|
Suomen sisäpolitiikka kuohui vuonna 1971 Hallitukset vaihtuivat ja eduskunta hajotettiin Pitkien hallitusneuvottelujen jälkeen mukaan tulivat Keskustapuolue, Sosiaalidemokraattinen puolue (SDP), Suomen kansan demokraattinen liitto (SKDL), Ruotsalainen kansanpuolue (RKP) ja Liberaalinen kansan puolue (LKP). Maaliskuussa Ahti Karjalaisen luotsaama hallitus joutui eroamaan. Hallitus suunnitteli muun muassa kahvin, sokerin, tupakan ja vuokrien hintasäännöstelyn purkamista. SKDL oli ainoa hallituspuolue, joka ei suostunut luopumaan hintojen säännöstelystä edes useiden kompromissiesitysten jälkeen. Tilanteen teki tiukaksi Neuvostoliiton painostus. SKDL:n piti olla mukana hallituksessa tai YYA-sopimuksen ehdot voisivat dramaattisesti huonontua ja Suomen puolueettomuus olla vaarassa. Vielä samassa kuussa nimitettiin uusi hallitus, jossa pääministerinä jatkoi Ahti Karjalainen. Uudessa hallituksessa SDP sai SKDL:n ministerivakanssit. Neuvostoliiton lähetysneuvos Viktor Vladimirov halusi valita, keitä SDP:stä tulee hallitukseen. Ja tähän oli myöntyminen, jotta suhteet Neuvostoliittoon säilyisivät. Hallitus joutui eroamaan toisen kerran lokakuun lopussa. Presidentti Kekkonen hajotti hallituksen ja eduskunnan, koska hallitus ei pystynyt ratkaisemaan kiistaa maataloustulon korottamisesta. Presidentti nimitti Teuvo Auran johtaman virkamieshallituksen ja määräsi eduskuntavaalit pidettäväksi 2. - 3. tammikuuta 1972. Lakkoa lakon perään Lakkokierre alkoi tammikuun lopussa metallityöläisten lakolla. Lakko oli aluksi laiton, mutta muuttui lailliseksi työtaisteluksi helmikuussa. Lakkoon osallistui 70 000 metallimiestä. Metallin työnseisaus kesti melkein kaksi kuukautta. Työtaistelu lopetettiin sovintoesityksellä, joka takasi metallityöntekijöille kuudentoista prosentin palkankorotuksen ja lomaltapaluurahan. Metallin työtaistelun ansiota lomaltapaluurahoja alettiin maksaa myös muilla aloilla. Kiista urakkapalkoista aiheutti betonituotteita valmistavien työntekijöiden lakon helmikuussa. Työtaistelu loppui huhtikuun alussa, kun tuntipalkkoja korotettiin ja likaisesta työstä luvattiin lisäkorvauksia. Helmi- ja maaliskuun vaihteessa pitkäripaisten ovet pysyivät kiinni useita päiviä. Alkon myyjien lakko alkoi Helsingistä ja levisi muutamassa päivässä koko Suomeen. Alkon työntekijät vaativat korvausta iltatyön tekemisestä ja ruuhkatyöstä. Työtaistelu päättyi viikon päästä, kun tuntipalkkoja korotettiin 34-58 pennillä ja toimikunta perustettiin tutkimaan ruuhkatyölisää. 8 000 rakennustyöläistä jäi kotiin maaliskuussa, koska tyydyttävää työehtosopimusta ei saatu aikaan. Rakennustyöntekijät vaativat korotusta sekä palkkoihin että urakkakorvauksiin. Lakko päättyi kestettyään kuukauden, kun työnantaja myöntyi urakka- ja palkankorotuksiin. Vuoden aikana käytiin useita pieniä työtaisteluja. Tilastokeskuksen mukaan lakkoja vuonna 1971 oli yhteensä 838. Esimerkiksi Lievestuoreella, Joensuussa ja Haminassa lakkoiltiin pienimuotoisemmin. Lievestuoreella sellutehtaan työntekijät valtasivat tehtaan vastalauseena työnantajan suunnittelemalle seisakille. Valtaus kesti kaksi päivää, minkä jälkeen työnantaja suostui järjestämään töitä työnseisauksen ajaksi. Elokuussa kaupungin teatterin näyttelijät aloittivat lakon Joensuussa, kun teatterin johtaja Jouko Turkka erotettiin. Lakko päättyi kahdeksan viikon päästä kompromissiin: teatterille palkattiin kaksi johtajaa, jotka olivat Jouko Turkka ja Yrjö Kostermaa. Haminassa vaadittiin "löyhkälisää" syyskuussa. Haminalaiset satamatyöntekijät kyllästyivät purkamaan lampaanvuotia laivasta tavallisella korvauksella. Satamatyöläisten lakko loppui kuukauden päästä pieneen voittoon: jatkossa likaisten tai muuten hankalien töiden lisäkorvauksista luvattiin neuvotella. Työttömiä huhtikuussa yli 59 000 Lähteet: |
|
|
