Toivo Mäkelä rappioituu kanavanvartijana Kassilan elokuvassa Elokuu.
	- Juomisen historiaa Alkon mukaan

Noin kymmenen huikeinta humalaa valkokankaalla

Suomalainen elokuva ilman juopottelukohtausta on harvinainen ilmiö. Viattomimmassakin maalaiskomediassa hörpitään taskulämmintä rohkaisujuomaa, ja onpa filmien miesten viinankäytöstä on laadittu peräti tieteellinen tutkimuskin.

Elokuvajuhlilla filmille taltioitua viinankäyttöä muistellaan kansanvalistusnäkökulmasta Arkistojen aarteita -sarjan näytöksissä. Jotta kotimaisen draaman pahimmat päihtymiset eivät vaipuisi krapula-aamujen lailla unholaan, Festival News pyysi asiantuntija-arviota kaikkien aikojen huikeimmista humaltumiskohtauksista. Raina- ja rilluttelutieteiden dosentti Jari Hikikorsimo listasi noin kymmenen suosikkiaan perusteluineen.

Seitsemän veljestä, ohjaaja Vilho Ilmari (1939)
Edwin Laineen Juhanin johdolla juhlitaan jouluna Impivaaran pirtissä. Ja lopun tiedättekin.

Tuntematon sotilas, ohjaaja Edwin Laine (1956)
Mannerheimin syntymäpäivät. Päällystö juo konjakkia ja mokut kiljua. Kohtaus todistaa oivallisesti, kuinka kansa oli jo silloin jakautunut kahtia.

Olet mennyt minun vereeni, ohjaaja Teuvo Tulio (1956)
Regina Linnaheimon tuijottavat silmät ja armoton tissuttelu rakkauden tuskissa on painunut alitajuntaan. Ehtaa Teuvo Tulio –draamaa, jota Alko sponsoroi ja myös tarkisti käsikirjoituksen toimivuuden.

Elokuu, ohjaaja Matti Kassila (1956)
Toivo Mäkelä juopon kanavanvartija Viktor Sundvallin roolissa. Sundvall hortoilee entisen heilansa kanssa, juopuu muutamankin kerran ja kuolee lopuksi vartiomökkiinsä.

	Miten wiinan nauttiminen naapurimaassa lisääntyy, waltion monopoolin suosiollisilla ponnistuksilla, pimittäen näköalan Europaan. (Kuva ja kuvateksti vuoden 1909 Työväen kalenterista.)

X-parooni , ohjaajakolmikko Risto Jarva, Jaakko Pakkasvirta, Spede Pasanen (1964)
Auvoisan aamun takaa auringon valosta laukeava herätysautomaatti, joka on ladattu terävillä. Samaa innovaatiota käytettiin kai myös elokuvassa Uuno muuttaa maalle.

Käpy selän alla, ohjaaja Mikko Niskanen (1966)
Pekka Autiovuori juopottelee ennen tansseihin lähtöä ja maailma alkaa pyöriä. 60-luvun uusi urbaani sivistyneistö juopottelee maaseudulla.

Kahdeksan surmanluotia, ohjaaja Mikko Niskanen (1972)
Pontikan valmistuksen peruskurssi, syventävät opinnot ja loppututkinto: koko tuotteen elinkaari käydään läpi raaka-aineiden valinnasta markkinoinnin kautta logistiikkaan asti. Tuotteen laatua arvioidaan Keski-Suomen luonnossa sylki valuen.

Lampaansyöjät, ohjaajaSeppo Huunonen (1972)
Kinnunen ja Lastumäki hyvin 70-lukulaisesti pahaa maailmaa paossa saaressa rosvopaistin ja vodkan kanssa. Minkä kesä kastelee, sen dry vodka kuivaa!

Arvottomat, ohjaaja Mika ja Aki Kaurismäki (1982)
Pariisi ja calvados loppukohtauksessa edustaa social drinking –genren henkeä aidoimmillaan.

Pidä huivista kiinni, Tatjana, ohjaaja Aki Kaurismäki (1994)
Orimattilan rokua näyttelevä Matti Pellonpää esittelee erilaisia tapoja korkata kossu. Lajityypiltään lähinnä antisocial drinking –tematiikkaa.

Joulubileet, ohjaaja Jari Halonen 1997
Jouluista ja angstista juhlimista ja juomista koko elokuvan läpi. Kosteaa kinkunpaistoa Kalliossa.

Pohjanmaa, ohjaaja Pekka Parikka (1998)
1980-luvun veljesjuopottelua hiekkakuopalla. Hakalan veljekset nauttivat kiljua ja muita kotitekoisia väkeviä painin painikkeeksi.

TEKSTI: Jari Hikikorsimo
KUVAT: Suomen elokuva-arkisto ja Työväen kalenteri II 1909
PÄIVITETTY: 20.03.2002 kello 14.12

<< sivun alkuun