O kuin omatunto

Heippa vaan Sinä Superego, niinhän sinua jo Freud nimitteli. On vähän kiireitä pidellyt. En ole ehtinyt Sinua ajattelemaan enkä muistamaan olemassaoloasi. Päiväni rientävät vauhdikkaasti erilaisissa projekteissa. E-bisnestä, venture-kapitalismia – kyllähän sinä Kolumbuksen ja kuningatar Isabellan muistat – ja kaikenlaista muutakin hyörinää. Tärkeätä. Tärkeätä. Tärkeätä.

Nyt kuitenkin on synkkä ja myrskyinen yö. En saa nukuttua. Sinä valvotat minua. Sanoinhan jo, että päivisin et minua vaivaa. Silloin Sinä ikäänkuin poistut näyttämöltä. Tältä elämän pelikentältä. No, okei, me puhutaan bisneksissä kyllä myös etiikasta. Luonnonarvoista ja semmoisista, mutta as You know, se on tätä höpötystä, joka kuulosta markkinoilla hyvältä. Puhutaan, mitä puhutaan, mutta kyllä voitot on kotiutettava, ja nopeasti.

Mikä Sinä oikein olet? Joku on sanonut Sinua myös Jumalan ääneksi. Joku toinen yhteiskunnan ääneksi. Sokrates puhui daimonistaan. Se ei kuulemma koskaan varsinaisesti kehottanut tekemään mitään, mutta varoitti kuitenkin tekemästä väärin.

Minulla on muuten firman taidesektorilta kiintoisaa kerrottavaa. Eräs taitava nilkki – en Sinullekaan paljasta kuka – osaa täydellisesti matkia Edelfeltin ja Scherfbeckin tyyliä. Nyt kun edetään varovasti, niin hyvin menee. Kirjoittelen ehkä sinulle tästä asiasta Sothebyn keikan jälkeen. Raivostuttaa silti, että itse erehdyin ostamaan kotimme seinälle, huippuedullisesti, Nelimarkan taulun, jonka myöhemmin kuulin olevan väärennös. Edes vaimoni ei aavista mitään – tästäkään – , vaikka olen nimitellyt taulua Nelisuperdollariksi.

Vaimoni nukkuu. Lapset nukkuvat. Minä en. Olen yrittänyt useasti muistuttaa Sinua, että olen veistetty vähän niin kuin paremmasta puusta. Et tunnu kuitenkaan tyytyvän siihen. Jankutat rehellisyydestä. Soimaat näistä Afrikan kaupoistakin. Ovathan ne lääkkeet vanhentuneita ja kalliita, mutta kyllä meidän venture-miesten on saatava raha poikimaan. Olethan Sinä ennenkin joustanut – muistathan toimintamme penisilliini-alalla Wienissä aikoinaan. Please, veny nytkin ja anna minun nukkua.

TEKSTI: Jaska Poranen
KUVA: Tampereen elokuvajuhlat
PÄIVITETTY: 10.03.2002 kello 20.38

<< sivun alkuun