Videokasetit valtasivat elokuvajuhlien toimiston joulukuussa. Ilmoittautuminen kansainväliseen lyhytelokuvakilpailuun oli juuri päättynyt. Intialaisen nauhakopion pyöriessä videoissa, lähetti toi vielä yhden paketin. Postin keltaisissa laatikoissa odottivat numerointivuoroaan sadat elokuvalähetykset ympäri maailman.

Kaaokseen tehdään järjestystä kuuden ihmisen voimin. Ohjelmistosuunnittelija Tuula Kumpunen on tullut toimistolle jo syyskuussa ja muut aloittivat työt lokakuussa. Kasetit ovat lähdössä esikatselukierrokselle ja puhelimet soivat suuntaan ja toiseen viime hetken tietoja tarkistettaessa. Elokuvien lähettäjät eivät ole olleet työssään yhtä järjestelmällisiä, mutta faktat on saatava kohdalleen viimeistään tässä vaiheessa. Ennen esivalintoja filmit luetteloidaan ja varmistetaan, ettei mukaan ole eksynyt yli-ikäisiä ehdokkaita, sillä osallistumisoikeus on vain kahden vuoden sisällä valmistuneilla. Varsinaisia esityskopiota odotellaan vasta lähempänä juhlia.

- Jännitystä menneinä vuosina ovat tuoneet niin lennonjohtajien lakko kuin arvuuttelu 1980-luvulla siitä, saadaanko kaikkia idästä tulevia filmikeloja maahan ennen näytösten alkua. Osa tuotiinkin Viron kautta, mutta toiset eivät lupauksista huolimatta saapuneet koskaan perille, Tuula Kumpunen muistelee. Filmiliikenne jatkuu vielä juhlien jälkeenkin. Silloin alkaa elokuvien palautus.

Muutama henkilö tekee työtä vuoden ympäri, mutta maaliskuun lähestyessä tahti kiihtyy ja organisaatio kasvaa. Toiminnanjohtaja Juhani Alanen arvioi vapaaehtoisia mahtuvan järjestelyihin noin sataviisikymmentä. Halukkaita olisi monesti enemmänkin ja tehtävien jakoon on ilmestynyt joskus kolmekin sataa talkoolaista.

- Sitten ihmetellään, Juhani sanoo. Toimistoon tämä joukko ei enää mahdu ja on siirryttävä Tullikamarin alakertaan.

Vieraista pidetään hyvää huolta

-  Matkaan kannattaa lähteä avoimin mielin, Marika kiteyttää.

Raimo Siliusta hymyilyttää, kun hän muistelee erästä sattumusta. Tampere-talon sali täyttyi savusta ja jouduttiin tyhjentämään. Näytös keskeytettiin ja katsojat joutuivat poistumaan, kun elokuvaprojektori syttyi tuleen. Suuremmilta vahingoilta säästyttiin ja filmikin säilyi vahingoittumattomana. Silius pistää kömmähdyksen silloisen koneenkäyttäjän kokemattomuuden piikkiin.

Konkarilla on varaa myhäillä, sillä hän on yksi juhlien perustajajäsenistä ja on nähnyt jokaiset vuodesta 1970. Muut ovat tunteneet Raimo Siliuksen eli Raken vuosia ohjelmapäällikkönä, mutta tänä vuonna hän ei suostu ottamaan itselleen titteliä. Taustavaikuttajaksi häntä kai voisi kutsua, sillä Silius on ollut muokkaamassa ohjelmistoakin. Osa ideoista on hautunut jo vuosia ja Orwellin syntymästä kuluneet sata vuotta ja Suomen kohtalon vuoden 1918 hän kertoo ennakoineensa aikaa sitten.

- Tavoitteena on esittää monipuolista ja korkeatasoista lyhytelokuvaa, joka useasti puuttuu suurten teattereiden arkiohjelmistosta. Kaikkia ei yritetä miellyttää, mutta kävijöitä on riittänyt lapsista eläkeläisiin.

Ohjelmistosta nousee suosikkeja

Jos juhlia voisi nykyisestään kehittää, niin Silius kokoaisi esityspaikat lähemmäksi toisiaan. Kaikki näytökset eivät millään mahdu saman katon alle, mutta hetken mietittyään hän keksii. Ulkoilmanäytöstä ei Tampereella olla vielä maaliskuussa nähtykään.