Tampereen elokuvajuhlien ohjelmisto on alusta saakka eli vuodesta 1970 noudattanut ranskalaisen mestariohjaaja Eric Rohmerin oivaltavaa lausahdusta: "Jotta elokuvalla olisi tulevaisuus, sen menneisyys ei saa kuolla."

Joka vuosi esitämme kilpailusarjoissa ajankohtaisia uusia lyhytelokuvia maailmalta, toki myös erikoisohjelmistossa. Erittäin tärkeänä olemme alusta lähtien pitäneet myös sitä, että katsomme elokuvan historiaan. Olemme myös yrittäneet vähän katsoa tulevaisuuteenkin.

Tampereen elokuvajuhlat on omalta osaltaan tehnyt sitä samaa elokuvakulttuurin sivistystyötä, jota Suomessa on yli 50 vuotta tehty elokuvakerhoissa, yli 45 vuotta Suomen elokuva-arkistossa sekä yli 30 vuotta maakunnallisissa elokuvakeskuksissa.

Elokuva on nuori taidemuoto, vasta toisen vuosisatansa alussa. Elokuva on lyhyen olemassaolonsa aikana etsinyt sitä mitä muutkin taidemuodot: arkea ja elämää, elämän kohokohtia ja elämän ymmärtämistä.

Ranskalaisen Alain Resnaisin erään 1950-luvun lyhytelokuvan nimi on Koko maailman muisti. Peter von Baghin viimesyksyisen väitöskirjan nimi on Peili jolla oli muisti. Petterin käyttämä imperfekti kuvaa tiukan oivaltavasti aikamme elokuvakulttuurin tasoa ja tilaa.

Seuraavat kolme lyhytdokumenttia ihmisyyden ja kansakunnan muistista ovat sellaisia elokuvia, jotka jokaisen ikäluokan pitäisi nähdä. Elokuvahistorian ehkäpä vaikuttavin lyhyt dokumentti, Alain Resnaisin Yö ja usva (1956), unkarilaisen Tamás Czigányn Matteuspassio (1965) ja suomalaisen Seppo Rustaniuksen 1918 sodan kuvat (1989) ovat kaikki mestariteoksia ihmisen julmuudesta. Niissä ristiinnaulataan ihmisyys. Tässä olisi muuten tuleville Tampereen elokuvajuhlille näytös, joka ei jättäisi yhtäkään katsojaa välinpitämättömäksi.

Vuosi 2004 on suomalaisen elokuvan juhlavuosi. Suomalainen elokuva täyttää silloin täydet 100 vuotta. Se takuulla näkyy ja kuuluu tavalla tai toisella Tampereen elokuvajuhlilla maaliskuussa 2004.