Musiikkitoimittaja Heta Hyttinen ja kuvaaja Sami Sarkkinen seurasivat The 69 Eyes -yhtyeen elämää vuosina 2001-2002. Parin vuoden urakan tulos on dokumentti Bat Habits - The life and times of The 69 Eyes, joka sai maailmanensi-iltansa Tampereen elokuvajuhlilla. Ensi-illan jälkeen Heta Hyttisen mieli on hyvä.

- Nyt tuntuu siltä, että olen tulossa voitetusta sodasta. Saimme dokumentista parempaa palautetta kuin uskalsimme toivoakaan. Vaikka näytös oli aika myöhään perjantai-iltana, paikalla oli paljon väkeä, ja ihmiset jopa nauroivat oikeissa kohdissa, Hyttinen toteaa tyytyväisenä.

- Harmi vain, että The 69 Eyes on tällä hetkellä Venäjällä. Bändin jäsenet olisivat todella halunneet tulla myös Tampereelle juhlistamaan dokumentin ensi-iltaa.

Yhteistyö alkoi Jyrkistä

Hyttinen ja Sarkkinen työskentelivät yhdessä jo nuortenohjelma Jyrkin aikoina.

- Kun Jyrki päättyi, pyörittelimme vähän peukkujamme luontevan yhteistyön päätyttyä ja hoksasimme dokumentti-idean. Onneksi. Olisi ollut sääli, jos toimiva ja hedelmällinen yhteistyömme olisi hajonnut Jyrkin päättymiseen.

Parisen vuotta sitten Hyttinen ja Sarkkinen listasivat joukon suomalaisia yhtyeitä, joista The 69 Eyes tuntui mielenkiintoisimmalta ja haasteellisimmalta. Valintaan vaikutti myös yhtyeen visuaalisuus ja se, että sillä oli yli kymmenen vuoden historia, mutta vain muutaman vuoden menestystarina.

Lisäksi Hyttinen ja Sarkkinen tunsivat bändin jäsenet jo vuosien takaa, sillä The 69 Eyes oli ollut useita kertoja Jyrki-ohjelman vieraana. Hyttinen kertoo bändin olleen todella innoissaan dokumentista ja auttaneen tekijöitä monissa asioissa.

- Tietenkin kahden vuoden aikataulu rassasi meitä kaikkia, mutta välit ovat edelleen todella lämpimät. Uskon, että molemminpuolinen luottamus oli yksi avainasioista, joilla tässä on edetty ja edetään tietenkin edelleen, Hyttinen sanoo.

- The 69 Eyesin jätkät kaikessa ihanuudessaan eivät välttämättä ole ihan maailman helpoimpia tyyppejä. Heillä on vähän tapana sinkoilla ja hermoilla asioista, joita itse pitää aivan yksinkertaisina. Kaikki meni kuitenkin kuta kuinkin putkeen.

Katsoja pääsee bändin jäseneksi

- Dokumentista haluttiin alusta lähtien tehdä bändin näköinen ja mielestämme siinä onnistuttiin enemmän kuin loistavasti, puhutaan sitten värimaailmasta, elokuvallisuudesta, sarjakuvamaisuudesta tai välillä jopa korniudesta, Hyttinen kehaisee.

Dokumenttia tehdessään hän ja Sarkkinen keskittyivät bändin tärkeimpiin tapahtumiin, tekivät intensiivihaastatteluita ja taltioivat kuva- ja haastattelumateriaalia festivaaleilla.

- Bat Habitsin idea on siinä, että se vie katsojan ikään kuin bändin jäseneksi ja selittää monia syitä siihen, miksi The 69 Eyes tekee asioita niin kuin se tekee. Katsoja saa arvottaa itse omassa arvomaailmassaan, onko hommassa päätä tai häntää, Hyttinen selittää.

- The 69 Eyesin filosofian ja toivomuksen mukaan ilmassa piti olla realismin ohella myös tiettyä mystisyyttä, ja tätä ideaa on vaalittu etenkin visuaalisissa elementeissä. Se, että jätkät paljastavat sisimmässään olevia ajatuksia ja mielipiteitä, onkin tärkeämpää kuin se, millaisella vessapaperilla he taiteilijahanurinsa pyyhkivät.

Dokumentti haluaa sytyttää katsojan sisäisen rokkitähden

Bat Habitsin avulla Hyttinen haluaa myös tuulettaa ihmisten käsitystä dokumenteista.

- Yleensä, kun puhutaan dokumentista, mieleen tulee kuva maailmaa parantavasta pläjäyksestä, yhteiskunnallisten ongelmien ruotimisesta tai vastaavasta. Tämä dokumentti ei pyri pelastamaan maailmaa lapsityöttömyydeltä, pakkoavioliitoilta tai ahdistukselta. Paitsi ehkä yksilön tasolla, sillä viihdeteollisuus ja sen persoonathan ovat aina vaikuttaneet aikojen tapahtumiin enemmän kuin niiden osuudelle osataan antaa arvoa, hän huomauttaa ja jatkaa:

- Toivottavasti Bat Habits vie katsojansa pois omista murheista, ruokkii mielikuvitusta omaan tekemiseen ja sytyttää jokaisesta oman elämänsä rokkitähden. Vaikka vain hetkeksi.