"Kaikki asiasta kiinnostuneet toimeliaat kansalaiset kutsutaan täten pohtimaan jazz-kerhon ynnä elokuvakerhon perustamismahdollisuuksia yliopistolaisten keskuuteen..."

Tämä ylioppilaslehti Aviisissa ollut kehotus kantoi hyvin hedelmää: 13. päivä helmikuuta vuonna 1968 kokoontui Tampereen ylioppilastalon kokoushuoneeseen porukka, joka polkaisi liikkeelle elokuvakerhon nimeltä Monroe.

Erikoisuuksien esittäjä

Elokuvakerhojen kulta-aika kesti Suomessa 1970-luvun lopulta 80-luvun puoliväliin saakka. Vuosikymmenten vaihteessa Monroen toiminta oli Suomen elokuvakerhoista laajinta. Jäsenmäärä oli parhaimmillaan noin 1 300 ja elokuvia esitettiin vuosittain 50-60.

1970-luvulla Monroe esitti vuodessa kaksi noin kymmenen elokuvan sarjaa, toisen syksyisin, toisen keväisin. Puolet Monroen esittämistä elokuvista tuli tuolloin sosialistisista maista ja puolet länsimaista. Elokuvakerhon pitkän linjan vaikuttajan Martti Vileniuksen mielestä Monroen perusajatuksena oli tarjota yleisölle hieman erilaisia elokuvia.

 - Ihmisillä oli halu nähdä elokuvia, joita ei Tampereella tullut muuten nähtäville ja monet sosialistisista kuvista olivat juuri niitä, jotka olivat täällä näkemättä. Niitä ei ollut Suomessa ylipäätään teatterilevityksessä kaupallisissa teattereissa.

Monroen valikoimaan vaikutti myös se, että pienet vuokraamot eivät antaneet kerhoille sellaisia filmejä, joilla oli pienintäkään kaupallista arvoa. Etenkin amerikkalaisia elokuvia oli vaikea saada. Näin ollen Monroenkin valikoima muotoutui valtavirrasta poikkeavaksi. Elokuvien kaupallinen elinkaari oli myös paljon pidempi kuin nykyään.

  - Kuvien arvo ja katselijamäärä eivät tuolloin pudonneet kovin nopeasti, sillä filmejä ei ollut saatavana videoina ja tv:n tarjontakin oli hyvin pientä verrattuna nykyiseen. Leffat saattoivatkin pyöriä uusintoina teattereissa vuosikausia eivätkä tulleet elokuvakerhojen ohjelmistoon vasta kuin pitkän ajan päästä, Vilenius selittää.

"Täyttä oli silloinkin, kun Monroen kovatasoinen 5-vuotisjuhlaohjelma pyöri elokuvateatteri Ilveksessä keväällä 1973" (Veli-Pekka Alareen piirros Aamulehdessä 25.2.1973)

Elokuvakerhojen suosio romahtaa

1980-luvun puolivälissä niin Monroen kuin muidenkin elokuvakerhojen jäsenmäärä kuitenkin putosi eikä esimerkiksi Monroessa normaalin kerhosarjan pyörittäminen enää onnistunut. Toiminnan kutistumiseen oli syynä ensinnäkin pienten vuokraamoiden häviäminen markkinoilta.

 - Kaupallisen tavaran valikoima kapeni, kun pienet vuokraamot lopettivat toimintansa suurten maahantuojien puristuksessa. Etenkin eurooppalaisen elokuvan määrä väheni, ja Monroeen oli hankala enää saada kunnollista kerhosarjaa, Vilenius kertoo.

Valikoiman supistumisen ohella elokuvakerhojen alamäkeen vaikutti videoiden tulo markkinoille. Myös televisiossa alettiin esittää yhä enemmän elokuvia.

Toisin kuin muut Tampereen elokuvakerhot, Monroe selvisi suosion hiipumisesta hengissä ja jatkoi toimintaansa. Vanhanajan kerhosarjat eli 10-12 elokuvaa syksyisin ja keväisin ovat kadonneet, mutta tilalle on tullut uusia teemakokonaisuuksia, kuten Night Visions -kauhu- ja fantasiafestivaali sekä Finnish Cinematheque, jossa esitetään suomalaisia elokuvia englanniksi tekstitettyinä.

Kaupungin ainoa leffakerho

Monroen 35-vuotissyntymäpäiviä vietettiin viime kuussa samoissa tiloissa, joissa elokuvakerho aikoinaan perustettiin. Syytä juhlintaan olikin ja on yhä, sillä Monroe on tällä hetkellä Tampereen ainoa elokuvakerho. Vileniuksen mukaan Monroen säilymisen taustalla ovat sitkeät tukijoukot.

 - Monroe on aina jollain tavalla onnistunut saamaa kasaan uskollisia kannattajia. Porukkaa on löytynyt sekä yleisöksi että kerhon toiminnan pyörittämiseen.

Miltä sitten näyttää Monroen tulevaisuus?

  - Kyllähän toiminta on hyvin vaatimatonta verrattuna siihen, mitä se on joskus ollut, mutta kyllä Monroe varmaan tulevaisuudessakin pyörii. Esimerkiksi suomalaiset elokuvat englanniksi tekstitettyinä on tosi hyvä juttu.

Varhaiseen keski-ikään ehtineen elokuvakerhon kotipaikka on nykyisin Tampereen vanhin toiminnassa oleva elokuvateatteri, Kehräsaaressa sijaitseva Niagara. Takon kupeeseen Monroe muutti muutaman mutkan kautta vuonna 1992 yhdessä Pirkanmaan elokuvakeskuksen kanssa.