Micromovies-kilpailun yhtenä tarkoituksena on saada esille mikroelokuvan koko kirjo. Mikroelokuva on niin uusi asia, etteivät sen tarkoitus ja idea ole vielä aivan selvillä.

Elokuvaa tehdessään taiteilijan tulee huomioida sen käyttöympäristö. Mikroelokuva katsotaan kämmentietokoneelta tai kännykästä. Elokuvan tekijä on taiteilija, jolla on taiteen tekemiseksi työvälineet, mutta niillä on rajoituksensa.

- Mikroelokuvan idea aukeaa katsojalle, jos hän löytää siitä jotain kiinnostavaa ja itselleen merkittävää tai tulevaisuuden kannalta kiinnostavaa, Micromovies-kilpailun projektipäällikkö Antti Vuorio toteaa.

- Mikroelokuva on vielä täysin vakiintumaton ja kokeiluasteella oleva taiteen muoto.

- Kännykän omistajalle mikroelokuva on tekstiviestin tyylinen viihteellinen lisäpalvelu. Mobiililaitteelle mietitään opetuksellisia mobiilielokuvan muotoja, mutta mobiililaitteen käyttö on silloin muuta kuin viihteellistä käyttöä, Vuorio lisää.

Harri Kaasisen Tutti Colori tutkii värimaailmaa.

Elokuvajuhlien festivaalijohtajan Jukka-Pekka Laakson mielestä on vaikea sanoa, millainen on hyvä mikroelokuva, mutta hän sanoo tunnistavansa hyvän mikroelokuvan sen nähdessään.

- Kun näen hyvän mikroelokuvan, ällistyn tekijän kyvyistä. Se on jotain, mitä en ole aikaisemmin nähnyt. Se on taidokas, yllätyksellinen ja uusi. Hyvä mikroelokuva toimii kännykkäympäristössä, jos se on käyttöympäristöstään lähtevä ja juuri välineensä kokoinen.

- Mikroelokuvan sisältö on mielenkiintoisempaa kuin sen viihteellisyys. Mikroelokuva voi vastata parhaimmillaan ihmisen inhimillisiä tarpeita. Sen sisältö voisi olla tiedottavaa tai koulutukseen liittyvää, Laakso sanoo.

Tieto Micromovies-kilpailusta  leviää hitaasti

- Elokuvajuhlien tiedotus tavoittaa perinteisen elokuvapuolen, jossa tehdään äärimmäisen vähän liikkuvaan laitteeseen tarkoitettuja mikroelokuvia. Ihmiset ovat melko tietämättömiä tästä kilpailusta ja mikroelokuvasta yleensäkin. Kilpailun tarkoitus ei ole vielä selvillä, Vuorio pahoittelee.

- Festivaaleilla kävijät ja mikroelokuvan tekijät tietävät kilpailusta, mutta kilpailuun haluttaisiin mukaan myös tavalliset tietokoneen käyttäjät, Laakso painottaa.

200 työtä,  lähes yhtä monta aihetta

Kilpailuun saapui noin 200 työtä, joista vajaa puolet oli Suomesta. Euroopasta töitä saapui runsaasti, mutta esimerkiksi muista Pohjoismaista tuli vain muutama työ. Uusien osallistujamaiden joukossa olivat Uzbekistan ja Indonesia.

- Olisi mielenkiintoista tietää, miten onnistuimme tavoittamaan uzbekistanilaiset osallistujat, Vuorio miettii.

- Saapuneissa töissä on paljon innovatiivisuutta, joka kokeilee sekä tekniikan että kerronnan rajoja. Mikroelokuva rikkoo perinteisiä lajityyppejä niin usein, ettei voi muuta kuin ilahtua siitä, mitä kaikkea pystyy tekemään alle kolmessa minuutissa ja neljässätoista sekunnissa, Vuorio iloitsee.

Suurin osa töistä lähetettiin sähköpostitse. Teoksia tuli myös CD-romeilla.

- Kaikissa maissa internetiä ei mielletä luotettavaksi, eli uskotaan tavallisen paketin saapuvan perille varmemmin kuin sähköpostiviestin, Laakso arvelee.

Kilpailusarjaan osallistuneet työt edustavat useampaa elokuvagenreä kuin viime vuoden kilpailussa. Kilpailutöissä ei ole suosikkiaiheita.

- Mitään selkeää linjaa on vaikea löytää tämän vuoden kilpailutöistä. Hyvä näin, sillä kilpailussa on paljon positiivisesti yllättäneitä töitä, Vuorio paljastaa.

Loppukilpailuun valittiin  63 mikroelokuvaa

Kaikki saapuneet kilpailutyöt katsottiin tietokoneelta, ja loppukilpailuun pääsi 63 mikroelokuvaa.

- Uusien tekniikoiden käyttö ei ole tärkeää, vaan edelleen sisältö on tärkeämpää. Mikroelokuvilla on suunta tulevaisuuteen, ja niinpä valintaa tehdessä tutkitaan mikroelokuvien tulevaisuuden mahdollisuuksia, Laakso kuvailee valintaperusteita.

Kilpailutyöt voitiin kuvata perinteisellä filmikameralla tai digitaalisella kameralla. Lopputuloksen oli oltava digitaalinen. Tietokoneella tehtävissä töissä ei rajoitettu tietokoneen ohjelmiston käyttöä. Ei myöskään rajoitettu, miten animaatio tehtiin.

- Yksi hämmästyttävä piirre on, että suurin osa kilpailusarjaan saapuneista teoksista on edelleen kuvattu perinteisellä kameralla. Mikroelokuvan pitäisi olla pelkistetty, jotta sen esittäminen pienellä näytöllä onnistuisi. Toiveena on, että tulevaisuudessa teokset tehtäisiin entistä enemmän tietokoneella.

- Filmifestivaaleille kootaan monipuolinen kokonaisuus, jonka tulee edustaa lähetettyjä töitä. Valittaessa teoksia kilpailuun otetaan huomioon se, mitä kilpailulla tavoitellaan. Kilpailun tavoitteena on löytää uusia sisällön muotoja liikkuviin päätelaitteisiin. Halutaan löytää myös uusia kokemuksia ja yhteydenpitomuotoja, Laakso tiivistää.

Mikroelokuva etsii  omaa lajityyppiään

Mikroelokuvalla pitäisi olla oma lajityyppinsä. Tätä lajia edustavan teoksen tulee pyöriä internetissä. Se taas asettaa ehdon, että teos on pakattava tiiviisti. Teosta on voitava tilata, ja sitä pitää voida halutessaan katsella.

- Vielä ei ole näköpiirissä, että mikroelokuvien liikkuvuus olisi otettu huomioon. Viime vuonna tällaista liikkuvuuden huomioon ottamista ei näkynyt mikroelokuvissa, mutta toiveena on, että nyt tai lähitulevaisuudessa tämäkin asia olisi huomioitu. Mikroelokuva on omiaan kännykkään, ei mihinkään muualle, Laakso toteaa.

- Mikroelokuvalle ei ole valmiita konsepteja. Sen tarkoituksena on herättää ajatuksia. Ihanteellisinta olisi, että mikroelokuvateoksen näkeminen aiheuttaisi elämyksen ja aavistuksen tulevaisuuden mahdollisuuksista, Laakso visioi.

Kilpailutöiden tekijät luokittelivat itse teoksensa johonkin elokuvaluokkaan kuuluvaksi. Töiden joukossa oli mielenkiintoisia luokitteluja, kuten runo-karaoke ja ascii-taide.

- Oli ilahduttavaa nähdä uusia ja mielenkiintoisia genreluokituksia. Mietin, mitähän täältä nyt tulee, Vuorio muistelee valintatilanteita.

Kilpailutöiden joukossa on paljon dokumentteja, mainoksia, animaatioita ja pelejä.

- Peli on vuorovaikutteinen, mutta se lasketaan mikroelokuvaksi. Mikroelokuvan sisältöä voi muuttaa. Mikroelokuvakonsepti on lähempänä pelejä, uutta mediaa ja kokeellista elokuvaa kuin perinteistä lyhytelokuvaa. Mikroelokuva on lähellä soittoääniä, logoja ja kavereiden kesken lähetettyjä kuvaviestejä, mutta se on kuitenkin askeleen pidemmällä. Mikroelokuva on jopa niin kaukana näistä soittoäänistä ja muista, että siltä puuttuu kaupallinen sovellus, Vuorio laskeskelee.

Yksinkertainen toimii  pienellä näytöllä

Mikroelokuvateosta tehdessä tulisi huomioida sen käyttöympäristö. Kolmihenkinen kansainvälinen tuomaristo arvioi loppukilpailuun päässeet teokset katsomalla ne kännykän tai ihmisen kämmenen kokoiselta PDA-laitteen näytöltä. Yksi tärkeimmistä arviointikriteereistä on se, miten teos toimii pienellä näytöllä.

- Hyvin suunniteltu teos on hyvä alusta loppuun, eikä sitä yleensä tarvitse katsoa silmät tihrustaen. Iso valkokangaselokuva, jossa on esimerkiksi kymmenentuhatta sotilasta taustanaan metsää, ei sovellu kutistettavaksi pienelle ruudulle, Vuorio sanoo.

- Yllättävyys ja monimuotoisuus sekä taiteelliset arvot, olkoot ne sitten esteettisiä tai jopa moraalisia, vaikuttavat arviointiin.

- Arviointiin vaikuttaa se, mitä teokselta hakee. Tärkeää on teoksen toimivuus liikkuvassa päätelaitteessa, ei se, miltä teos näyttää valkokankaalla. Kokonaisuus ratkaisee. Teos voi yhtä hyvin olla mykkä, tai siinä voi olla pelkkää puhetta, Laakso kommentoi.

- Kilpailun periaatteena on löytää kiinnostavia sisältöjä, katsoa, löytyykö niitä ja tarkastella, mitä mikroelokuvat voisivat olla. Kiinnostuksen kohteena ei ole lyhytelokuva sinänsä, vaan se, mikä toimii pienissä ruuduissa, Laakso kiteyttää.

Project Kerosene oli osa Heikki Anttilan stipendillä palkittua diplomityötä.

Ohjelmistossa:
Micromovies 1 perjantaina 7.3. klo 14 ja Micromovies 2 lauantaina klo 16 elokuvateatteri Niagarassa.