![]() |
||||||
|
|
|
|
|
|
||
|
Pitkä yö kokosi yhteen nuoret ja vanhat rastatukat Rytmi ja sielu – talvi ja Tampere. Kuulostaa vaikealta, muttei mahdottomalta yhdistelmältä. Tampereen elokuvajuhlien yksi odotetuimmista tapahtumista oli Tullikamarilla järjestetty Riddim Night. Kahdeksantuntinen reggaeyö testasi rastatukkien kestävyyden. Harvinaiset elokuvat ja letkeä musiikki vetivät salin täysin täyteen. Arviolta 600 henkeä sai nauttia muhkean annoksen jamaikalaisherkkuja. Yksi illan odotetuimmista esiintyjistä oli Kapteeni Ä-ni, joka askaroi sekä lavalla että elokuvasalissa. Verbaali-akrobaateilla ei ollut tarkempia suunnitelmia illan suhteen. – Heittäydytään ihan vaan virran vietäväksi. Toivotaan sellaista mukavaa keikkaa, Kapteeni Ä-nen miksaaja Bommi-Tommi heittää. Lisää Kapteeni Ä-nen ajatuksia musiikista ja elämänmenosta haastattelussa, johon on linkki viereisessä "lisää aiheesta" -valikossa. Haastattelussa Jukka Poika antaa makoisan ruoka- ja juomavinkin!
"Reggaesta löytyy potkua" Riddim Nightin yleisöstä valtaosa oli parikymppisiä nuoria. Mukaan mahtui kuitenkin myös muutamia vanhemman sukupolven edustajia. Yltsi on kuunnellut reggae-musiikkia 1980-luvulta lähtien. Reggaen kasvanut suosio herättää hänessä myönteisiä tunteita.
– Erittäin hyvä juttu, että nuoret ovat kiinnostuneita muistakin musiikkityyleistä kuin perusrokista. Yhteiskunta on muuttunut ja nuorison keskuudessa on tapahtunut ajatusten murros. Kiinnostus reggae-musiikkiin on kasvanut, Yltsi hymisee. – On hienoa, että reggaeta tehdään suomenkielellä ja tekijöillä on myös jotain tärkeää sanottavaa. Soul Captain Bandin ja Kapteeni Ä-nen suomenkieliset levyt ovat todella hieno osoitus tästä kehityksestä. Reggaesta löytyy potkua, hän jatkaa. Ensimmäinen, muttei viimeinen pitkä yö? Reggaen kasvanut suosio on havaittu myös levykaupoissa. Tamperelaisen Voltti Recordsin Riku Järvinen kauppasi mustan musiikin helmiä Tullikamarin aulassa. – Viime vuosina reggaefanien määrä on kasvanut huimasti. Parempaan suuntaan ollaan menossa koko ajan, minkä tällaiset reggaeyöt hyvin osoittavat, Järvinen toteaa. Vinyylilevyjä selaileva Susan on samaa mieltä. Hän saapui reggaeyöhön Turusta. – Tarkoitus olisi olla täällä aamuun asti, mutta saa nähdä jaksanko. On täällä ainakin hyvää musiikkia, Susan miettii. Tamperelainen Katariina nimeää reggae-suosikikseen yhden illan esiintyjistä. – Jazzskangstersin Merikukka (Kiviharju) laulaa ihanasti. Tulin tänne ilman ennakkosuunnitelmia, sekä musiikin että elokuvien takia, Katariina kertoo.
Salaisuus rytmissä ja sielussa Santeri Vuosara saapui pitkään yöhön suoraan töistä. Tutut soittajat, musiikki ja jamaikalaiset elokuvat houkuttelivat miehen Tullikamarille. – Varsinaisia Jamaika-leffoja en ole ennen nähnyt. Vähän aikaa sitten tosin katsoin yhden dokumentin, joka oli kyllä enemmän festareiden live-taltiointi kuin elokuva, hän kertoo. Vuosarakaan ei ole viimeisimmän aallon reggaefani, vaan hän kiinnostui letkeistä rytmeistä jo kymmenisen vuotta sitten. – Aloitin mustan musiikin kuuntelun teininä, joskus 1990-luvun alussa. Voisin kutsua itseäni reggaefaniksi, mutta funk, soul ja hip hop kiinnostavat myös. Mustan musiikin viehätys piilee rytmissä ja sielussa, Vuosara tiivistää.
TEKSTI: Jani Timonen |
|||||||||||||||||||
| Festival News 2002 festnews@uta.fi |