" Tampereen filmifestivaalit: Rankat elokuvajuhlat Paljon toiveita nuorille", Ilta-Sanomat 01.03.71
Matti Rinne:
Näinkin järjestettyinä elokuvafestivaalit pystyivät herättämään kiinnostusta vain nuorison piirissä (kuten paljolta on laita myös elokuvaliikkeen).

Vielä ei aivan olla Speden kuvailemassa tilanteessa: "Saliin tarvitaan vain yksi tuoli, missä kyseisen elokuvan ohjaaja istuu illasta iltaan ihastelemassa taitojaan."

Kaiken tämän arvostelun päälle on syytä muistaa myös seuraava, senälehteen ilmestynyt mielipide: "Älkää marisko, olkaa kiitollisia että saamme nähdä elokuvia!"

"Tampereen elokuvajuhlat: Pääpalkinto suomalaiselle filmille", Helsingin Sanomat 01.03.71
Paula Talaskivi:
Viimeisinä päivinä käynnistyi Tampereen elokuvapäivillä, kuten kaikilla suuremmillakin viime vuosien festivaaleilla nuorten elokuva-alan aktivistien eräänlainen "vastarintaliike" nykyisiä festivaalimuotoja vastaan ja niiden uudistamiseksi. Ryhmä antoi sunnuntaina julkilausuman. Tarmo Malmberg ja Jaakko Talaskivi marssivat lauantaina näytösten välissä tiedottamaan asian johdosta pidettävästä kokouksesta.

Ryhmä, jonka johdossa näyttivät olevan myös ainakin Elina Katainen ja useita muita tämän hetken nuoria filmintekijöitä, antoivat sitten sunnuntaina julkilausuman. Pääasiallisesti se kuitenkin sisältää samoja uudistusvaatimuksia, joita myös jury yhteisesti esitti.

"Laulu Leninille päätteeksi - jääneekö loppulauluksi?",Uusi Suomi 02.03.71 Heikki Eteläpää:
Niin päätettiin vallata Tampereen vastapäättyneet 2. kansainväliset luhytelokuvajuhlat, sepustettiin seinälehteä, järjestettiin "keskusteluja" ja monistettiin julkilausuma, jossa ei tyydytä vaatimattomasti esiintymään "ryhmänä" tai "joukkona" taikka edes "enemmistönä", mikä sekään ei olisi pitänyt paikkaansa, vaan kerta kaikkiaan "Tampereen elokuvafestivaalien osanottajina" ilman rajauksia esitetään käytännön kannalta kutakuinkin haihattelevia ajatuksia juhlien järjestämisestä vastedes "ei tyhjiössä, vaan konkreettisessa poliittisessa ja elokuvapoliittisessa tilanteessa".

Juhlien ajaksi näin luotu konkreettinen poliittinen tilanne oli ilmeinen häiriöelementti, joka ei oikein mahdu katsojademokratian eikä minkään muunkaan demokratian puitteisiin.

"Monesta junasta moneen makuun", Aamulehti 02.03.71
Erkka Lehtola:
Tampereen elokuvajuhlat alkoivat kellon tarkkuudella, mutta päättäjäisiin mennessä oli vieteri näemmä jo niin kiristynyt että se katkesi kokonaan: ohjelmassa oli kahdella kielellä luvattu palkittujen elokuvien esittämistä, mutta näin ei tapahtunut kuin osittain. Niinpä juhlat laukesivat laimeaan lakaisutunnelmaan ja kansa kaikkosi - kuka vähemmin ja kuka enemmin äänin.

Juhlien pääjärjestelijät olivat joutuneet lähtemään tuomariston ja ulkomaisten vieraiden lähtiäistilaisuuteen, ja niin jäi tilanne varsinaisella kisapaikalla jokseenkin sekavaksi. Osansa päätöspäivän loppuhuipennuksen läsähtäneisyyteen oli myös sillä, että saliyleisö alkoi heti tulosten julistamisen jälkeen juoksennella ovissa kuin paremmissakin viestikisoissa.

"Uppviglare saboterade Tammerfors-festivalen", Hufvudstadsbladet 02.03.71 Greta Brotherus:
Under söndagen, sista dagen av den internationella filmfestivalen i Tammerfors, blev det arbetande folket, publiken som under denna sin fridag löst biljett till filmvisningar, lurad. Ledningen tillät uppviglaren tarmo Malmberg och hans enligt uppgift hundra likasinnade att förändra programmet. En visning höll på att stoppas till förmån för gräl om en resolution och på kvällen kördes i stället för en av de prisvinnande filmerna ett agit-prop program som inte alls hörde dit. Festivalchefen Ilkka Kalliomäki hade fallit undan efter flere dagars påtryckningar.

"Sairastava elokuvatapahtuma"(puheenvuoropalsta), Uusi Suomi 02.03.71
Karl Ehder:
Tuntuu suorastaan alentavalta, että maahamme tuodaan koko joukko kansainvälisiäkin elokuvan asiantuntijoita kuulemaan ja toteamaan kuinka muutamat kokemattomat lapset nikkaroivat julkilausumia ja muuta roskaa koko kansan nimissä, kansan joka varmuuden vuoksi pysyy visusti pois paikalta. Onneksensa.

Oikein sääliksi käy valtiovallan kulttuuritahoisia tahoja ja Tampereen kaupunkia, jotka tahtomattaan joutuvat hyvää tarkoittaessaan etupäässä sopeutumattomien "kulttuuri"-kakaroiden pelinappuloiksi. Tietysti näilläkin elokuvapäivillä on hyvät puolensa, mutta ne arvot jäävät kyllä vähäisiksi ellei tapahdu ravakkaa suunnan muutosta.

"Tampereen elokuvapäivät- alku vai loppu?", Kansan Uutiset 04.03.71
KUITENKIN SE UUSI TILANNE, jonka eteen Tampereella jouduttiin oli jyrkkä vastareaktio päivien ohjelmaa vastaan. Tämä reaktio (jota käynnistämässä myös itse olin) oli täysin spontaani, edeltä valmistelematon. Sen syynä oli yksinkertaisesti ohjelmiston tasapaksuus , passiivisuus, juhlien puitteiden kastijako (kerma vastaan rahvas), leijaileminen ulkopuolella yhteiskunnallisen todellisuuden.

Spontaani liikehdintä alkoi seinäjulisteista, jatkui aktiivina lakkoavustusten keräämisenä metallille (juhlien ulkomaiset vieraat eivät tienneet ennen julisteita, että Suomessa oli metallin lakko, tiedotuksen jälkeen heiltä saatiin avustuksia siinä kuin muilta) ja päätyi laajoihin kokouksiin, joihin otti osaa runsaat sata henkilöä.

"Tampere, Eteläranta, Solidaarisuus", Uusi Suomi 07.03.71
Heikki Eteläpää:
Tällä oppositiolla oli Rosa Luxemburginsa (Elina Katainen) ja Karl Liebknechtinsa (Tarmo Malmberg). Jälkimmäisen mukaan (Kansan uutiset 4.3.) "reaktio oli täysin spontaani, edeltä valmistelematon". Kun kuitenkin seinäsanomalehteä alettiin värkätä välittömästi, ja kun erään keskeisen kapinoitsijan suusta kohta tuloiltanaan kuultiin päättely "minä tuskin katson täällä enää yhtää filmiä" ei spontaani reaktio ole saattanut syntyä ainakaan siitä , mitä varten Tampereen juhlat primääristi järjestetään ja mitä varten useimmat olivat paikalle hankkiutuneet: elokuvien katselemisesta ja niiden jälkipunnituksesta, myönteisestä tai kielteisestä.

"Tampereella oli paljonmelua asiasta ja vähän vierestäkin", Helsingin Sanomat 07.03.71
Paula Talaskivi:
Kova oli urakka myös niille osallistujille, jotka uteliaisuudesta, harrastuksesta tai ammattinsa vuoksi yrittivät seurata ohjelmaa koko päivät pitkät. Sen kyllä tavallaan mahdollisti tapahtumapaikan hyvin hoidettu ruokala-kahvila. Sinne näet ennätti pistäytyä pikku tauoilla ja vahvistaa itsensä niin, ettei välttämättä tarvinnut poistua "talosta" koko sinä aikana, jolloin ohjelma jatkui, viisi pitkää päivää.

Yleisöstä vielä: Tampereelle tulleesta nuoresta elokuva-alan uudistajafalangista näytti osalla olevan suurempi into julkilausumien ja lakkovetoomusten tekemiseen kuin elokuvien katsomiseen päivillä. Ainakin heitä näkyi jatkuvasti kokouksissa käytävillä. Mutta kyllä heilläkin olisi ollut vielä opittavaa esitetyistä elokuvista - siitäkin huolimatta, että tiesivät täällä näkevänsä niitä arkistossa. Ulkomaiset osanottajat sen sijaan katsoivat uskollisesti ohjelman ja vähän ihmettelivät noita sivustatoimia.

Festivaalien päätösvaiheet herättivät paikalla olleissa lehtimiehissä aika lailla ällistystä. Oli luvattu esittää päätökseksi kaikki palkitut elokuvat, mutta kesken kaiken - kun vielä puuttui ainakin kaksi palkituista - ilmestyi kankaalle Naukkarisen Solidaarisuus, joka oli ollut ohjelmassa juuri edellisenä iltanakin.

"Keskustelu Tampereen elokuvajuhlista", Kansan Lehti 13.03.71,
Jouko Laroma:
Toivomme ja edellytämme, että Elokuvajuhlat saadaan palvelemaan aikaisemmasta poiketen myös Suomen työväestön tarpeita.

Esitimme julkilausumassamme muun muassa, että iltaisin kun palkkatyöväestö viettää vapaa-aikaansa, Tampereen elokuvajuhlilla olisi heitä varten varattuna tiivistelmä päivän ohjelmasta.