Venäjän hallitsija Pietari Suuri halusi pohjoiseen sataman, josta olisi esteetön pääsy Itämerelle. Niinpä hän perusti Pietarin kaupungin soiselle suistomaalle vuonna 1703. Pietarista tuli Venäjän pääkaupunki vuonna 1712, ja Pietari Suuren kuollessa vuonna 1725 siellä oli 40 000 asukasta.

Pietarin jälkeen 1700-luvulla Venäjää hallitsivat lähinnä keisarinnat. Heistä kauimmin istuivat valtaistuimellaan Elisabet ja Katariina II. Monet tunnetut rakennukset valmistuivat heidän aikakaudellaan.

Katariinan pojanpojan Aleksanteri I:n johdolla Venäjä nousi Euroopan suurvaltojen joukkoon 1800-luvun alussa. Venäjällä oli suuria ongelmia, joista polttavin oli maaorjuus. Aleksanterin hallituskauteen asetettiin sisäpoliittisia odotuksia, mutta Napoleonin sodat ohittivat tärkeysjärjestyksessä oman maan epäkohdat.

Tyytymättömyys vallitseviin oloihin lisääntyi

Venäjän armeijan upseerit pettyivät Aleksanteriin, ja kun hänen veljensä Nikolai julistettiin keisariksi, upseerit nousivat kapinaan 14. joulukuuta 1825. Vallankumoukselliset, joita sanottiin dekabristeiksi, halusivat maahan perustuslaillisen monarkian. Venäjän ensimmäinen vallankumous kukistettiin julmasti: viisi johtajaa hirtettiin ja toistasataa kapinallista karkotettiin Siperiaan. Kapinan tapahtumapaikka Pietarissa on nimetty Dekabristien aukioksi.

Pietari oli 1800-luvulla jyrkästi kahtia jakautunut, rikkaiden ja köyhien kaupunki. Katukuvassa saattoi nähdä juoppoja, kerjäläisiä ja prostituoituja samanaikaisesti hoviväen ja johtoasemassa olevien kanssa.

Hyväosaiset elivät yli varojensa: he ottivat lainaa maaorjiaan ja maaomaisuuttaan vastaan pystyäkseen rahoittamaan ylellisen elämäntapansa. Samassa kaupungissa alhaisen kaupungin virkamiehen palkka ei riittänyt oman perheen elättämiseen. Tyytymättömyys kasvoi myös maaseudulla. Alettiin vaatia poliittisia uudistuksia.

Tsaariperhe joutui epäsuosioon

Aleksanteri II lakkautti maaorjuuden vuonna 1861, mutta talonpojat pakotettiin ostamaan maansa kohtuuttomin ehdoin. Teollistuminen alkoi. Maaseudun väestöä virtasi kaupunkeihin, joissa elinolot olivat vielä kurjemmat kuin maalla.

Vallankumoukselliset murhasivat Aleksanteri II:n vuonna 1881. Aleksanteri III:n kausi oli taantumuksellista aikaa. Työläisten järjestäytyminen kuitenkin alkoi ja tsaarin vastustus kasvoi. Nikolai II:n noustua valtaan maa oli romahduksen partaalla, vaikka se oli teollistunut nopeasti 1890-luvulla.

Sotilaat avasivat tulen väkijoukkoon, uskonnolliseen kulkueeseen, joka oli viemässä vetoomusta tsaarille, 9.1.1905. Päivää kutsutaan verisunnuntaiksi. Verilöylyä seurasi mellakoita ja lakkoja kaikkialla Venäjällä. Nikolai II lupasi kansalaisille joitakin perusoikeuksia ja kansanedustuslaitoksen, duuman. Hän kuitenkin hajotti duuman aina, kun se ei noudattanut hänen tahtoaan. Tsaarin itsevaltius ja talonpoika Rasputinin saavuttama vaikutusvalta hovissa herättivät paheksuntaa.

Vallankumous alkoi Pietarista

Ensimmäisen maailmansodan syttyessä Pietarin nimeksi muutettiin Petrograd. Kaupunki oli Venäjän vallankumouksen tapahtumapaikka. Helmikuun vallankumouksessa 1917 tsaari joutui eroamaan, hänen perheensä pantiin kotiarestiin ja perustettiin väliaikaishallitus.

Maanpaossa olleita vallankumouksellisia, muiden muassa V.I. Lenin, palasi kaupunkiin. Aseellisessa Lokakuun vallankumouksessa bolsevikit nousivat valtaan. Vuonna 1918 Venäjä vedettiin pois maailmansodasta. Samana vuonna alkoi sisällissota, Moskovasta tuli pääkaupunki ja tsaarin perhe mestattiin. Viimeiset oikeistolaiset luopuivat taistelusta vuonna 1920.

Stalinin aika heikensi maata

Lenin kuoli vuonna 1924, ja Petrogradista tuli Leningrad. Josef Stalinista tuli kommunistisen puolueen pääsihteeri ja samalla diktaattori. Stalin kollektivoi maatalouden: talonpojat pakotettiin luopumaan karjastaan, koneistaan ja maistaan sekä viljelemään kolhooseja. Näinä vuosina ja niitä seuranneen nälänhädän aikana 1931 - 1932 arviolta 10 miljoonaa venäläistä menehtyi.

Vuonna 1934 Leningradin puoluejohtaja, karismaattinen ja suosittu Sergei Kirov murhattiin. Useimmat historian tutkijat ovat sitä mieltä, että Stalin, joka piti Kirovia kilpailijanaan, oli murhan takana. Kirovista tuli kuoltuaan marttyyri. Hänen kunniakseen nimettiin lukemattomia rakennuksia ja paikkoja. Kirovin murhasta saivat alkunsa kaikkialla maassa viisi vuotta jatkuneet puhdistukset. Niiden päätyttyä noin 15 miljoonaa venäläistä oli pidätetty ja yli miljoona teloitettu.

Stalinin diktatuuri kostautui toisessa maailmansodassa, sillä puhdistukset veivät kolme neljännestä upseeristosta. Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon 1941 ja piiritti Leiningradia 900 päivää. Piirityksen aikana kuoli noin 670 000 asukasta, pääasiassa siviilejä. Stalin kuoli maaliskuussa 1953.

Suojasää, pysähtyneisyys ja kommunismin romuttuminen

Suojasäänä tunnetaan kausi, jolloin Stalinia seurasi puoluesihteerinä Nikita Hrushtshev. Hän tuomitsi diktaattorin rikokset ja vapautti poliittisia vankeja. Leonid Breznev nousi valtaan 1964. Seurasi pysähtyneisyyden aika, jolloin toisinajattelijoita vainottiin jälleen. Musta pörssi ja lahjonta rehottivat. Breznevin kuoltua 1982 vallassa oli vähän aikaa Juri Andropov ja hänen jälkeensä Konstantin Tshernenko.

Mihail Gorbatshovin noustua valtaan 1985 alkoi tapahtua muutoksia. Seurasi glasnostin ja perestroikan aikakausi. Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991, ja muun muassa Venäjä ja Baltian maat julistautuivat itsenäisiksi. Venäjän presidentiksi tuli Boris Jeltsin. Samana vuonna Leningrad otti käyttöön entisen nimensä, Sankt-Peterburgin, Pietarin.

Tämän päivän Pietarin olot ovat taloudellisesti epävakaat. On suuria yhteiskunnallisia ongelmia, kuten huumeiden käyttöä, rikollisuutta ja terrorismia. Monille sananvapaus on silti taloudellista turvallisuutta merkityksellisempää. Myös hengellinen elämä on elpynyt.

Lähteet :
Catherine Phillips: Pietari
Sami Hyrskylahti: Sosialistista realismia. Venäjän Aika 1/2003
Aleksanteri Ahola-Valon verkkosivu: Verisunnuntai muutti Alin elämän

Aleksanteri Ahola-Valon elämästä kertovat sivut: