Vallankumouksen vuosi 1971 jätti omat jälkensä Tampereen lyhytelokuvajuhlien toimintaan ja organisaatioon. Lehtikirjoittelun ja poliittisen kiistelyn seurauksena Tampereen kaupunki ei myöntänyt enää taloudellista tukea elokuvajuhlat järjestäneelle Tampereen elokuvataide-yhdistykselle. Vuonna 1972 ei elokuvajuhlia järjestetty.

Elokuvajuhlien idean isän ja puuhamiehen Ilkka Kalliomäen asema vuoden 1971 elokuvajuhlien johtajana ei ollut kadehdittava. Tarmo Malmberg toteaa nyt, että Kalliomäki oli puun ja kuoren välissä. Elokuva-aktivistit halusivat poliittisesti osallistuvia elokuvajuhlia, ja toisella puolella oli Tampereen kaupungin päättäjät omine vaatimuksineen. Kalliomäki joutui selvittämään tilannetta myös lehtien palstoilla juhlien jälkeen.

Elokuvajuhlien tulevaisuus vaikutti epävarmalta, mutta osa tamperelaisista elokuvaharrastajista ja kaupungin päättäjistä ei halunnut kuitenkaan kokonaan luopua elokuvajuhlista. Raimo Silius kertoo, että vuoden 1972 kesällä Tampereen kaupunki asetti elokuvatoimikunnan, joka selvitti mahdollisuuksia vuoden 1973 elokuvajuhlien toteuttamiseksi. Ratkaisuksi uusi organisaatio muodostettiin ottamalla huomioon kaupunginvaltuuston poliittiset voimasuhteet. Pitkällisten pohdintojen jälkeen päätettiin järjestää vuoden 1973 elokuvajuhlat.

Elokuvatoimikunnan jäsenenä toiminut Pertti Paltila oli juhlien tärkeä puolestapuhuja ja hän toimi sittemmin pitkäaikaisena festivaalijohtajana. Ilkka Kalliomäki jättäytyi myöhemmin 70-luvulla poistoiminnasta.

Siliuksen toimittaman Tampere Film Festival 1970-1979 -historiikin mukaan lopullinen päätös vuoden 1973 elokuvajuhlien järjestämisestä saatiin myöhäisessä vaiheessa ja elokuvajuhlien valmisteluihin jäi varsin vähän aikaa.

Jatkuvista rahoitusongelmista huolimatta toiminta vakiintui lisää seuraavana vuonna. Tampereen kaupunki tuli virallisesti mukaan elokuvajuhlien järjestelyvastuuseen ja nimesi poliittisten voimasuhteiden mukaan suurimman osanjärjestelytoimikunnan yhdeksästä jäsenestä. Järjestelytoimikunta johti juhlia parikymmentä vuotta aina 90-luvulle asti.

70-luvulla elokuvajuhlien sääntöihin tehtiin muutoksia. Yksi tärkeimpiä uudistuksia oli ennakkovalinta, jossa asiantuntijoista koostuva lautakunta suoritti alustavan karsinnan kilpailuelokuvista. Säännönmuutoksella pyrittiin lisäämään kilpailujen tasoa. Vuonna 1978 mukaan tuli kotimaisen lyhytelokuvan katselmus, jonka voittajalle myönnettiin Risto Jarva -palkinto seuraavasta vuodesta lähtien.

Vallankumouksen tuulet hälvenivät nopeasti. Kilpailut säilyivät juhlien keskeisenä osana ja juhlien yhteydessä järjestetyt keskustelutilaisuudet keräsivät vähän kuulijoita. Elokuvajuhlien yleisö pitäytyi perinteisessä katsojan roolissa. Vallankumousvuoden jälkeen ei Tampereen elokuvajuhlilla ole ollut pelkoa näytösten tahallisista keskeytyksistä ja konehuoneen valtausyrityksistä.

Lisätietoja: Tampere Film Festival 1970-1979, koonnut ja toimittanut: Raimo Silius, Tampereen elokuvataide ry, 1980