Kahdet kasvot
	- Lähisuhdeväkivallasta yleistä - Kansainvälinen naistenpäivä - Amnestyn Akkaryhmä - Lyömätön Linja

Koti on naiselle vaarallinen paikka

Suomalaistenkin mieliä on kuohuttanut Upsalassa tehty murha, jossa kurdi-isä ampui täysi-ikäisen "tottelemattoman" tyttärensä. Tekoa on pidetty jäänteenä menneen maailman kunniakäsityksistä ja jopa islamilaisen ajattelun järjettömyydestä.

Meillä, tasa-arvon mallimaassa, ei tuollaista voi tapahtua. Ei syntyperäisten, evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluvien suomalaisten keskuudessa, ei toki. Vai voiko sittenkin?

Nyt Tampereella esitettävien elokuvien ohjaajista ainakin Gillian Armstrong ja Jane Campion ovat elokuvissaan käsitelleet lähisuhdeväkivallan teemaa.

Rikoksia

Suomessa kuolee yksi nainen joka toinen viikko perheväkivallan uhrina.

90 000 naista joutuu vuosittain väkivallan kohteeksi lähimmissä ihmissuhteissaan.

Joka viides nainen elää parisuhteessa, jossa puoliso on tehnyt fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa tai ainakin uhannut väkivallalla.

Joka vuosi tulee poliisin tietoon 500 raiskausta, mutta raiskausten todellisen lukumäärän arvioidaan olevan jopa 10 000 vuodessa. Suurin osa näistä raiskauksista tapahtuu neljän seinän sisällä ja tekijä ja teon kohde ovat usein tuttuja keskenään.

Yli puolet 15 vuotta täyttäneistä naisista on kokenut sukupuolista ahdistelua tai häirintää.

Kaksi kolmesta naisesta on huolissaan itseensä kohdistuvasta väkivallasta.

Koti on naiselle vaarallinen paikka.

…ja rangaistuksia

Tasa-arvolaki tuli Suomessa voimaan vuonna 1987. Sillä voidaan estää syrjintää, mutta lähisuhdeväkivallalta se ei suojele.

Vuodesta 1995 lähtien myös yksityisellä paikalla tehty pahoinpitely on virallisen syytteen alainen rikos, josta voidaan tehdä rikosilmoitus uhrin tahdosta riippumatta.

Oikeuteen kuitenkin päätyy vain noin joka neljäs poliisin tutkima pahoinpitely ja syyttäjän pöydälle edenneistä väkivaltajutuista puolet oikeuskäsittelyyn asti. Syyte voidaan jättää nostamatta muun muassa, jos asianomistaja sitä omasta vakaasta tahdostaan pyytää. Valitettavan usein vakaa tahto lähisuhdeväkivaltatapauksissa ilmaisee pahoinpitelijän, ei uhrin, tahtoa.

Raiskaus avioliitossa kriminalisoitiin vuonna 1994. Teko on edelleen asianomistajarikos, eli johtaa syytteeseen vain, jos uhri niin uskaltaa päättää.

Vuonna 2000 astui voimaan laki lähestymiskiellosta. Lähestymiskieltoa voi pyytää itsensä uhatuksi tunteva henkilö. Sitä voivat hakea myös syyttäjä, poliisi tai sosiaaliviranomainen. Lähestymiskiellon määrää käräjäoikeus vuodeksi kerrallaan.

Lainsäädäntö, joka kriminalisoi naisiin kohdistuvan väkivallan, on tärkeä tapa määritellä uudelleen sopivan ja sopimattoman käyttäytymisen rajat.

Kuolleiksi kirjaimiksi jäävät lait eivät kuitenkaan edistä oikeuden toteutumista.

Kalliiksi käy

Naisiin kohdistuvan väkivallan aiheuttamat yhteiskunnalliset kustannukset olivat Suomessa vuonna 1998 lähes 900 miljoonaa markkaa. välittöminä ja välillisinä menoerinä. Välittömistä menoista oikeuslaitoksen, poliisin ja vankilalaitoksen osuus oli 158 milj. mk, sosiaalipalvelujen kustannukset 88 miljoonaa markkaa ja terveydenhoitomenot 20 miljoonaa markkaa.

Mitä se on?

YK:n neljäs maailmankonferenssi pidettiin vuonna 1995 Pekingissä naisten aseman edistämiseksi. Sen toimintaohjelmassa sanotaan muun muassa: "Naisiin kohdistuva väkivalta rikkoo perusihmisoikeuksia sekä estää tasa-arvon, kehityksen ja rauhan saavuttamisen."

Lähisuhdeväkivalta ei ole yksityisasia.

Se on yhteiskunnallinen ja ihmisoikeusongelma, se on toteutumatonta tasa-arvoa ja se on rikos – silloinkin, kun tekijä tai uhri ei sitä rikokseksi miellä.

Mikä mättää miehen päässä?

Lähisuhdeväkivaltaa esiintyy kaikissa yhteiskuntaluokissa, ammattiryhmissä ja koulutustasoilla.

Väkivalta on tehokas keino saavuttaa sekä ylläpitää valtaa ja kontrollia.

Väkivaltainen mies on äärimmäisen riippuvainen naisesta ja pyrkii hallitsemaan tätä pelon avulla. Naisen hän näkee omaisuutenaan ja tarpeidensa tyydyttäjänä, ihmisenä, jonka ihmisarvoa ei tarvitse kunnioittaa. Nainen ”omaisuusesineenä” on miehen hyvän olon lähde ja siitä vastuussa. Siksi tämän elämää, ajatuksia ja tunteita on kontrolloitava jatkuvasti ja kaikin keinoin.

On epäilemättä tärkeää tutkia, mistä syystä suomalainen mies niin helposti nostaa kätensä lyöntiin, tarttuu puukkoon tai ampuma-aseeseen naistansa vastaan. Tärkeintä on kuitenkin saada väkivallan teot loppumaan.

Mitä voidaan tehdä

Perheväkivaltaa käsittelevässä kirjassaan Ulos ansasta Helena Koski esittää, että väkivallattomuus- ja tasa-arvokasvatusta on tuntuvasti lisättävä. Kotona, neuvoloissa, päivähoidossa ja kouluissa ei pidä sallia vähäisintäkään väkivaltaa eikä kiusaamista. Kirkko voi nuorisotyössään ja rippikoulussa opettaa väkivallattomuutta ja tasa-arvoista ajattelua. Armeija on mitä mainioin paikka puhua lähisuhdeväkivallasta.

"Väkivallaton vaihtoehto on toimia väkivallattomasti. Se merkitsee yhteistyötä kilpailemisen sijasta. Se merkitsee toisen kunnioittamista alistamisen sijaan. Se merkitsee tasavertaisuutta eikä toisen ylivaltaa. Se merkitsee keskustelua yksin puhumisen sijasta. Se merkitsee vuorovaikutusta – ei hallitsemista eikä määräilyä. Se merkitsee rakkautta pelon, vihan ja halveksunnan sijaan. Miehillä on vastuu omasta väkivaltaisuudestaan ja määräyshalustaan." (Per Isdal)

TEKSTI: Marju Tapaninen
KUVA: Tampereen Elokuvajuhlat
PÄIVITETTY: 08.03.2002 kello 22.50

<< sivun alkuun