Peter von Bagh luennoi pohjoisista elokuvista.

Koskettava luonnonkuvaus vaatii heittäytymistä olosuhteiden armoille

Valkokangas paljastaa, jos näyttelijät nukkuvat yönsä viiden tähden hotellissa ja menevät sieltä vain virka-ajaksi töihin. Erityisesti tämä tulee ilmi pohjoisen kuvauksissa.

Elokuva pitäisi aina tehdä luonnon eikä ihmisen ehdoilla. Muun muassa tällaisia ajatuksia nousi esiin professori Peter von Baghin luennolla, jonka järjestivät yhdessä Museokeskus Vapriikki ja Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskus torstaina.

Western-Northern

Eräät suomalaiset elokuvantekijät käyttävät Lappia elokuvissaan villinlännen tapaan. Pilailu ja rilluttelu ovat tyypillisiä tyylikeinoja. Muutamat pohjoisen elokuvat olisi voitu kuvata missä vain. Esimerkkinä von Bagh mainitsi Reino Helismaan Rovaniemen markkinat, josta suuri osa tehtiin Malmin hiekkakuopassa.

Tunnetta ja upeaa luontoa

Von Bagh kahlasi luentonsa aikana läpi parikymmentä esimerkkiä pohjoisen elokuvista. Näytekavalkadi alkoi odotetusti: eskimo kunnostaa mustavalkoisessa kuvassa ahkiota, tuuli vinkuu ja lumi tuiskuaa. Ohi vilistivät otteet Markku Lehmuskallion Vaivaiskoivujen maasta, porot, viima, lapset itkevät..

Von Baghin mukaan Valentin Vaala teki 1940-luvun lopussa upeaa elokuvaa Lapista, vaikka ei itse viihtynyt siellä. Maaret - tunturien tyttö on romanttinen Lapin kuvaus, jonka päähenkilönä oli ensimmäisen kerran saamelaistyttö.

1940-luvun elokuvissa puhuttiin virheetöntä kieltä ja kaupungista tullut mies kuljeskeli tunturissa siistissä kaupunkiasussa. Nykyajan rennot retkeilyvaatteet olivat tuntemattomia. Myös koti, perhe ja avioliitto voittivat aina lopuksi, kuten muissakin aikakauden elokuvissa.

Vihreä kulta, ensimmäinen ekoelokuva vuonna 1939

Peter von Baghin mukaan ensimmäisenä suomalaisena ympäristöelokuvana voidaan pitää Valentin Vaalan vuonna 1939 ohjaamaa Vihreää kultaa. Pääosaa esitti silloisen kauneusihanteen mukainen Hanna Taini. Hän esittää viehkoa helsinkiläistä vuorineuvoksetarta, jonka "kokopäiväiseen täydelliseen käyttöön" oli yhtiön johtokunta määrännyt paikallisen salskean ylimetsänhoitajan Suonperän.

Kuvatut roolit ovat säilyneet elokuvan ulkopuolella aina viime vuosikymmenelle saakka. Vuorineuvoksettaren valtaisa susiturkki, "ylellisyyskapine", tosin antaisi nyt jollekin eläinsuojelijalle impulssin spraypurkin käyttöön.

Maa on syntinen laulu

Von Baghin mukaan erityisesti ranskalaiset vertasivat 1970-luvun Rauni Mollbergin Maa on syntinen laulu -elokuvan pohjoisen luonnon kuvausta klassiseen maalaustaiteeseen. Meillä katsojat ja kriitikot kiinnittivät ehkä liiallisesti huomiota elokuvan raadollisiin yksityiskohtiin. Juuri ne nousivat Suomessa keskeiseksi puheenaiheeksi.

Valkoinen peura yli muiden

Vuonna 1952 valmistunut Valkoinen peura palkittiin Cannesissa 1953 ja myöhemmin muun muassa Karlovy Varyssa.

		Mirjami Kuosmanen elokuvassa Valkoinen peura vuodelta 1952.

- Elokuva joutui heti valtaisan huomion kohteeksi mystisyytensä ja hienon kuvauksensa ansiosta. Päänäyttelijä ja käsikirjoittaja Mirjami Kuosmanen, ohjaaja Erik Blombergin vaimo, teki elokuvassa vaikuttavaa työtä. Elokuvaa on monesti pyydetty uudelleen tehtäväksi muun muassa Yhdysvaltoihin, von Bagh kertoo.

Elokuva on tehty suuren kerrontaperinteen mukaisesti. Siinä on vahva alkuelementtien taju: lumi, tuli ja kuumuus. Mystisyyttä lisää laululla kerrottu tarina. Joissain kohdin von Baghin mielestä lähestytään melkein kauhuelokuvaa.

Von Bagh pitääkin Valkoista peuraa ehkä kaikkein huomattavimpana Suomessa tehtynä pohjoisen elokuvana.

Folkloristinen Lappi

Ranskalaisen elokuvan folkloristinen Lappi on kuin suoraan muotilehtien sivuilta. Kahvilatansseissa ei näy nykyisiä kuppiloiden kaljavatsoja eikä vitsejä vääntäviä pellejä.

Myöhemmin von Baghin mielestä Lappia ryhdyttiin käyttämään elokuvissa Lappi-disneylandin roolissa, kaupallisen krääsän keskuksena.

- Elokuvissa ja kirjoissa ihminen usein kuvaa tiedostamattomasti oman henkisen maailmansa kokemuksia.

Erityiskiitoksen von Baghilta saa Jorma Lehtolan kirja Lailasta Lailaan, josta von Bagh toteaa heijastuvan kirjoittajan ja Lapin välinen syvä yhteys ja tuntemus. Samoin hän kiittelee Paasilinnan veljesten Lappi-tuotantoa.

Pekka ja Pätkä Lumimiehen jäljillä

Katsojaa hämmästyttää myös näyte lapsuudessa katsotusta vuoden 1954 Pekka ja Pätkä elokuvasta. Ote lumimiehestä ja Justiinan alushameesta tuntui voittavan hauskuudella usean tämän päivän suomalaishumoristisen elokuvan. Tänä päivänä lumimiehen rooliin taitaisi olla tunkua, sillä sitä esittänyt 205-senttinen Vihtori Välimäki ei enää nykyään olisi puolta metriä näyttelijäkollegoitaan pidempi.

Pohjoisen elokuvien mystisiä otteita katsoessa tuntuu siltä, ettei hienoinkaan nykytekniikka kykene välittämään sitä aitoutta ja antautumuksellisuutta, joka useista vanhoista mustavalkofilmeistä katsojalle välittyy.

TEKSTI: Eeva-Liisa Vallin
KUVAT: Marianne Hägglund, Suomen elokuva-arkisto
PÄIVITETTY: 21.03.2002 kello 12.05

<< sivun alkuun