Pulahdus suomalaiseen mytologiaan:
Kertomus siitä, kuinka avantouinti ja sauna dialektisesti yhdistettiin

Suomen kansan johtavat kasvatustieteilijät Snellman, Lönnrot ja Runeberg istuivat pitkäksi venähtäneellä työlounaalla 1800-luvulla ravintola Kaisaniemessä. He kuuluivat projektiryhmään ”How to build up body and soul of the primitives of Finland”. Runeberg oli jo sillä tavalla päissään, että hän halusi lausua omia runojaan. Projektipäällikkö Snellman huomasi tämän ja paukutti terävästi täydellä tuopillaan pöytää.

– Asiaan pojat! Emme ole saaneet vielä mitään aikaiseksi! Projektilla on kuitenkin pirunmoinen kiire. Ei tästä maasta ikinä mitään kansakuntaa tällä menolla tule. Ihmiset on täällä likaisia ja laiskoja. Ryypätään viinaa ja vetelehditään. Ei opetella edes lukemaan. Perkeleen Johann Ludvig, sinun takiasi minun viinat on nyt lattialla.

– No, mutta Kära Johan Wilhelm, älä ole aina niin äkäinen ja väkäinen. Muistutat silloin armasta Fredrikaani. A propos, olen kyllä samaa mieltä kanssasi. Ja minulla on ehdotuskin. Kuten tiedät, kun nuori soturi vuodattaa hurmettaan puhtaan valkoiselle lumelle, on se sanomattoman kaunis näky. Nyt kuitenkin nuoriso on velttoa. Sitä paleltaa talvella. Ei sitä mitenkään saa sotimaan kylmässä ja pakkasessa. Näillä näkymin minulta loppuu materiaali talvirunoistani. Saatan jäädä historiaan pelkkänä leipurina, jävla tortarna!

– Mitä siis oikein ehdotat, veli kulta veikkoseni, keskeytti Lönnrot. Kyllähän täällä kylmyyttä piisaa. Tätä lunta ja jäätä. Eikö nuoriso muka harjaannu kestämään pakkasta?

– Elias, kaunis kasvinkumppalini, etkö sinä muka näe, miten nykyään asutaan. Ei Suomi ole enää mikään sinun Uhtuasi , jossa pirtin jokaisen hirren välistä pääsee kunnon viima sisään. Täällä asutaan liian lämpimästi uunin kupeessa. Hevospeleissä liikutaan, karhunvällyissä. Velttoilua!

– Liioittelet tapasi mukaan, Johan Ludwig, mutta sano jo ehdotuksesi, ärähti Snellman.

– Avanto! Se on ehdotukseni, ”armas Fredrikani mun, tahdon ain olla sun”. Sanotaan Cygneukselle, että pistää opetussuunnitelmaansa avantouinnin. Pärkkele, tehdään tänne Pohjolaan uusi Sparta! Avannon karaisemilla sotureilla lyödään ensin ryssät ja sitten…

– Turpa kiinni Johan Ludvig! Haluatko tosiaan päästä kynälläsi raapimaan Siperian ikiroutaa? Mutta ajatuksessasi voi olla jotakin. Mitä sanoo siihen veli Elias, tuo sukkela ja viisas?

– Näillä raukoilla rajoilla, poloisilla Pohjan mailla: sauna lapset kasvattaa, kananpojan tuuli!

– Mein Gott. Ei tästä tule mitään. Kaisa. Vielä yhdet! Ei kuitenkaan mitään Johan Ludvigille.

– Johan Wilhelm, sinä olet pelkkä nolla. Hegelin hännystelijä. Koulumestari. Markkamaakari. Ruplan antiteesi. ”Illan tullen Minervan pöllö lähtee liikkeelle.” Ha, ha!

– Nytpä taisin oivaltaa. Danke, mein lieber leipurimestari. Teesi: sauna. Antiteesi: avanto. Synteesi: nämä molemmat! Sauna: ruumiin puhdistuminen ja uudistuminen. Avanto: sielun kirkastuminen ja karaistuminen. Nämä yhdessä: puhdas rohkea uljas henki, Suomi! Pistetään Cygneus kirjoittamaan tästä raportti. Hyvä pojat! Hyvä Johan Ludvig, hyvä Elias! Kaisa. Syötävää lisää! Tuo Runebergillekin juotavaa.

– Jävla, Fredrika kommer!

TEKSTI: Jaska Poranen
PÄIVITETTY: 06.03.2002 kello 15.14

<< sivun alkuun