Helena Ylänen kirjoittaa kritiikeissään mielellään omista ensireaktioistansa.
	- Nyt-liite verkossa - Leffatykki.com - Movie Review Query Engine - Soikkelin leffakritiikkien arkisto - Film-O-Holic - American in Paris (1951)

Avarakatseista ja hauskaa elokuva-arvostelua

– Maailman parhaat elokuvat oli jo tehty ennen kuin ryhdyin arvostelijaksi. Parhaaksi valitsen, jos kerran on pakko tällainen valinta tehdä, amerikkalaisen musikaalielokuvan Amerikkalainen Pariisissa (1951). Jos se pitää määritellä yhdellä sanalla, olkoon se sitten "herkullinen". Parhaita elokuvia on sentään satoja. Huonoja on turha muistella, Helena Ylänen, yksi Suomen tunnetuimmista elokuvakriitikoista, kertoo.

Helsingin Sanomien toimittajalla Helena Yläsellä on elokuva-arvostelujen kirjoittamisesta yli 25 vuoden kokemus. Perjantaisin Nyt-liitteestä voi lukea hänen tekemiään arvosteluja ja keväisin raportteja Cannesin elokuvajuhlilta.

Ylänen ei koskaan ole ollut elokuva-alalla töissä, mutta kertoo tiestään elokuvakriitikoksi:

– Opiskelin Helsingin yliopistossa englantia ja kirjallisuutta, mutta se kaikki jäi kesken, kun menin Helsingin Sanomien toimittajakouluun vuonna 1969.

Seitsemän vuotta myöhemmin Yläselle tarjoutui mahdollisuus kirjoittaa elokuvista. Kun elokuva-arvostelijan paikka 1979 vapautui Ylänen mietti aikansa ilmoittautuako vapaaehtoiseksi, koska "onhan sanomalehdessä railakkaampiakin tehtäviä kuin elokuva-arvostelijana nyhjääminen". Joskus päätös on kaduttanut, joskus selkeästi rajattu tehtävä on ollut helpotus.

Kriitikkokin saa kritiikkiä

Ylänen ei valmistaudu elokuvien katsomiseen hankkimalla siitä etukäteen taustatietoja.

– Hankin niitä jälkikäteen, jos juttua tehdessä kaipaan jotakin tietoja tekijöistä tai elokuvan aiheesta.

Työnsä hän määrittelee päivälehtikritiikiksi, jonka yksi keskeinen ominaisuus on, että arvostelu tehdään nopeasti heti ensi-illan tienoilla. Silloin esimerkiksi kotimaisista elokuvista ei ole vielä muodostunut yleistä mielipidettä.

– Hauskinta on kirjoittaa niin sanottuja ensi reaktioita. Puhki kalutuista ulkomaisista megaelokuvista kirjoittaminen vastaavasti on tylsää rutiinia.

Palautetta Ylänen kertoo saavansa erittäin vähän.

– Sähköpostin ja Nyt-liitteen nettisivujen ansiosta palautetta tulee nykyisin vähän enemmän kuin ennen. Kritiikin kohteena oleminen on tietysti inhottavaa, Nytin nettisivuilta on hauska seurata, mitä erimieliset lukijat kirjoittavat keskenään meistä toimittajista, Ylänen myöntää.

"Elokuva-arvosteluun vaikuttaa kaikki"

Yläsen mukaan elokuva-arvostelut eroavat toisistaan monistakin syistä.

– Elokuva-arvosteluun vaikuttavat kaikki tekijät. Foorumi eli lehti. Tarjolla oleva tila eli tuleeko juttu esimerkiksi perjantaipaketin pääjutuksi vai hännänhuipuksi. Elokuva itse, tietenkin. Tietysti se, onko kyseessä tuttu laji, kuten amerikkalainen genre-elokuva, ja ovatko tekijät ja aihe yleisölle tuttuja. Tai onko elokuva komedia, jonka sisällössä ei ole juuri mitään kerrottavaa, vai jännäri, jonka sisältöä ei saa paljastaa, Ylänen luettelee.

– Luen toisten tekemiä arvosteluja joskus uteliaisuuksissani ulkomaisista lehdistä, ja nykyään tietysti niiden nettisivuilta. Näin teen, jos olen innostunut kuulemaan ensivaikutelmia jostain odotetusta elokuvasta. Muuten en lue arvosteluja, sillä ne ovat niin tylsää luettavaa, että niiden lukemista kannattaa välttää, jos aikoo jatkaa tässä hommassa.

Hyvän elokuva-arvostelijan ominaisuuksiksi Ylänen listaa avarakatseisuuden ja hauskuuden. Mutta voiko kritiikki olla objektiivista?

– Ei tietenkään. Eihän edes ihmisen muisti ole luotettava, Ylänen perustelee.

Internetissä on runsaasti sivustoja, joissa tavalliset elokuvakävijät voivat arvostella katsomiaan filmejä.

– Yksityisten ihmisten mielenilmaisut elokuvista ovat usein raikasta luettavaa, koska heidän reaktionsa ovat arvaamattomia. Nämä jutut ovat rasittavia vain silloin, kun kirjoittaja tekee kaikkensa vaikuttaakseen yhtä fiksulta tai fiksummalta kuin ammattikriitikot - eli lähestyessään aihetta jonkin opitun kaavan mukaan, Ylänen sanoo.

	Internetistä on useita elokuvasivustoja, joilla on sekä ammattilaisten että harrastajien tekemiä elokuva-arvosteluja. Kolmas vasemmalta on Nyt-liitteen verkkosivusto.

Viime vuonna raadissa, tänä vuonna toimittajana

Ylänen oli viime vuonna mukana Tampereella kotimaisen kilpailun tuomaristossa. Hän mukaansa raadissa työskentely oli kivaa ja sosiaalista, koska elokuvista sai keskustella mielenkiintoisten ihmisten kanssa.

– Mielipiteitä ei tarvitse yksin muovailla painokuntoisiksi ja kaikista elokuvista, niistä joista ei pidä, ei tarvitse sanoa mitään.

Tänä vuonna Ylänen on tulossa elokuvajuhlille toimittajana. Yleensä hän seuraa tarkimmin kotimaista kilpailua.

– Nyt kuitenkin, samoin kuin vuosi sitten, pitkät kotimaiset elokuvat ovat kovin tuttuja ja kaluttuja. Toisaalta festivaali on suurten sisällöllisten muutosten kourissa, joten sieltä voi löytyä odottamattomia yllätyksiä.

TEKSTI: Elina Jokisalo
KUVAT: Marko Saarijärvi
PÄIVITETTY: 07.03.2002 kello 11.20

<< sivun alkuun