus tai työkokemusta, ja he yleensä tietävät, mihin ovat hakemassa. Usein käsitys alasta alkaa muodostua vasta pääsykokeiden aikana.
Kuten media-ala yleensäkin, ala houkuttelee, vaikka siitä ei kovin paljon tiedetä. Muun muassa juuri tuottajan työ on huonosti tunnettu. Pettymysten välttämiseksi on myös hyvä tietää, että esimerkiksi leikkaajan työ on hyvin yksinäistä. Lahjakkuus ei alalla yksin riitä, vaan asiaan pitää olla aitoa kiinnostusta.
Osaava löytää töitä
Suomessa on useita elokuva-alan koulutusta tarjoavia oppilaitoksia, ja kilpailu työpaikoista on kova. ETO antaa alan korkeinta opetusta. Vuosi sitten koulu aloitti toimintansa uusissa LUME-mediakeskuksen tiloissa Helsingin Arabiassa.
Koulun hyvästä maineesta huolimatta Sanna oli aluksi pettynyt opintoihin. "Kun aloitin, LUME:n tilat eivät olleet valmiit, opetusta ei ollut ja opettajia puuttui. Kaikki oli kaaosta", hän kertoo. Nyt ollaan koko ajan ollaan menossa parempaan päin. Opettajia on tullut lisää ja apua ja neuvoa saa, jos haluaa.
Kultanen kertoo, että moni ei kouluun tullessaan ymmärrä, ettei taide-elokuvan teolla ole helppo elää. Ellei halua tehdä mainoksia tai tv-ohjelmia, toimeentulo voi olla tiukassa. Silti Kultanen on luottavainen työn saannin suhteen. "Töitä on, jos on hyvä ja haluaa tehdä."
|
