I put a Spell on Me -dokumentti jäi Hawkinsin viimeiseksi työksi.
	- Tietoa reggaemusiikista - The Scratch Movie - Shane Macgowan - The Undertones

Musiikkia vanhalta ja uudelta mantereelta

Musiikkidokumenttien perinne jatkuu juhlilla tänäkin vuonna neljän musiikkidokumentin voimin. Dokumenttien lisäksi Tullikamarin jo perinteiseksi muodostuneessa yötapahtumassa vietetään todellista rytmien yötä. Tapahtuma kestää perjantai-illasta lauantaiaamuun.

Musiikkidokumentit ovat bluesmuusikko Screamin' Jay Hawkinsista kertova I Put a Spell on Me ja DJ-kulttuurista kertova dokumentti Scratch. Irlantilaista musiikkiperinnettä dokumentoidaan kahdesta eri näkökulmasta elokuvilla, jotka kertovat Undertones- yhtyeestä ja Shane McGowanista.

Paljastava dokumentti Screamin' Jay Hawkinsin urasta

Mustan blues-musiikin ystäville on tarjolla todellinen herkkupala. Juhlien ohjelmistoon on nimittäin hankittu tuore dokumentti Screamin' Jay Hawkins - I Put a Spell on Me (Nikos Triandafyllidis, 2001). Dokumentti kertoo peittelemättä edesmenneestä Screamin' Jay Hawkinsista, joka on yksi mustan musiikin rakastetuimmista legendoista.

Kreikkalaisen Nicholas Triandafyllidisin ohjaamassa dokumentissa Hawkins kertoo itse laveasti musiikistaan ja uransa vaiheista. Dokumentissa esiintyy myös ohjaaja Jim Jarmusch. Hän kertoo suhteestaan Hawkinsiin ja elokuvatyöstä. Muita muistelijoita ovat muun muassa Bo Diddley, Eric Burdon ja Diamanda Galas. Dokumentissa nähdään pätkiä useista esiintymisistä vuosien varrelta. Pääosa niistä on Hawkinsin viimeisestä esiintymisestä Ranskan Pariisissa.

Hawkins oli intiaanien kasvattama orpopoika, joka aloitti uransa nyrkkeilijänä ja jatkoi 1950-luvulla viihdyttäjänä. Hänen outo lava-aktinsa ja musiikkinsa voodoo- ja kauhuefekteineen innoitti monia rockartisteja eri vuosikymmenillä, Alice Cooperista Marilyn Mansoniin. Esiintymistä maustettiin pääkalloilla ja ruumisarkulla, josta artisti itse nousi ylös estradille.

Hawkinsin suurin klassikko oli vuonna 1954 levytetty I Put a Spell on You, jonka hurja ja kahlitsematon karjunta on vertaansa vailla mustan bluesmusiikin historiassa. Jukka Kuoppamäki levytti kappaleen vuonna 1968 nimellä Sun tahdon tietävän. Kappale nousi listoille viime vuonna myös Soniquen tanssiversiona. Tunnetuimmat rock-versiot samasta kappaleesta ovat Creedence Clearwater Revivalin ensimmäisellä albumilla 1960-luvulta ja Marilyn Mansonin levyllä Smells Like Children 1990-luvulla.

Hawkins levytti ja esiintyi ahkerasti ympäri maailmaa kuolemaansa saakka. Myös elokuvantekijät havaitsivat Hawkinsin hahmon elokuvallisuuden. Mainittavimpana voidaan ottaa esille esiintyminen elokuvassa American Hot Wax ja mainio pikkurooli hotellin yöportieerina Jim Jarmuschin Mystery Trainissa. Dokumentissa selviää myös hauska pikku yksityiskohta, eli se miksi Hawkins ei erityisesti nauttinut hotellikohtauksen tekemisestä.

	Screamin' Jay Hawkins ja ohjaaja Nicholas Triandafyllidis.

		"Skrätsäys" tarkoittaa vinyylilevyn rytmikästä liikuttamista edestakaisin ja siitä syntyvää ääntä.

Ajankohtainen dokumentti skrätsäyksestä ja DJ-kulttuurista

Ehkä hieman nuoremmalle festariväelle suunnattu Doug Prayn musiikkidokumentti Scratch (USA, 2001) esittelee levysoittimen tasavertaisena instrumenttina muiden rinnalla. Levysoitinhan on keskeinen osa hip-hop-musiikkia.

Elokuvajuhlilla esitettävä dokumentti esittelee alan pioneereja Afrika Bambaatasta DJ Shadowiin. Elektronisen musiikin alalajeista house, tekno ja elektro perustuvat vinyylilevyjen pyörittämiseen ja "biittien pilkkomiseen sämplerillä" osaksi musiikkiesitystä. Show'n tähti on DJ, joka levysoittimiensa takaa pitää kuulijat ja tanssijat sopivassa vireessä.

Doug Prayn vuonna 2001 tekemä dokumentti käyttää tehokeinoinaan skrätsäyksen sirpaleista leikkaustekniikka. Termi "skrätsäys" tarkoittaa vinyylilevyn rytmikästä liikuttamista edestakaisin ja siitä syntyvää ääntä. Sekaan voidaan lisätä kaikuja ja muita äänitehosteita. Mukana on harvinaisia arkistopätkiä DJ-artisteista ja hip-hop-kulttuurin kehittymisestä. Dokumentti valottaa skrätsäyksen ja sämpläyksen vaikutusta tekno-, house- ja tanssimusiikkiin.

Suuntaus on lähtöisin 70-luvun New Yorkista. Varsinaisen läpimurtonsa se teki 80-luvulla, kun sellaiset nimet kuin Public Enemy ja RUN DMC nousivat myös valkoisen yleisön tietoisuuteen. Vanavedessä myös Beastie Boys loi oman tyylinsä.

Suomessa hip-hop on muutaman vuoden ajan ollut osa suomalaisen pop-musiikin valtavirtaa. Itse kulttuuri on jo tunnustettu nuorisokulttuurin alalaji. Uusimpana tähtenä taivaalla on rytmiyössäkin esiintyvä Kapteeni Ä-ni.

Tarkastelussa irlantilainen populaari-musiikkiperinne

Juhlilla nähdään kaksi dokumenttia, jotka kertovat irlantilaisen populaari-musiikin lähihistoriasta. Tom Collinsin elokuva keskittyy Undertonesin tarinaan 70-luvun lopulta 80-luvun alkuvuosille. If I Should Fall From Grace on Pogues-yhtyeen laulajana tunnetun Shane McGowanin tarina.

Teenage Kicks on oodi nuoruudelle, viattomuudelle ja tarttuvalle kitararockille piikkilankaesteiden varjossa. BBC:n musiikkitoimittaja John Peel muistelee Irlannissa Derryssä Undertonesin jäsenten kanssa yhtyeen alkuvaiheita ja läpilyöntiä. Dokumentti sisältää mieleenpainuvia konsertti- ja televisiotaltiointeja yhtyeen koko elinkaarelta.

If I Should Fall From Grace on rujo kuvaus McGowanin päihderiippuvuudesta ja musiikkiurasta. Irlantilaissyntyinen McGowan on sukupolvensa lahjakkaimpia lauluntekijöitä, joka dokumentissa palaa esiintymään Irlantiin vuonna 2000. Hänestä kertovat myös sukulaiset, ystävät ja muusikkotoverit. Omasta huumekierteestään selvinnyt Nick Cave ylistää dokumentissa McGowanin lauluntekijälahjoja ja muistelee yhteisiä hetkiä. Uuden konserttimateriaalin ohella ovat esillä Poguesin huippuhetket.

Tullikamarin rytmiyö – reggaeta, mykkäelokuvaa ja sämplereitä

Tullikamarin yötapahtumien henki leijailee jälleen perjantaiyönä tullikamarilla. Riddim Night-tapahtuma on koottu reggae-sävyisen rytmimusiikin ympärille. Yön aikana nähdään reggae-musiikkiin ja jamaikalaiseen maailmankuvaan liittyviä elokuvia ja dokumentteja.

Yksi yön huipentumista on varmasti noin puolen tunnin mittainen mykkä lyhytelokuva Mystery of the Leaping Fish (John Emerson, 1916). Käsikirjoituksesta vastaavat itse D.W. Griffith ja Tod Browning.

Pääosaa esittävä sankarisalapoliisi Douglas Fairbanks saa siivittäjäkseen sämplerit ja levysoittimet, kun säestyksestä vastaa Kapteeni Ä-ni melko vapaaseen tyyliinsä. Kapteeni Ä-nessä vaikuttavat reggaeryhmä Soul Captain Bandistä tutut Jukka Poika, Nopsajalka sekä Bommi-Tommi.

Mystery of the Leaping Fish on humoristinen komedia, joka parodioi häikäilemättömästi Sherlock Holmesia. Elokuvan sankarin roolinimi Coke Ennyday vihjailee elokuvan pölyisestä "kokaa joka päivä" atmosfääristä.

Mykkäelokuvan säestyksen lisäksi Kapteeni Ä-ni soittaa keikan yön aikana. Elävän musiikin reggaeantia täydentävät Jazzgansters vankan vierailijakaartin kanssa.

	The Scratch -elokuvassa levyjä pyörittävät maailman huippu-DJ:t.

Elokuvajuhlilla nähdään neljä mielenkiintoista musiikkidokumenttia. Musiikkidokumentit ovat bluesmuusikko Screamin' Jay Hawkinsista kertovaPut a Spell on Me ja DJ-kulttuurista kertova dokumentti Scratch. Irlantilaista musiikkiperinnettä dokumentoidaan kahdesta eri näkökulmasta elokuvilla, jotka kertovat Undertones-yhtyeestä ja Shane McGowanista. Riddim Night -tapahtuma on koottu reggae-sävyisen rytmimusiikin ympärille. Yön aikana nähdään reggae-musiikkiin ja jamaikalaiseen maailmankuvaan liittyviä elokuvia ja dokumentteja. Yön aikana nähdään myös puolen tunnin mittainen mykkä lyhytelokuva Mystery of the Leaping Fish. Elokuvan säestyksestä vastaa vastaa Kapteeni Ä-ni.

TEKSTI: Jorma Riihikoski ja Marko Saarijärvi
KUVAT: Tampereen elokuvajuhlat
PÄIVITETTY: 08.03.2002 kello 16.30

<< sivun alkuun